Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

lauantai 12. syyskuuta 2015

Hempeitä ja kesäisiä niittykukkia

Uhkailin kirjoittavani niittykukista ja niityistä muutenkin jo tässä muutama kirjoitus takaperin. Noo, tässä olisi nyt tarjolla melkoinen kuvapläjäys, joka sisältää pääosiltaan vain luonnonvaraisia niitty- ja ketokukkia, mutta mukaan on livahtanut myös yksi uuditulokas, eli mamu! Lisäksi pyydän lukijoiltani, että kertoisitte mikä ruusu on tuo vanha perinneruusu, joka täällä talossa on ilmeisesti kasvanut puolivillinä jo vuosikymmenet. Ruususta kuva on tuolla alla jossain ja sen nimeä, en edes sukua, tiedä. Kertokaahan te, mikä se voisi olla!!

Oranssikeltano, uudistulokas. Viihtyy silti ihan omia aikojaan pitkin ketoja.
Lieneekö sitten hyvä, vaiko huono asia?
Oranssikeltanot.

Yleiskuva niittykasvistosta. Mm. neidonkieliä.
Samoin neidonkieliä.

Puna-ailakki.
Nurmitatar.

Tässä oranssikeltanon kotimainen "versio".
Ahokeltanoksi oon kutsunu.
Mäkitervakoita, joita vanha kansa tervakukiksi on puhutellut.

Näissä kun on varressa tahmeita, "tervattuja" rantuja.
Maiseman- ja niitynhoitaja työssään.

Kutsun tätä paikkaa pihlajahaaksi (=pihlajahaka). Vanhaa metsälaidunta.
Pihlajahaassa kasvaa ukko- ja akkamansikkaa, jota viljeltiin
suomessa ennen puutarhamansikan yleistymistä viime
vuosisadan vaihteeseen asti.

Rätvänä.
Liiterin läheisyydessä on samoin säilynyt viimeisiä rippeitä
koko tilan metsät kattaneesta metsälaitumesta.

Metsälaidunta tässäkin.
Ja tässä... 

Musta-apila. Melko harvinainen kasvi.
Lähikuva...

Ammu nauttimassa niittyruohoja.
Niitty tämäkin. Kyseessä on vanhakantaiseen niittytalouteen kiinteänä osana kuulunut luhtaniitty,
jolle kevättulvat nostavat vettä tuoden mukanaan ravinteita kasvien käyttöön.
Nämäkin niitettiin aikoinaan karjan talvirehuksi.

Kyläkellukka.

Peurankello.
Laukkuja. Luulin ensin, että nämä olisivat pikkulaukkuja,
mutta kokonsa puolesta ovat pikemminkin isolaukkuja.

Laukun "linnunnokat".
Niityn kukkaljistoa.
Ketoneilikka. Yksi maamme punaisimmista kukista.
Ketoneilikalle tyypillinen rönsyävä kasvutapa.

Pukinparran siemenhahtuvapallero.
Kurjenkello.

Pulskaneilikka.
Nuokkukohokki.

Peurankelloksi sanoisin.
Ammuksi kutsuisin. Ellei peräti kyseessä ole jo harvinaiseksi käynyt "metsämansikki".
Väri viittaisi peurankelloon.
Oikealla on ahdekaunokki.

Taitaapi olla tässäkin peurankelloja.
Tässä tämä päivän tietovisa. Mikä ruusu on kyseessä?
Itse en tiedä vastausta, joten toivon, että te tietäjät kertoisitte!


Tervetuloa lukijakseni, Leena Tiensuu!

23 kommenttia:

  1. Ruususta en tiiä, mutta sulla on ihan mahtavan hieno lajitelma kukkasia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otin kuviin lähinnä noita luonnonvaraisia. Ehkä ensi kesänä voisin kuvata myös pihani perinneperennat.

      Poista
  2. Metsämansikki! :D Kuinka suloista...
    Aika harvinaisia on osa noista täälläpäin, kyläkellukkaa en oo ikinä nähny ja pulskaneilikkaakin vain pohjoisessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä näitä nyt kuvaamiani ihan joka paikassa kasva täälläkään. Osa on toki ohan suht yleisiä, mutta joitain, kuten kelta-apilaa, en ole koskaan missään muualla nähnyt.

