Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Syntymän ihme!

Pientilalla on koettu onnellinen perhetapahtuma! Ja kaiken lisäksi tämä perhetapahtuma on peräti neitseellinen... Ruskis- Ammu nimittäin poiki pienenpienen sonnivasikan! :D
Uusi kaveri esittäytyy! Hää on Mooses! Kaverilla on muuten vihreät silmät.
Tämä tuli kaikille totaalisena yllätyksenä. Ammua ei ole siemennetty milloinkaan. Sitä ei myöskaan ole astutettu, vaan kaikki on tapahtunut joko pyhän hengen johdatuksesta, tai sitten kiertelevä kyläsonni on käynyt Ruskista morjestamassa... Tai sitten on se todenmukaisin vaihtoehto, että Ammu on tullut tiineeksi jo ties kuinka nuorena viettäessään aikaa yhtä nuoren sonnin kanssa samassa karsinassa... Kaikkea ne nykyajan nuoret...

Suomen pienin kahden naudan eläinsuoja...
Siellä se pieni lämmittelee villapaita päällä pahnojen alla!


Oikeennii terhakka ja viree vasikka hää o.
Kun kerroin asiasta naapurilleni, niin hän vain tokaisi, että maailma on ihmeitä täynnä! Ja toden totta, maailma on ihmeitä täynnä, eikä tämä ihme ole ainoa maailman ihme, jota ihmettelen. Mutta suuri ilo ja onni tästä yllätysvasikasta tuli. Olen ihan ammujen lumoissa koko mies!

Muutamaa tuntia ennen poikimista Ruskis oli rauhaton, hakeutui syrjäisen puun alle, jossa ei ennen ollut edes käynyt. Siellä se huuteli, ja kun menin katsomaan ja kyselemään, että mitä asiaa, se koitti kertoa jotain, mutta enhän minä ymmärtänyt, vaikka kuinka yritin. Ihmettelin tosin sitä, että kuinka sen utare nyt tolleen on kasvanut ja kovakin se on ja maitoakin näyttää tihkuvan... Mutta minun oli mentävä iltanavetalle töihin ja ainoa, jota pystyin tekemään, oli toivoa parasta. Mitä se sitten ikinä olisikaan...

Suuri yllätys koittikin, kun iltamyöhällä pimeässä töistä tullessani huomasin otsalampun valossa liikaa silmiä! Oli ne silmät, jotka aina ovat vastassa olleet ja oli ne uudet. Ne, jotka olivat puolet matalammalla, kuin toiset...! :D

Noh, siinä sitten tilannetta toteamaan ja tarkistamaan molempien vointi. Ei hätää kenelläkään. Ainoa vain, että oli kylmä yö tulossa... Vielä ennen nukkumaanmenoa siinä kymmenen jälkeen kävin pukemassa pienelle villapaitani lämmikkeeksi. Laitoin myös herätyksen kello kahdelta yöllä, jotta voisin varmistua näiden eläinystävieni hyvinvoinnista. Ei hätää. Hyvin meni ensimmäinen yö ja hyvin on mennyt myöhemminkin.

Eihän noihin oikein kyllästy koskaan. Ei niiden puuhia tympiinny seuraamaan. Vaikka minäkin maatalouslomittajan työssäni näen vasikoita joskus jopa satamäärin yhdellä kertaa, niin aina ne ovat yhtä mukavia ja sympaattisia otuksia. Vasikoiden elämä kun on karkeasti arvioiden syömistä ja nukkumista, mutta kun siihen pääsee paremmin perille, on se myös avointa uteliaisuutta, iloa, väsymystä, tutustumista, leikkimistä, kaveriporukan etsimistä... Vasikoiden elämä ei siis poikkea paljoakaan meidän ihmisten elämästä. En tiä, mutta ymmärtääkseni ihmislasten ja eläinlasten kanssa pärjää kokolailla samanlaisilla elämänotteilla.

Uusi pieni tulokas onkin tämän yliluonnollisen ilmestymisensä johdosta kantanut nimeä Mooses. Toinen vaihtoehto olisi Messias, mutta kattoo ny...! Mooses sopisi sikälikin hyvin, että kun mummuni sai asiasta kuulla, niin hän kysyi minulta, että onko vasikka yhtään naudan näköinen, vai näyttääkö vasikka hirveltä! Ja hirvi on muistaakseni ulkomaankielellä moose... Joten olisko se sitten Mooses?

