Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

perjantai 21. marraskuuta 2014

"Lehmä on ystävä"

Näin minulle sanoi kerran eräs vanhenpi nainen, jolla on itsellään pääasiassa maatiaiskarjaa. Tuo karja on todellakin hänelle selvästikin joukko persoonallisia ystäviä, ei siis epämääräinen ja kasvoton karja. Ei joukko korvamerkkien numeroita, vaan joukko nimettyjä nautoja, joiden tavat ja tottumukset ovat hoitajansa tiedossa ja jotka tuntevat hoitajansa tavat. Tavoiteltava tilanne, eikö vain? Ja monellako suomalaisella maatilla on enää tuollaista? Aika harvalla, etten sanoisi.

Lehmä ON ystävä.
Tuolla tilalla naudat saavat kulkea vapaasti niin pihassa, kuin navetassakin. Kun pihaan ajaa, niin joutuu häätämään nautoja edestään, kun ne hölmöparat eivät tajua väistää autoa itse...Kukaan ei ole niille pahaa tehnyt ja ne luottavat ihmiseen. Ne eivät ole käytännössä juuri koskaan kiinni. Parressa eivät koskaan, sillä jos ne ovat kiinni, ovat ne sisälläkin pitkässä ketjussa, joka mahdollistaa niiden luontaisen liikkumisen.
Voisitko olla olematta tämän ystävä?


Tuskinpa...

Kävelyllä kesällä. Ruskis on selvästi huomannut juuri kuvaajan.
Hämmästynyt niin, että meinaa kaatua kyljelleen!

Ikinä en ole joutunut pelkäämään, että Ammunen tekisi jotain pirunkuria.
Taidetta koteihin.




















Allekirjoitan vanhan naisen kertoman toteamuksen täysin. Olen samaa mieltä- lehmä todellakin on ystävä. Tavallisestihan koiria, kissoja ja hevosia on totuttu pitämään ystävinä ja naudan tehtävä on kasvaa isoksi, tuottaa maitoa ja vasikoita ja lopulta hyvää lihaa. Ei siinä, että se väärin olisi, mutta omien kokemusteni ja emppiiristen havaintojeni perusteella voin vakuuttaa, että nauta on hyvin viisas, oppivainen, leikkisä ja tunteikas otus. Siis aivan kuin kuka tahansa meistä. Tällainen havainto tuotantoeläimestä saa miettimään, että haluan tarjota näille ystäville niiden elinaikana mahdollisimman hyvät olot. Onneksi olen melko vapaa siitä ajatusmallista, että nautoja kasvatetaan vain hyödyksi, niistä itsestään millään muotoa välittämättä, tai niiden lajityypillisille toiminnoille sijaa antamatta. Eläintenhoitajana ja maatalouslomittajana pyrin turvaamaan kaikkien eläinten olot ja annan niille parhaan mahdollisen hoidon, jonka voin niille antaa.

Ja kun miettiikään menneitä aikoja, voi vain ajatella, kuinka paljon lehmille ovatkaan lypsyllä ollessaan emännät ja nuoret naiset kertoneet asioitaan. Otsakontaktissa lypsettävään lehmään ollessaan voi hyvin kuvitella, että näille on kerrottu kaikki asiat maan ja taivaan väliltä ja vähän maan altakin... Käytin siksi nimikkeitä emännät ja nuoret naiset, että aikoinaanhan mies ei milloinkaan lypsänyt. Miehet hoitivat hevoset. Talliin ei naisia edes päästetty. Kaikki on nykyisin ihan nurin... Miehet lypsävät lehmiä ja naiset ovat tallilla... Mieleeni tulee väkisinkin elokuva Häjyt ja toteamus: "kummalliseksi mennyt tämä maailma: raavaat miehet syö salaattia ja nuoret naiset juo viinaa". Tai jotenkin noinhan se meni.

Ammu aamuauringossa.
Kuten te lukijani olettekin plökistäni huomanneet, on naudan pitäminen lemmikin ja ystävän asemassa aivan mahdollista. Sen voi ottaa mukaan metsäretkelle ja marjaan. Sen kanssa voi käydä iltakävelyllä pitkin kyläteitä- tosin silloin saa osakseen jokseenkin... Noh... Hämmystyneitä katseita. Naudan kanssa voi viettää aikaa, sitä voi harjata kuin hevosta. Sillä voi ratsastaa. Sille voi opettaa "temppuja". Monikäyttöisiä kavereita siis!
Tämä ratsastuskuva vain esimerkkinä nautaeläinten monikäyttöisyydestä.

9 kommenttia:

  1. Toivon, että et joudu ikinä hylkäämään ideologiaasi! Maailma vain on niin kamala paikka, monille lehmillekin. Tai ylipäätään tuotantoeläimille. Maatalouslomittajalla ei välttämättä ole paljoakaan valtaa hoitamiensa eläinten perushyvinvoinnin suhteen.

    Ja myös siihen suuntaan ollaan menossa, että ne karjankasvattajat, jotka pitää eläimiä hyvin, joutuu lopettaan eläintenpidon tuottavuusongelmien takia. Vain suuret robottinavetat pärjää. EU kahlitsee, vaan ei auta, kuten nähtiin pakotekorvauksissakin.

    Tuo "robottinavetta" -sana tuo mun mieleen aina ajatuksen navetasta, jossa on robottilehmiä...

