Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

perjantai 23. tammikuuta 2015

Timpuri työssään

Minulla on puolitoistakerroksinen vanha hirsitalo. Taloni vanhin osuus on tosin ollut yksikerroksinen, mutta erinäisten laajennusten vuoksi talo laajeni myös ylöspäin vuonna 1949. Talossani on betonisokkeli, joka on siinä mielessä outo ilmestys, että se on tehty vanhinpaan osaan jo ennen sotia. Uskallan veikata, että monessakaan talossa ei ole tuohon aikaan ollut betonista umpisokkelia. Eikä varsinkaan täyteen maata lapattuna versiona... Siitä lisää joskus!

Nuo maat aikoinaan lapioin sokkelin alta pois ja puhkoin timantilla sokkeliin tuuletusreiät ja pienen läven, joka markkeeraa ovea. Se on yhden lattialuukun ohella ainoa kulkutie alustaan, jossa ei siis ole huoneita, tai kellariakaan, se vain on. Tuulettuu siellä omia aikojaan ja estää sen, ettei minun toista kertaa tarvitse tehdä talooni uusia lattiarakenteita.

Tuo läpi on ollut sekä siunaus, että varsinainen kirous, erityisesti talvisin. Sitä kun ei ole saanut ummistettua ja talvisin sen peitteeksi latomani vaneerinpalaset eivät ole varsinaisesti olleet esteettisessä mielessä mikään kruununjalokivien inkarnaatio.

Mutta läpi on tehnyt tehtävänsä ja alustan rakenteet, paljasta kalliota lukien ovat pysyneet kuivina. Mutta olisihan se nyt hienoa saada se läpi joskus vaikka umpeenkin...

Siispä hain navetan suulista paneelia ja kakkosnelosta. Pattingeista lovesin pieneen oveen rungon, jonka poikkireevalla jäykistin. Siihen sitten naputtelin paneelit omaan rauhalliseen tahtiini. Muodostuneen onkalon täytin kolmella kerroksella tuulensuojalevyä, jota on jäänyt ajelehtimaan nurkkiin epämääräisinä kappaleina. Ihme, että en ole niitä hävittänyt aiemmin... Noh, nytpä tulivat käyttöön.
Keittiö- puusepänverstaani.

Tuulensuojalevy on ihan kelpoa materiaalia lämpöeristeenä. Kolminkertaisena se toimii jo oikein hyvin suoraa pakkastakin vastaan. Oven eristetila on 48 millimetriä, joten kolme levyä täytti tarpeen melko mukavasti. Tuon tuulensuojalevyn ummistin sitten paneloinnilla, joka oli toisin päin, kuin sisäpuolen panelointi. Maalasin oven jo kertaalleen noin 30% ohennetulla pellavaöljymaalilla. Loput maalikerrokset vedän siihen vasta kesällä ulkosalla, niin minun ei tarvitse kuivattaa oven maalikerroksia keittiössäni, joka yhäkin on puusepänverstaanani.

Karmin tein kerettiläiseen tyyliin painekyllästetystä karmipuusta, mutta menköön nyt vääräoppisuudetkin siinä samassa, kun tarkoitus on kuitenkin hyvä. Tuo karmi kun on melko säälle alttiissa paikassa ja koska kynnystä ei ole, eikä sen kummemmin kynnysvaluakaan, niin karmin alaosat ovat väistämättä lähes maakontaktissa. Joten kyllästetty puukin ajaa toisinaan asiansa.

Karmin ja oven sovittelin toisiinsa ja asentelin saranat. Sitten vaan sovittamaan karmia timantilla tehtyyn aukkoon ja sopihan se pienen viimeistelyn jälkeen. Viimeistellä piti siis sokkelissa olevaa aukkoa, jota hioin muutamasta kohtaa- jälleen timantilla. Kyllä on pölyistä hommaa se.

