Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

maanantai 11. syyskuuta 2017

Heinätöitä ja rehuhommia

Meillähän on ammuja. Nehän syö heinää. Joten, teimme heinää!

Pientilalla on melko vähän omaa peltoa. Se riittää osittain yhden kuivaheinäsadon tuottamiseen, jonka jälkeen pellot jäävät laitumeksi. Säilörehua ei korjata lainkaan näiltä pelloilta. tähän asti olen ostanut paaleissa rehua jostain muualta, raahannut sitä Nivan perässä jopa 60 kilometrin päästä. No, sehän ei ehkö ole järin viksua...

Tänä vuonna asia kääntyi. Tein elokuulla säilöheinää noin 4 hehtaarin alalta ja paaleja tuli 38 kappaletta. Se on paljon, sillä laskennallinen tarve on noin 16 paalia. Tiijä sitte, mitä tuolla lopulla tekee? Pitänneekö ostaa lisää lehmiä? :D

Heinääkin teimme Punasaapaisen Naisen kanssa muutamallakin tavalla. Irtoheinää kuitenkin, koska meillä ei ole paalaajaa. Heinäkuulla oli tasan 4 heinäpoutapäivää ja jokaisen tarvitsimme saadaksemme kuivaa heinää. Niitin sormipalkkikoneella kotopellot, jonka jälkeen karhotin ja pöyhin niitä ketjuharavalla monta kertaa, jotta ne kuivuisivat. Korkea karhohan kuivattaa heinän parhaiten, ei niinkään maassa makuuttaminen. Kuivuttuaan ne kuljetettiin perivenäläiseen tapaan Lada Niva- maastoautolla, jonka perään oli laitettu vanha traktorin jousittamaton puulaitakärry. Siihen mätkimme heinät suoraan karholta heinähangoilla, sitten ajoimme ne Nivalla ladolle, taas heinähangolla latoon ja suolaa päälle. Poutia tänä suvena oli heikosti, kun saimme viimeisen kuorman latoon, alkoi jo sataa.


Niittoa sormipalkkiniittokoneella ja Ford nelitonnisella.

Karhotusta ketjuharavalla.

Isäntä itte ja Nivan heinäkuorma.


Siinä menevät, latoon.

Täyttä alkas olee, vaikka eipä oo enempiä heiniä pellolakaa.


Teimme myös viikatteella kaadettua heinää elokuun alun poutajaksolla. Ne heinät eivät mitään konetta nähneet, koska ne haravoitiin käsin heinäharavalla, kuivatettiin seipäällä ja kärrättiin latoon kottareilla- kokonainen seiväs kerrallaan.

Mettämoision heinäseipäät. Muistattehan raivaamani Mettämoision?
Sen, joka esiintyy vaikkapa Korvenraivaaja- plökkäyksessä.
Säilöheinää tein tosiaan paljon. Ostin kesällä uuden niittokoneenkin, tietämättömänä siitä, että sellaista tarvitsen jo tänä kesänä- ehkö jokin etiänen, kenties? Tällä kertaa hankin lieriöniittokoneen. Tympiinnyin totaalisesti sormipalkkikoneen konstailuihin- se kun tukkeutuu hyvässä viljelynurmessa eikä työ suju. Lieriökone ei tukkeudu!

Zetor 7045 ja Argow- lieriöniittokone tositoimissa.

Apila-heinä seosnurmea. Karhotettuna. Paljon. Tämön hyvää ammuille!

Rakkorilla sitten pitkät illat vielä töiden jälkeenkin niittelin peltoja ja haravoin ja karhotin niitä. Melko raskasta hommaa, kun ensin käy kahdesti töissä jonkun muun navetalla ja päivätauon ja illan aikana koittaa sitten tehdä vielä omat heinät siinä ohessa. No, niinhän sitä sanottiin jo torppariaikaan, että "kuu on torpparin aurinko". Todellakin, yhdyn tähän sanontaan , olen samaa mieltä. Palkkatyö haittaa harrastuksia...

Paalaajaksi jouduin ottamaan urakoitsijan, paalaajaa kun ei itsellä ole, eikä kai tulekaan. Urakoitsija sitten tuli illalla kymmenen aikaan niitä paalaamaan, koska -kappas kummaa- seuraavalle päivälle oli luvattu sadetta. Urakoitsija saikin kaikki heinät paalattua ennen sadetta, huh, onneksi.