    VastaaPoista
  2. Ideologiaani en hylkää milloinkaan!! Työskentelytapani toki määrittää pitkälti maatilan tavat ja olosuhteet, mutta aina voi tehdä pieniä ja joskus isonpiakin tekoja, jotka ovat vain eläintenhoitajan itsensä päätettävissä. Otan esimerkiksi sonnien liikuttelun. Jokainen tietää, että sonnit puskevat herkeämättä toisiaan. Jos sellaista eläintä haluaa väkivallalla siirtää paikasta toiseen, on se aivan turhaa, sillä ne ovat varsin resistenttejä voimankäyttöä kohtaan. Väkivallan välikappaleena pitäisi käyttää saappaan sijasta vähintään pesäpallomailaa... Sen sijaan itse siirrän noita eläimiä tökkimällä harjan varrella niitä sorkille. Joka kerta ne sitä inhoavat ja siirtyvät mielellään syrjään. Väkivaltaa ei siis tarvita.

    Robottinavetta kuulostaa kieltämättä ihhottavalta, mutta käytännössä se tarkoittaa sitä, että automaattinen kone lypsää lehmät silloin, kun lehmä itse niin päättää. Manuaalisessa lypsyssähän lypsettävät ajetaan parteen, tai lypsyasemalle vasten niiden omaa tahtoaan ja tapauksesta ja kiireestä riippuen "riistolypsetään". Että mikä nyt sitten hyvä on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, "resistentti voimankäytölle" tosiaaan :) Olin kerran eräässä isossa pihatossa ekaa kertaa päivätarkilla, kun tilasonni oli päässyt irti ja tönötti keskellä vasikkalaan menevää käytävää. Mulla ei ollu mitään kokemusta sonneista ja niiden liikuttelusta, ja se vain mun harjanvarsitökkimisiä katsoi uteliaasti että jaa, kukas se siellä kutittelee. Sain sen parteen yksinkertaisesti menemällä edeltä sinne. Sitten oli kyllä kysymysmerkki, että miten pääsisin itse sieltä pois, kun iso sonni tulee perästä, mutta se ratkaisi asian itse tuuppaamalla minut hellävaraisesti puskemalla (oli nupoutettu) niskapuun yli ruokintapöydälle. Sitten se vain työnsi päänsä siihen ruokintapöydälle sen näköisenä, että "ruokaa!" No palkitsinhan mie sen melassileikkeellä, kun olin saanut ketjun ensin kaulan ympärille.

      Eikä pidä tuosta mun kommentista luulla, että paheksuisin jotenkin robottinavetoita - ei tavan lypsäjä ikinä robotille pärjää monissakaan asioissa. Ja se vapaus tulla ja mennä on aina plussaa. Sitä paheksun, kun ei nykypäivänä pärjää pienkarjanomistaja, joka tuntee joka lehmänsä nimeltä ja sukupuulta ja joka pitää niitä ystävinä. Pitää olla paljon eläimiä ja vähän työntekijöitä, jotta pärjää.

      Poista
    2. Ohoh, on tainnutkin olla hyvin mieleenpainunut tapahtuma! asiat monesti ratkeavat ihan itsestään, aatteles, sunkaan ei tarvinnut tehdä itse päätöstä, kuinka sieltä parresta pääsisit pois!!

      Joo. Paljon nautoja ja vähän, mutta ulkolaisia työntekijöitä -> vähän palkkakuluja...

      Mutta vastustan henkeen ja vereen moista suuruuden ekonomiaa. Toistaiseksi kukaan ei ole saanut minua vakuuttuneeksi, että tarvitseeko TODELLA olla miljoona velkaa kiinni navetassa, jotta voi tuottaa itselleen työpaikan...

      O tempra, o mores!

      Poista
    3. Joo, se oli asia, jonka muistan kyllä loppuikäni. Sonnin nimi oli Unto ja se oli tosi kiltti, toisin kuin seuraajansa, jolla oli pitkät ohuet sarvet (sonniksi - yleensähän niillä on paksut ja töpäkät sarvet) ja joka oli ilkeä.

      Poista
  3. Kyllä tuo Ruskis on sitten nätti. Minkälaiseksi olet kaavaillut teidän yhteisen tulevaisuutenne? Meinaatko ottaa sille kaveria vai riittääkö ihminen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vaan olekin? ;) Mutta yhteinen tulevaisuutemme loppuu varsin lyhyeen, kun en saa ostaa itselleni tuota ammua. Sehän on ollut minulla kesähoidossa, eikä omistaja myy sitä. Ihan ymmärrettävää, sillä se on oikein hyvä vasikka ja siitä odotetaan hyvää lypsäjää. Mutta aion jatkossakin pitää eläimiä, kunhan ensin saan korjattua vanhan navettani (1945) kuntoon!

      Poista
  4. Kai sä oot nähnyt tän superrrsuloisen tyttö&lehmä -videopätkän? https://www.youtube.com/watch?v=M5H7uMq3mS8

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joo, olen nähnyt! Mutta kiitos linkistä, niin muutkin lukijat voivat sen katsoa! Tuota pidetään suurena ihmeenä maailmalla, että ammu makailee lattialla, mutta minusta tuo on maailman luonnollisinpia asioita. Totta kai ammut ja eläinkaveritkin tuodaan sisälle, niin kuin kaikki muutkin kaverit ovat!

      http://pientilanukko.blogspot.fi/2014/10/mita-tastakin-ny-eeuu-tarkastakki-sanos.html

      Poista

Olkaa niin armolliset, että suvaitsette saattaa tietooni eräitä mielipiteitänne ja kysymyksiänne koskien blogiani. :D