Betoniin on tukevinta kiinnittää karmi roppaamalla se ainakin neljästä kohtaa kiilapulteilla. Pysyy varmasti. Aivan perinnerakentamisen hengessä tuo operaatio ei tapahtunut, mutta uskon harhaoppisuuden olevan kokonaisuuden kannalta niin pieni rikos, että se suvaittaneen. Ja nyt, kun olen julkisesti syntini tunnustanut, niin saanen sen sitten anteeksi... :D

Laittaisin jokusen kuvan joutessani tähän liitteeksi, jos minulla sellaisia olisi. Tällä kertaa ei pahemmin ole... Sen sijaan tein oikein videopätkänkin oven paneloinnin naulaamisesta. Saa katsoa, jos kiinnostaa nähdä, kuinka naula lyödään perinteiseen tyyliin vasaralla. Minulla kun ei ole minkään sorttista naulainta, enkä aio missään nimessä edes hankkia! Vasara on kaveri.

video

Jokos olen toivotellut kaikki uudet lukijani tervetulleiksi? Jos en, niin tervehtuloo vaan!

25 kommenttia:

  1. Eikä tainnut osua edes peukaloon, vaikka tuollaista vauhtia pidit. :)

    VastaaPoista
  2. Hieno. jopa meditatiivinen naulausvideo! Täyttä asiaa. Ihmisnaulain työssään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, onneksi en ottanut vidolle tuon keittiön seinien puolipanelointia... Olisit vaipunut suorastaan transsiin! :D

      Mutta kyllä, olen perinteisten työkalujen suurin ystävä ja niiden kannattaja. Maailma on mennyt kummalliseksi kaikkine jiirisahoineen ja viimeistelynaulaimineen. En usko, että ne ovat edes tarpeen, saati että niillä saisi sen parenpaa jälkeä aikaiseksi, kuin manuaalisin menetelmin.

      Poista
    2. No siinä mielessä saa parempaa jälkee, kun esim listotuksissa ja paneloidessa saa viiskymppisen naulan helposti lyötyy paikoillee ja pakkelihommat on pal pienempii koska naula on vaan noin neljänneksen tavallisen pienen dykkerttin paksuudesta. Siis jos listat ja panelit maalaa...

      Poista
    3. Lienee mielipidekysymys, sillä itse käytän aina kannallisia nauloja. Niitä käytän siksi, että mielestäni kannallinen naula on perinteinen vaihtoehto ja lisäksi tavallaan "sisustuselementti". Lisäksi käyttäessäni kannallisia nauloja en voi huijata sen enempää itseäni, kuin muitakaan, vaan naulanrivien on oltava suoria. Dykkerteillä naulaan korkeintaan smyykit.

      Poista
  3. Päätön mies vasaroi rauhalliseen tahtiin :) ei tuolla tahdilla naulapyssyä tarvikaan.

    Komioita ruukkukasvejakin näkyy olevan sulla siellä puusepänverstaskeittiössäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäpä sitä liiaksi kiirutta pitämään...

      Joo, siellä on kahvipensas ja muratti. Muratti on oikein villiintynyt ja se jostain syystä viihtyy tuossa puoliviileässä huoneessa, eikä sitä haittaa, vaikka kastelukin unohtuisi. Mutta että kahvipensas viihtyy samoissa olosuhteissa? Se on jotenkin outoa.

      Poista
    2. Muratin tunnistin, kahvia en - monet kasvit tykkää puoliviileästä talvella. Tykkäis tuo minun sitruunakin, mutta meillä on sille liian lämmin. Yritän kompensoida sitä ylimääräisellä valolla, ja tuntuu ainakin vähän auttavan. Jos mulla olis talo, jossa olis mahdollisuus puoliviileässä ja valoisassa talvetella, niin hommaisin vanhanaikaisen huonekuusen (araukaria) joita ennenvanhaan maalaistaloissa oli...

      Poista
    3. Niinpä se on. Jäi tosiaan tuo valon määrä sanomatta, mutta näkyy tuolta videoltakin, että huoneessa on kaksi isoa ikkunaa, joten valoa siellä tosiaan piisaa!