      Poista
    2. Tänä kesänä olen nähnyt yllättävän paljon kelta-apilaa täällä pienen hiekkatien varressa - en tosin voi ihan satavarma olla, etteikö olis joku muu keltainen apila. Kiurunkannus ja laukut on myös harvinaisia.

      Poista
    3. En TODELLAKAAN ymmärrä mistä se "kiurunkannus" nyt tähän tuli, kun piti sanoa neidonkieli... eipä sillä että kiurunkannuksiakaan niin paljon näkis.

      Poista
    4. Nyt täytyypi tunnustaa, että olen puhellut ihan vääristä heinistä... Tuo apila on siis oikeasti MUSTA-APILA, ei kelta-apila... Korjaan tekstin asiavirheen tältä osin. Kelta-apila on tyypillisesti avoimen, mutta kostean niityn lajistoa. Musta-apila puolestaan on muinaistulokas, joka on alkanut viimevuosina hälyttävästi harvinaistua. Minullakin se kasvaa lähellä tienojaa, avointa tilaa ja valoakin löytyy.

      Toinen kellertävä apila on siis se kelta-apila...

      Poista
  3. Voih miten upea valikoima niittykukkia! Kyllä ammun kelpaa tuolla laiduntaa. Kelta-apilaa en ole koskaan tavannut missään luonnossa. Ruusu taitaa olla jotain koiranruusua..veikkaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olishan noita kukkasia vaikka kuinka paljon, mutta en kaikista oo kuvia ottanu. Ahaa, koiranruusu... Täytyypä tutkailla jossain vaiheessa!

      Poista
  4. Koiranruusuksi tai orjanruusuksi minäkin sitä veikkaisin.

    Ihania niittykukkasia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minkähän ikäinen, tai siis, onko tuollainen ruusu vanhaakin lajiketta?

      Poista
  5. Ikivanha ruusu, Villiruusuksi ja Orjanruusuksi olen tuollaista "yksinkertaista" ja vaatimatonta ruusua vanhoilla pihoilla kuullut nimitettävän. Yksinkertaisella tarkoitan että kukka ei ole kerrottu. Meilläkin sitä on, mutta kukaan alkuasukkaista ei tiedä senkään vertaa kuin minä, tulokas.
    Musta-apila on todella harvinainen. Tässä kaupungissa en ole koskaan nähnyt. Ainoastaan mummolani tienoilla Näsijärven rantamamailla sitä kasvoi. Keräsimme lapsena ja pidimme teenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kertomaton ruusu on kyseessä. Vanha lajike siitä huokuu, mutta mikä laijike?

      Apilateetä?? :D

      Poista
  6. Voi ihanuus noita kukkia. Ja Ammua! Ylivertaisuutta.
    Airi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no joo. Mitäpä tähän lisäämään! :D

      Poista
  7. Sitten kun on räntää saappaanvarret täynnä, vihmoo ja viltti ei riitä lämmittämään, mä palaan kattomaan näitä kuvia. Muistelen erästäkin kosteanlämmintä elokuuehtoota maaseudulla, kesää. Uimista (mitä ei tapahtunut), "metsämansikkia" ja ketoa kukkineen. Voe vide. Tekis mieli heittäytyä runolliseksi... sillä mä niiiin tiedän, että kuvakooste kesästä kirkastaa kohmeisemmankin talviuninukkujan mielen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eihän näitä nyt ennen talvea paree mennä toista kertaa kettelemaan! :D Nääinhän se on... Eipä siinä sitten muuta kuin että muistelemaan menneitä! ;)

      Poista
  8. Kyselin mieheltä joka on liki koko ikänsä näillä tantereilla kulkenut millä nimellä hän tuota ruusua on kuullut nimitettävän. Sanoi jotta sehän on Orjantappurra. Ei se kyllä mikään tappura ole. Orjanruusu minusta, mutta selvittelen vielä jostain taholta kun tapaan noita ruusuihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm... Orjan,- villi,- tai koiranruusu... Siihen väki olisi kallistumassa? Mutta selvitelkääs ihmeessä, olisi ihan kiva tietää, mikä perinneruusu se tuossa kammarin ikkunan takana oikein onkaan! :D

      Poista
    2. Voisiko olla Karjalan ruusu

      Poista
    3. Paha sanoo... siksi laitoinkin tämän kyselyn, kun en tiedä! :D

      Poista

Olkaa niin armolliset, että suvaitsette saattaa tietooni eräitä mielipiteitänne ja kysymyksiänne koskien blogiani. :D