Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Pirtinloukon Ukko ja jännittävä video!

Jo aikapäiviä sitten minulta pyydettiin kuvapostausta, jossa aiheena olisi sisäkuvat talostani. Kehoitankin kaikkia kiinnostuneita pitämään hatuistaan kiinni ja katselemaan kuviakin ensin vain silmäripsien suojasta siristellen, ettei tämä mystinen elämäni Pientilalla sokaisisi kaikessa hämäryydessään jokaista, joka sitä uskaltaa suoraan katsoa...

Kuvapostaukseni alkaa- jälleen kerran- epäkronologisesti valmiista pirtistä, mutta hällä väliä. Kuvasarjat työn alla olevasta pirtistä seuraavat jatkossa joskus, tai jonain päivänä. Jokunen kuva ennen töiden aloittamistakin vielä odottelevat julkaisuaan. Kattellaan, laitan niitä tänne joskus jatkossa, kun sattuu huvittamaan ja aikaa on. Sillä pirtin saattaminen tuohon kuntoon vei aikaa, aikaa ja aikaa. Rahaa ei niinkään, vaikka perinnerakentamista kalliiksi moititaankin. Minulla oli se etu puolellani, että muuan "partansa takaa tuimasti muriseva Ukko" oli suurine piilukirveineen työssä mukana... ;)

Myös vanhat huonekaluni ja antiikkiesineeni ovat seuranneet minua tänne Pientilalleni. Osa niistä oli minulla jo ennen tätä taloa, olen nimittäin aina tiennyt hankkivani vanhan talon- siispä olen hankkinut osan huonekaluista jo ennakkoon. Noista huonekaluista on suuri osa itse entisöimiäni, tai konservoimiani. Eli kaikki ne, jotka jonkinasteista kunnostusta ovat vaatineet. Kaikkien huonekalujen "historian" tiedän, toisin sanoen tiedän, mistä olen ne hankkinut. Samoin pienesineistäkin osan historia on jollain tapaa muistissa. Näitä historiallisia muinaiskapineita on kertynyt vähän sieltä sun täältä mutta mitään niistä en ole saanut tämän talon mukana. Jouduin siinä(kin) mielessä aloittamaan ihan "puhtaalta pöydältä" elämäni vanhassa talossa- epäilenkin edellisen omistajan polttaneen kaikki vanhat huonekalut... Vain joitain yksittäisiä kapineita on säästynyt ja nyt ne ovatkin talon historian kannalta ensiarvoisessa asemassa.

Mutta sitten kuvien pariin.

Onneksi tällaisia Ukkoja tulee harvoin vastaan, mutta täällä maalla niinkin voi käydä.

Pirtin uunin uuninloukko. Tuota pientä väliä
 uunin takana on perinteisesti kutsuttu loukoksi.
Myös uunin ja seinän väliin muodostuva rakonen on loukko.

Amurin työläismuseokortteliin etsittiin yhdessä vaiheessa alkuperäisiä Amurilaisia työläiskaappeja.
Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestari vieraillessaan tiluksillani kysyi, saako hän vihjeista
minulta sellaisia löytyvän. Vastasin, että tokihan vihjaista saa, mutta yhtäkään Amurin kaappia en myy, enkä anna.
Kuvassa oleva kapoinen kaappi on jo edesmenneestä puutalo- Amurista, Tampereelta.

Yksi parhaita keksintöjä maailmassa: leivinuuni!
Sillä tekee ruuat, lämmittää huoneet, kuivattaa vaatteet...
Toiseksi paras keksintö onkin tuo orressa oleva naulakko,
jossa voi työvaatteensa kuivattaa.

Muinaisuutta. On puhallettua lasia, Keraa Arabiaa ja taas puhallettua lasia. 
Sekä talonpoikaisrenginkaappi, joka on ootrattu varsin persoonallisesti-
lienevätkö revontulet olleet tässä mallina?

Pirtin ja keittiön välinen ovi.
Tässä kohdin oli moottorisahalla suurennettu läpi, eikä ovea...
Ovi löytyi pernakellarin vintistä ja kaipasi
vain konservoinnin ja karmin.

Huilinurkkaus. Kuten kaikki huomaavatkin, minulla ei ole sohvaa, eikä löhötuoleja...
Tuo radio on hauska, sillä se on SMK:n tuote. Sänky on 1800- luvun sivustavedettävä uusrenesanssityylinen sänky.
Ajan hengen mukaisesti Tsaariperhe vartioi Pientilan turvallisuutta.

Pirtin pöytä. Ja jugendryijy.

Tässä varavaloni- täysin toimiva Tilley.

Valaistuksena pirtissä ovat suutarinlamput, joita on kolme kappaletta.