Kuinka suuri ilo voikaan olla pienestä otuksesta!

26 kommenttia:

  1. Voi onnittelut Ammulle ja isännälle! Hienon yllätyksen tekas :D Mitäs Ammun omistaja tästä tuumas?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! Ihmetystä tämä on herättänyt melko laajlti ympäri suloisen suomenmaamme!

      Poista
  2. Ihmeitten ihme! Onneksi olkoon yllätystulokkaasta, nyt sitte vaan navettaa rakentamaan... :)

    VastaaPoista
  3. Voi ei! Mä oon niin kade! ;)
    Minä olen Hehkua siementänyt urakalla, eikä vasikoita vaan tule. Olen jo luopunut toivosta saada vassu Hehkulta ja lopettanut semmarille soittelun. Täytysköhän Hehkun tulla teille kyläileen? Jospa sekin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei kravattisonni onnistu, pitännee löytää jostain ihan oikea sonni!

      Poista
  4. Onnittelut perheenlisäyksestä! On siinä varmaan ollut ihmettelyä, että mistä tuo nyt tuli. :)

    VastaaPoista
  5. Mooses, ilmettty! Kovin suloinen.

    VastaaPoista
  6. Voi hyvänen aika sentään, on siinä sinulla hyvä alku perheelle. Minkä ikäinen se ammusi nyt on? Ja jos se edelleen on sinulla vain lainassa niin mites sen asian kanssa. Karhut kohta talviunilla mutta sudet voivat pikku sonnista kiinnostua. Laumanvartijan saat hankkia, kun olet paljon poissa kotoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kuule aika nuori. Jos Ruskista tarkoitat? Vuosi ja kahdeksan kuukautta... Ihan teiniäitihän tuo on. Ja vasikkansa on vasta muutaman päivän ikäinen. Noh, vasikka jää nyt ainakin toistaiseksi ns. "alle" ja Ruskiksesta tuli siis emolehmä, koska sillä on noin hyvät emonvaistot.

      Koira... Vois olla hyvä... Totta.

      Poista
  7. Totta Mooses se on sen niminen :) Mutta en tienny, että se on neitseellisesti ilmestynyt... onhan sen Ruskiksen täytynyt yhdeksän kuukautta sitten olla samassa karsinassa jonku sonninkollin kans. Niin se luonto sen tikanpojankin puuhun nostaa!

    Suloista, kun puit sille oman villapaitas ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niih, ehkä se on sitten kuitenkin ollu sonnin kans...! ;)

      Kuuleh, minä puen vaikka ainoon vaatekappaleeni sille, joka sitä tarvitsee!!

      Poista
    2. Uskon sen!
      Ruskis on tullu kantavaksi varmaan ekasta kiimasta, tai tokasta... mukavaa, että se kuitenkin selvisi hommasta noin hienosti nuoresta iästään huolimatta.

      Poista
    3. Nauta tulee sukukypsäksi noin puolivuotiaana, joten kyllä, ensimmäinen, toinen, tai enintään kolmas kiima on ollut kysymyksessä.

      Ei ehkä ollut ihan tarkoitus, että se poikisi nyt, mutta hienosti se silti siinä onnistui! :D

      Poista
  8. Voi että ihana yllätys ollut kotiin tullessa, ja että ei Ruskiksellakaan mitään sen vakavempaa ollut! On ne vauvat vaan aina niin ihania, olipa ihmisiä tai elukoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kenelläkään ei ole mitään hätää! :D

      Poista
  9. Ehdottomasti paras postaus ikinä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, enkä ole edes itse osallisena tässä millään tavalla... ;)

      Poista
  10. Jestas! Kerrankin ihan todellinen yllätysvauva joista lehdissä aina kerrotaan. Onnittelut, eihän näitä ihan jokapäivä tapahdu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Tästä ei todellakaan yllätystä puuttunut! :D

      Poista
  11. Onnea pienestä ihmeestä! :) niin nuita tuppaa tapahtumaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos!

      Joo, tuppaahan noita tulemaan välillä itsestäänkin, mutta kun tässä juuri ennen Ruskiksen poikimista mietiskelin, että milloinkahan se pitäisi siementää... Ja kappas, sitten se jo poikiikin! :D

      Poista

Olkaa niin armolliset, että suvaitsette saattaa tietooni eräitä mielipiteitänne ja kysymyksiänne koskien blogiani. :D