Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Ken ammulla ratsastaa...

Vahvasti maaseutu- ja eläinpainotteinen blogini saa jälleen kerran uuden eläinaiheisen kirjoituksen! Niiden iloksi, joita blogissani kiinnostaa tämä eläinpuoli. Ehkä tässä on ihmeteltävää myös teille, jotka luette blogiani muista syistä. Ratsastin nimittäin Ruskis- Ammulla!

Ei tämä suinkaan ensimmäinen kerta ollut, mutta kun tuo kuvan ottaminen on hitusen haastavaa silloin, kun itse touhuaa eläinten kanssa, niin... Eipä noita aiempia ratsastuskertoja ja varsinkaan opetusajoa ym. ole päässyt kamerani kortille aiemmin.

Koko ajatus nautaeläimellä ratsastamisesta tuli ehkä siitä, että joissain kaukaisissa maissa nautoja käytetään hieman samaan tyyliin, kuin täällä poroja. Eli kevyeen työhön kantamusten kanssa ja vetohommissa. En tiedä, ratsastetaanko naudoilla missään. Mutta kotimaassammekin jotkut pikkutytöt näyttävät harjoittavan nautaeläinratsastusta ja toisaalta myös vasikka- agilityä. Mitä pikkutytöt edellä, sitä minä perässä... Joten kansainvälisen- ja sukupuolten välisen tasa- arvon nimissä olen itsekin tuohon hieman erilaisenpaan urheilulajiin hurahtanut!

Aloitin Ammun opetttamisen ratsuksi jo silloin, kun ei ollut vielä läheskään mahdollista nousta sen selkään. Se kun oli vielä niin pieni ja heikko tuolloin. Opetin sitä siis maastakäsin. Kiinnitin riimunnarun ohjaksiksi riimun kummalekin puolelle. Riimunnaru on melko pitkä, joten se ylti hyvin ammun taakse. "Ohjastin" sitten Ammua sen takaa antaen samalla ääni- ja ohjasapuja. Samoja, joita hevosellekin annetaan ja joita käyttäisin myös ratsastaessani. Imitoin myös pohjeapuja painamalla toisella kädelläni, muka pohkeella, kylkeä tarpeen mukaan. Kyllä oli pieni vasikka ihmeissään, että mitä kummaa tuo Ukko nyt sitten oikein puuhaa? Onko se ihan järjiltään? No, ainahan se on...

Seuraava askel kohti päämäärää olikin olla painona selässä. Menin poikittain roikkumaan "raatoasennossa" Ruskiksen selkään. Tuossa asennossahan voi turvallisesti luiskahtaa pois kyydistä, mikäli eläin saa hepulin ja päättää tehdä jotain yllättävää. Kerta toisensa jälkeen jatkoin tätä harjoitusta huolimatta ajoittaisesta  jatkuvasta pukittelusta...

Lopulta sitten laitoin taas riimunarun molemmin puolin kiinni ja ei muuta kuin selkään! Ensi- ihmetys Ammulla aiheutti sen, että se hämmästyneenä seisoi paikoillaan ja ihmetteli, mitä kummaa NYT  tapahtuu. Kun mitään kummallisenpaa ei tapahtunutkaan, se ei edes huomannut pukitella, vaan lähdimme lompsimaan eteenpäin, tai no... Totuuden sanoakseni lähdimme milloin mihinkin päin ja toisinaan emme lähteneet mihinkään. Ja sitten välillä menimmekin aika kyytiä pitkin rantahakaa, josta onneksi sattui valokuvakin onnistumaan.
Tilannekuva...
Ammussa olisi selkeästikin potentiaalia moneenkin tällaiseen hieman erikoisenpaan harrasteeseen, mutta sen kohtalo lienee tuottaa maitoa parressa. Jos aikaa ja mahdollisuuksia olisi, voisi sille opettaa monenlaisia asioita. Mutta tämä asia ei ole minun päätöksieni vallassa. Ainakin se sai elää todella poikkeavan nuoruuden!


Kyllä naudallakin pääsee lujaa!

Askellajiratsastusta?

Me poseeraamme.

Tämäkin kuva liittyy aiheeseen: löydätkö yhtäkään asiaa, jota ei saa rahalla?
Katso: antimaterialistinen varustebloggaus.

Ammulle kuuluu palkinto!

Ilo on yhteistä  :D


13 kommenttia:

  1. Ai Jeesus sentää, että mä tänki viel sain nähä. Kiitos!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailma on täynnä ihmeitä, eikö vain! Kaikkia ihmeitä vaan ei tiedä olevan olemassakaan...

      Poista
  2. No niin, eipä muuta ku harijottelua lissää ja osallistummaan ammun ratsastuskisoihin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, missähän sellaiset kisat järjestetään!

      Poista
  3. Ammu on vielä nuori ja rehevä, mutta jahka maito kiskoo lihat luista niin kyllä sillä on niin terävä selkä, ettei siinä oo enää kiva istua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, hyvässä lihassa tuo vielä on. Uskon, että vanhalla lehmällä ratsastaminen ei ole mikään nautinto ;)

      Poista
  4. Ihanaa, iloista ja varmasti haastavaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kaikkea on maalaiselämä parhaimmillaan!

      Poista
  5. Hehe, mä ratsastin skidinä nuorella sonnilla :D

    VastaaPoista
  6. Yhtään en nyt tiedä tuleeko tää kuvalinkki tähän oikein, mutta niin olt asiaan osuva foto facebookissa "Luomulihaa Maatilalta - Sydänmaan Highlander" -sivulla (profiilikuvana) :)

    https://www.facebook.com/sydanmaanhighlander/photos/a.784330028281488.1073741825.784324814948676/784330044948153/?type=1&theater

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan juku kiivennyt karva- ammun selkään! Mutta selässäolijan ilmeestä päätellen kyseessä ei ollut ratsastaminen... ;)

      Poista

Olkaa niin armolliset, että suvaitsette saattaa tietooni eräitä mielipiteitänne ja kysymyksiänne koskien blogiani. :D