Yksi lampuista, tässä on myös hissikoneisto.
Uusrenesanssia. Tämän tuolin olen itse konservoinut,
eikä sitä siis ole maalattu uudelleen. Taattua 1800- lukua.


Yleiskuva pirtistä. Ja taas uusrenesanssituoli...

Tupakello. Näyttää aikaa, mennyttä aikaa, tulevaa aikaa, mutta näyttääkö nykyaikaa?

Jugendryijy toisesta kulmasta.


Pienen pieni kulmakaappi- ehkä suomen pienin?

Vuoden 1925 seinäalmanakasta on hyvä katsoa tulevan kirkkopyhän nimipäiväsankarit.

Kunnostin tämänkin jo muutama vuosi sitten pilatusta ja
50- luvulla modernisoidusta kohteesta. Talonpoikaisjugendia.

Kipposet.

Aika on pysähtynyt, aika on oikea! Näin minä elän.
Lopuksi vielä jännittävä video! Katsokoon, ken uskaltaa. Tällä kertaa en esiinny kuvassa ilman paitaa, mikäli haluatte nähdä mieluimmin sellaisen videon, kannattaa katsoa  "heinäpoutia"



Tervetuloa vaan mukaan uudet lukijanikin!

14 kommenttia:

  1. Mahtava video! Saako tuota lainata?

    Uuninloukossahan ne joskus eli kotisirkatkin sirittelemässä. Ei ole niitäkään enää muutaku joidenkin kerrostalojen lämpökeskuksissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mihin ihmeeseen tarvitsetkaan kallontiksutus- videotani? :O Jos sulla joku hyvä tarve sille on, niin laita viestiä ja ehkä annankin luvan. Mutta aina kaikkea lainatessaa, myös ilman lupaa lainatessa (Huom!) pitää mainita kuvien lähde, eli Pientilan Ukko.

      Ei ole kotisirkkoja enää täälläkään. On liian kuivaa ja puhdasta heille...

      Poista
  2. Tätä oli jo odotettukin. Pirtti on juuri niin upea kuin odotinkin ja ehkä vielä upeampikin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan se on hyvä, ettei mene paljoa haukkumisen puolelle! :D

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Niinkinkin. Kyllähän tässä sellaisia vaikutteita on, mutta ihan käytössä ovat niin talo kuin kaikki kapineetkin. Tuossa puhalletussa maitokannussakin on kuivia valkosipuleita... Ja kaikki kestävät käytön. Ovat kestäneet jo sata, jopa satoja vuosia ja tulevat kestämään yhäkin.

      Ikuista.

      Poista
  4. Olen erityisen vaikuttunut taiteellisen hienostuneesta otteestasi näissä puhuttelevissa ja monimuotoisissa videoissasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Panostan aina perinteiseen mykkäfilmin esittävän taiteen laatuun, eikä videoissani siksi tarvita edes omaa naamaani, saati selostustani! ;)

      Poista
  5. On muuten komia pirtti ja kalusteet uppeet. Erityisesti diggailin tsaariperhettä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Aatteles kuule tsaariperheen kuvan säilymisen ihmettä. Perhe ammuttiin vallankumouksen tiimoilta ja eivät olleet kovinkaan suosittuja tuon jälkeen sen enempää Suomessa, kuin Neuvosto- Venäjälläkään (myöh. Neuvostoliitto). Ja silti ainakin tämä yksi kuva on jossain tsaarismin viimeisessä linnakkeessa säilynyt näihin päiviin asti päätyen lopulta Pientilan seinälle. Melkoista on...

      Poista
  6. Kotisirkkoja on ainakin eläinkaupoissa. Olen pari kertaa ostanut joukon niitä ja yrittänyt kotouttaa tuonne ent navettaan, nykyiseen lintulaan. Vaan eivät ole ilmeisesti kyenneet siellä lisääntymään kun ei mitään ääntä kuulu. Olivat ostettaessa molemmat porukat vielä keskenkasvuisia, pitää kysellä jostakin isommista maalikylien eläinkaupoista jos sattuis saamaan täysikasvuisia.
    Kanathan ne heti syö jos kimppuun pääsee, mutta tein niille kyllä kanavapaat olot ainakin ensialuksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovatko ne tosiaan kotisirkkoja?? Mielestäni liskoille syötetään sauvasirkkoja ja niitä on myynnissä ihan yleisestikin... Hehe, en kyllä tänne kaipaa mitään sirkkoja, minulla kun on niin hyvä kuulo, että en varmaan saisi nukuttua niiden siritykseltä! :D

      Poista

Olkaa niin armolliset, että suvaitsette saattaa tietooni eräitä mielipiteitänne ja kysymyksiänne koskien blogiani. :D