Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Vanha hirsinavetta tänään. Rojekti eristyy

On kulunut noin vuosi siitä, kun julkaisin videoplökkäyksen Pientilan vanhan hirsinavetetan kuulumisista. Silloin oli juuri aloitettu sokkeli- ja betonitöiden teko. Nyt ne ovat loppusuoralla, navetassa on jo hierretty lattia, samoin lantalassa. Myös navetan korjatut sokkelit ovat valmiit.

Betonityöt ovat olleet monivaiheinen operatsjooni. Kun tehdään sokkeli olemassa olevan rakennuksen alle ja puretaan paikalla ollut edellinen sokkeli niin on hyvin tärkeää tukea rakennusta altapäin riittävästi. Tässä työssä käytin hyödykseni seiniin jo vuosi sitten pultattuja följäreitä, jotka ovat niin järeät että seiniä tukevan ja sitovan ominaisuutensa lisäksi ne kestävät hyvin myös nostaa niiden alapäästä suurellakin tunkilla. Työmaalla kun on käytössä 50 ja 25 tonnin tunkkeja... Melko järeitä, mutta eipähän lopu voima kesken!

Navetan pihan puoleisen sokkelin valua. Anturahan on tehty jo aiemmin,
katso video, tuolta!

Rakennus lepää tällä hetkellä näiden följäreiden alapäihin koottujen parrukasojen päällä. Näennäisestä "hökkelimäisyydestään" huolimatta kasat ovat erittäin tulevia, sillä ne ovat hyvin tuettuja ja järeästä puusta tehtyjä- ei mitään kakkosneloskasoja.

Sokkelia valaessa rakennuksen tukeminen muuttui ja vaihtui työn etenemisen mukaan. Oman haasteensa työhön toi se, että betonimuottilaudoitus piti tehdä tukikasojen väliin. No, siitäkin selvittiin kyllä. Tosin viimeiset vormulaudat ovat yhä paikoillaan, koska ne eivät tietenkään sovi tulemaan pois ennen kuin tukikasat on purettu.

Vanhan sokkelin korjauskohdan rakentumista.
Toisinaan perinnerakentajakin turvautuu moderniin akkuteknologiaan
akkusahan muodossa...

"Herrajjee. Mitähän tästä tulee? Pysyykö tuo tuolla mäen päällä??"
-Navetan alapuolle on tässä kaivettu paikallisen kaivurimien toimesta lantalan kohta.
Tuo maa-aines ja irtokivet on sittemmin lantalan valmistumisen aikoihin "sidottu" betonivallilla kiinni.

Sokkelin betonitöitä tehtiin pitkälle syystalveen, vaihe vaiheelta. Viimeisessä erässä käytettiin jo pakkasbetonin lisäainettakin. Se muuten aiheuttaa betoniin sellaisen ominaisuuden, että betoni ei lähde, ei sitten millään, vormulaudoista irti! Joten kerran käytetyt vormulaudat ovat sitä myöten selviä sitten... Yleensähän käytän laudat monta kertaa, ne vain putsataan heti irroitettaessa.

Alkukesällä 2017 koitti sitten kauan odotettu navetan lattian uudelleen valu. Lattiahan oli ollut jo heti navetan valmistuttua betonipermanto, mutta sen myöhemmin murentuessa oli lattia korvattu lehmien kohdalta puupedeillä. Nyt lattia tehtiin sen oletetun alkuperäisen mallin mukaan. Tuo malli toki perustui- alkuperäisen lattian lähes kokonaan puuttuessa- soveltavaan kansatieteeseen, eli folklorismiin. Päättelin, millainen lattia olisi voinut olla, millainen navettaan sopii niin tyylillisesti kuin fyysisestikin. Lopulta päätin tehdä kolmen lehmäpaikan navetan varustettuna yhdellä nuorkarja/ vasikkakarsinalla. Hätätilanteessa on otettavissa vielä yksi nuorkarjapaikka käyttöön. Navetassa on myös perinteinen lantakouru talikkotyhjennyksellä lantaluukun kautta. Myös virtsan erittely on lantakourussa, mutta sen viemäriputki menee ainakin toistaiseksi suoraan lantalaan pitäen lantamassaa kosteana ja kompostoituvana.

Betoniauton kuski sai juuri ja juuri ujutettua rännivaluauton
ränninnavetan ikkunasta sisään, mutta levitysliikettä se
ei voinut tehdä...


Katsokaapa video, jolla ahkerat lattiamiehet lapiovat betonkia!


Navetassa on myös vanhan malliset parrenerottajat. Vanhan mallisilla tarkoitan nyt jälleenrakennusajan putkesta väännettyjä kaarierottajia. Ne ovat irroitettavat ja niitä ei käytetä, ellei joku otus päätä loikoilla parressa poikittain vieden muiden makuupaikan. Puisiakin parrenerottajia harkitsin, mutta ne eivät koskaan ole irroitettavia- ja minä kaipaan natettaan muunneltavuutta tarpeen mukaan: voin tehdä sinne nyt parsipaikkoja, karsinoita, selkeää lattiatilaa- mitä vain, kulloisenkin tarpeen mukaan.

Lattiavalun tasaamista. Lantakourussa oli näppärä seistä, sillä
muutoin olisin joutunut kahlaamaan betonissa. 
Tässä lattia valettuna ennen hiertoa.

Iloinen lattiamies työnsä ääressä saatuaan uunilämmintä pullaa.

Ruokintapöydän lopullista rakennetta en ole vielä päättänyt, mutta varsinaisen ruokintaperren teen puusta vanhaan tyyliin- ilman sulkumekanismia.

Myöhemmin, navetan muiden töiden valmistuttua teen vielä karjakeittiön, vedän navettaan veden juomakupeille ja rakennan lantalaan kattoa.

Seuraavaksi kuitenkin on vuorossa hirsityöt. Ne alkavat viikon- parin sisään. Tulee olemaan haasteellista tehdä korvaushirret navetan alkuperäisen nurkkasalvaimen mukaiseksi, koska kyseessä on erikoinen malli: lohenpyrstö lukkonurkalla. Jokin täkäläinen erikoisuus kaiketi... No, siitäkin pitää selvitä, teemme Punasaappaisen naisen kanssa vaikkapa pari harjoitusnurkkaa jämähirrenpätkiin ensiksi, jotta saamme selville nurkan salat.

Kannattaa vilkaista myös aiemmat asiaa käsittelevät plökkäykset: tuolta ja sieltä.

Palaan aiheeseeen uuden kuvamateriaalin kanssa kun hirsityöt ovat jollain mallilla. Tai sitten palaan linjoille jonkin muun aiheen kanssa. Tai mistä sen tietää... :)