Tässä mukana neljä Punasaapaisen Naisen juontamaa, ohjaamaa ja kuvaamaa dokumenttia heinänteosta kesältä 2017. Antoisaa elokuvailtaa!

video



video


video



video

10 kommenttia:

  1. olen seurannut plökii ja todella ihastunut ihmisen kädentaitoihin ja vanhan tilan pelastukseen se on kansallinen teko ja ihan omatoimisesti on tehty. On kiva kun tulee joskus päivityksiä nämä on todella mielenkiintoisia ja kun on taitoa käsissä syntyy hienoa jälkeä. Mukavaa kun mukana on punasaappainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sehän on kiva, jos tästä plökistä jollekin on jotain iloakin ollut!

      Viime aikoina kirjoitustahti on heikentynyut, vaan ei loppunut. Kyllä näitä plökkäyksiä tulee toisinaan, kunhan vaan ehtii kirjoitella. :)

      Poista
  2. Upeaa kun vanha tila sai pelastajan ja vielä tosi taitavan tästä seuraa vain hyvää. Olen seurannut plökiä ja siitä tulee hyvälle mielelle kun on vielä nuorilla taitoa. Kiitos tästä ja mukavaa kun siellä on punasaappainen. Seuraan teitä ja tästä voi oppia vanhan korjausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitoksista ja kiitos kiittäjälle plökin seuraamisesta!

      Poista
  3. Säilörehu on kyllä jokseenkin merkittävä rehuna jos lehmiä meinaa oikein lypsättää (eri asia mitä sillä kaikella maidolla tekee...), erään pientilan kanssa mietittiin mitä tehdään kun heidän 3 SK lehmää ei saa syötyä paalia tarpeeksi äkkiä ennen kun menee huonoksi... AIV-torni heillä on mutta yritykset tehdä rehua siellä epäonnistuneet niin karvaasti etteivät enää halua siinä kokeilla.

    Tuumittiin jos tekisi kapean auman pihapiiriin kahden maavallin väliin jossa sen saisi survottua traktorilla hyvin. Ja ottorintama talikolla kottikärryyn ei ole kovin leveä joten eläimet ehtisi syödä. Niittosilppureita saanee jo pilkkahintaan ja joku kärri täytys sitten olla siinä lisäksi. Samalla tilalla mietittiin myös sellaisia rehuja kun naattinauris ja rehukaali joka jälkimmäinen hyvin lypsättävä ja lähes jouluun saakka ulkona viihtyvä rehukasvi jota tarpeen mukaan niitetään.

    Mutta kyllä ne maitoa antaa ja terveenä pysyy kuivaheinilläkin ja jos väkirehua ja valkuaista on antaa, mutta korjuu on vain oikullista joskus, tämä kesä hyvä esimerkki. Lehmien pitäminen ja hoitaminen on minustakin kivaa mutta maidolle täytyisi sitten keksiä aina jokin fiksu käyttötarkoitus, meillä jos tuosta poijittaisi yhden lihahiehon kotitarvelehmäksi menee ylijäämämaito jos siitä jää niin sitten vasikoille. Ehkä sinullakin voisi jokin mullikan taikka parin pitäminen vaikka jonkin toisen rakennuksen yhteydessä olla hyvä ja helppo lisäansio?

    Ja punasaappainen nainen ruokkimaan kun itse lomitat jos hän kotona on ja hommaat käytetyn lypsykoneen avuksi jos monta lehmää maitoon meinaat ;) Ja ite nostelet rehut valmiiksi navettaan ja sonnat heität kun töistä tulet.

    VastaaPoista
  4. Kyllä säilörehu hyvää on. Mutta toisaalta, hyvälaatuinen kuivaheinä vastaa hyvälaatuista säilörehua, kunhan on korjattu samoihin aikoihin. No, harvoin on, yleensä heinä korjataan myöhemmin.

    Aumaa olen itsekin miettinyt... Joidenkin ohjeiden mukaan rintuuksen pitää edetä metrin viikossa. Eli todella kapea ja pitkä saa auma olla, jotta siihen muutamalla ammulla pääsee. Paalirehun säilyvyyttä voi parantaa, tai pikemminkin jatkaa sillä, että laittaa pyöröpaalin lavan päälle, estää sen kastumisen mutta myös ummehtumisen. Muovin alla se kuumenee ja homehtuu- jokin levy kattona on parempi. Kuumenemisen uhatessa paali kannattaa purkaa- ja taas lavojen päälle.

    Niin. Kyllä eläinten kasvatusta myyntiin olen myöskin miettinyt. Ei se pois suljettua ole!

    Heh, tarviipa kysellä Punasaappaisen mielipidettä tähän asiaan.... ;)

    VastaaPoista

Olkaa niin armolliset, että suvaitsette saattaa tietooni eräitä mielipiteitänne ja kysymyksiänne koskien blogiani. :D