      Poista
  4. Ohan se vasara vaa yks parhaist työkaluist.
    En ittekkää ois raaskinnu naulainta kompuroinee hankkia, mutta pakko oli, kun ei oikee vasara enää pysy käsissä. No, pikkuhommissa toki, mutta pari kolme naulaa kun on takonnu paikoillee, puutuu käsi ja vasara putoo. Siks mulla on ne naulaimet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näissä tapauksissa ymmärrän oikein hyvin naulaimen käytön. Mutta eikö naulainta käyttäessäsi kätesi puudu?

      Poista
    2. Se on keventimessä kiinni, se auttaa mutta ei sillä siltikää koko kampaa näillä käsin ammuta.

      Poista
    3. Ai. Aatteelinkin, että naulain kun on yleensä aika raskas kapine ja muutenkin hankala kaikkine letkuineen.

      Poista
  5. Pidä tuo "oma rauhallinen tahtisi". Sekä halonhakkuu että panelointi sujuu varsin mukavasti eikä aikaakaan suotta tuhraannu. ;) T. Marke

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, täytyypä pysytellä tuossa omassa tahdissa... :D

      Poista
  6. Hehee, jäbä on kyl ihan paras "tubettaja" ikinä ;) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myhöhöö, vai simmottia! Pitäisiköhän tässä siis ryhtyä vloggaamaankin! :D

      Poista
  7. Ja seuraavaksi video kun Pientilan Ukko harjoittaa sepän toimia keittiönsä puuhellalla....hahhhaaaa. Minä olen täällä suu auki tuijottanut sinun viedota. Wau! Sinulla ei sitten kauan nokka tuhise kun hommin ryhdyt. Minä annoin linkin youtuben muutamalle ulkomaan sukulaiselle ja sieelä oltiin myös ihmeissän "Is that a real Finnishman, is that how you live?" Yeeeep... Halonhakkuu video oli myös menestys... Nyt siellä luullaan että näin täällä jääkarhujen keskellä eletään ja vahvistin tietenkin asian. Että noin(kin) takapajuisia voivat ulkomaaneläjät olla ja tämä ei ole ensimmäinen eikä toinenkan kerta kun olen saanut asioita korjata...nykyään en enää jaksa vaan heitän vettä myllyyn kun suoranainen idiotismi alkaa kukkimaan...hahhhaaa. Täytyyhän sitä suvun "suomitytöllä" jotain hauskaakin olla (tosin sukulaIseten kustannuksella, mutta halvat on ilot minulla).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noo, ehken nyt sentään puuhellalla, mutta taonnaisista on kyllä kirjoitus tulollaan!

      Vai suu auki... Noh, onneksi tähän aikaan vuodesta ei ole isommin kärpäsiä! :D

      Ohoh! Että ulkomaalaisetkin sitten ihmettelivät hommiani. Mutta hei, noinhan minä oikeesti elelen, ei tämä mitään leikkiä, tai esitystä ole. Ainoo vaan, että jääkarhuja täältä nyt ei sentään löydy. Harmi sinäänsä. Saisi niitäkin olla...

      Poista
  8. Miksei tossa kuulu vähän väliä sitä ´oho, nyt taas naula menee vinoon´- lausetta joka mulla aina kuuluu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! Niin kattos kun jos naula menee vinoon, sitä lyödään hieman ohjaten, jolloin se oikenee itsestään, ilman että naulaamista tarvitsee lopettaa.

      Poista
  9. Äh, pakko se on myönnettävä, että sen verran koukkuun olen tähän blogiin jo jäänyt, että täytyy nyt mennä lisäämään tämä ihan omalle lukulistalle, ettei tarvi tulla aina tuon Keskeneräisen blogin kautta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, minkäs sille voi. Elämä on taynnä houkutuksia, mutta ihminen on heikko, eikä voi niitä kaikkia mitenkään vastustaa, vaikka kuinka yrittäisi. Toisinaan houkutukset aiheuttavat pahemman luokan riippuvuuksiakin, kuten nyt sinulla. :D

      Poista

Olkaa niin armolliset, että suvaitsette saattaa tietooni eräitä mielipiteitänne ja kysymyksiänne koskien blogiani. :D