Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

torstai 27. huhtikuuta 2017

Keittiön kalustaminen etenee

Vähintäänkin riittävän kauan kesken ollut keittiöprojekti jatkuu! Eikä nyt puhuta mistään pikkuisesta pintaremontista, vaan kaikki lattiarakenteet, ulkoseinien koolaus ja pellavalla lisäeristys, pinkopahvitus, hellan muuraus, kaapistojen teko ja muutama muu "pikkuhomma" on työllistänyt ihan mukavasti. Aikaahan tähän kaikkeen on mennyt monia vuosia, keittiö kun ei ole ollut ihan siellä tärkeysjärjestyksen kärkipäässä... Täällähän on ollut käytössä väliaikainen "kamarikeittiö", johon keittiötoiminnot siirtyivät aikoinaan. Viemäriä ja juoksevaa vettä ei kamarissa (tai muuallakaan talossa) ole ollut. No, nyt on. On tää hurjaa!

Keittiön alakaapin rakentelua.

Keittiiön olen edellisten vuosien aikana haalinut sieltä sun täältä vanhoja, kimpilevyisiä keittiökaappeja ajanjaksolta joka kattaa noin vuodet 1930-1955. Monenlaista kivaa kaappia on. Mutta alakaapistoa en löytänyt mistään... Siispä sellainen oli tehtävä! Samalla alakaappi piilotti sisäänsä lämminvesivaraajan, putkistot, sähkövedot ja muut tekniset asiat. Kaapiston alla on lattiakaivo ja valuma-allas. Jos sattuu vesivahinko, niin valuva vesi menee suoraan lattiakaivosta viemäriin, eikä jää kastelemaan lattioita.

On tää tarkkaa hommaa nääs!

Nupikoiden säätämistä.

Alakaapin ovet ovat vanhat, kierrätyksen hengessä Mesänkylän navetalta ilmaiseksi saadut. Sopii tyyliin aivan täydellisesti! Nupikat, eli vetimet sen sijaan niistä puuttuivat, mutta minulla oli jemmaksessa jostain entisöintiprojektista ylijääneet keittiökaapin vetimet, jotka oviin ruuvailin. Samanlaiset olin jo aiemmin laittanut myös yläkaappiin, eli tiskikaappiin. Siitä kun puuttui vetimet myöskin... Alakaappi on tehty puusepäntyönä helmiponttipaneelista ja maalattu pellavaöljypohjaisella maalilla.

Herrajjee! Vettä! Hanasta! Ei voi olla... Ooo...

...on se vettä. Huh!

Pientilallakin on nyt siis juokseva vesi ja keittiössä viemäröinti. On tää outoo. Mutta ehkä tähän tottuu. Kuten eräs työkaverini sanoi minulle, niin kuulemma on aivan normaalia että on juokseva vesi, tiettävästi lähes kaikilla suomalaisilla taloon tulee vesi. No tiiä sitte. Toisaalta elämä helpottuu, mutta sitten taas... Kyllä tästä ikäänkuin jotain nyt puuttuu? Kun ei tarvitse enää kauhoa vettä ämpäristä tai hellalla olevista kattiloista. Ja käydä ulkona pesemässä naamansa, olipa sää mikä tahansa.

video

Katsokaahan viteo, jolla Pientilan Ukko maistelee ensimmäistä kertaa vettä hanasta!

Tällee sitä ennennii vaa kuupalla lämpöset vetet emalikattilasta otettii.

Kaapiston valmistuttua siirryttiin sitten saman tien lattian kimppuun. Lankuthan ovat talon alkuperäistä tavaraa. Vain joitain yksittäisiä rikottuja lankkuja jouduin aikoinaan sihen vaihtamaan. Lattian huolellisen imuroimisen jälkeen paklasin sen. Tämän jälkeen muuan punasaappainen nainen hioi sen ja maalasi. Maalina oli tälläkin kertaa Sateenkaarivärien Lattiamaali, joka on osoittautunut monin verroin vaikkapa Uulan lattiamaalia paremmaksi. Ennen kaikkea kestävämmäksi ja sitkeämmäksi. Uulan maalin kun kuluttaa jopa se, että kani majailee samalla kohtaa ja lähtee siitä liikkeelle... No niin. Pahallehan tämä maali haisee, mutta liesituuletin päälle niin ei tarvitse sitä suotta nuuhkia!

Lattian paklausta.
Lattiassa oli satoja naulanreikiä,
sillä siinä oli lastulevyt ostohetkellä...

Keittiön ikkuna ja sen listoitusta.

 Myös listoitushommia olen tehnyt, samoin kiinnitellyt jo aiemmin tekemiäni ovipielilautoja. Ikkunanpielilaudat sen sijaan oli tehtävä yksilöllisesti ja vasta sitten, kun kaapisto valmistui. Listat kun on kolottu kaappien mukaan... Vähän listahomma on vielä kesken, mutta kaippahan sekin aikanaan valmistuu. Tai sitten ei, eikös jokaisessa talossa ole aina se viimeinen lista kiinnittämättä? :D

Punasaappainen lattiamaalaaja työssään.


Punasaappaisen naisen mielestä talossa pitää olla keittiö. Taitaa tuo ihan asiaa puhella...

21 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Uusi keittiö pääosin vanhoilla kalusteilla. :)

      Poista
  2. Keittiön ikkunan kuva on kuin postikortista! Piirretystä. Väritkin on niin kivat, että jos en näkis niin luulisin ettei voi olla olemassakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkattos. Maailmassa on keksitty värit sen vuoksi, että niitä käytettäisiin. Itte kun en suosi "mustaa-valkoista"- linjaa.

      Poista
  3. Alko hirveesti kiinnostaa se punasaappainen nainen! Kuka on tuo mystinen olento, joka on Pientilalle pesiytynyt? *hmm hmm* ;) Mutta on se vaan komiaa ku vettä tulee sisälle! Meillä ihan erimeininki täällä "yleellisyyksien äärellä", mut pitkällisen sauna&kylppärirempan jälkeen osas arvostaa kun vettä tuli hanasta! Onnea hienosta keittiöstä (itsehän sen teit :D ) ja komia lattiakin tuli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punahilkka hää lienee! Tuskinpa kovin tarkasti tulee ilmaistua, mikä on kenenkin identiteetti... En suosi nimien tai tarkkojen paikkojen ilmaisemista Plökissä, jos tosin en elämässäni muutenkaan. Olen mystinen mies ja Punasaappainen Nainen on mystinen olento. :D

      Jaa juu, täällä jatkuu aina ja ikuisesti saunoissa ämpäri- patalinja. Ei tule juoksevaa vettä, eikä tule koskaan!

      Poista
    2. Joo ei toki tartte nimiä alkaa julkaisemaan, kuhan mielessäni myhäilin asiaa 8) Saunassa ämpäri/patalinja on enemmän kuin jees! Jospa joskus sais itekin rempattua tuon piharivissä olevan vanhan saunan kuntoon :) Ois komiaa mennä pihasaunaan.

      Poista
    3. Minä en edes kaipaa saunaan juoksevaa vettä! Ja sen lisäksi, jos olisi painevesi, joutuisi myös tekemään jätevesikentän, huh.

      Juu ei muuta ku hommiin, nii sillai se sauna valmistuu aikanaan. :)

      Poista
  4. Nimimerkille "kanapaimenkin" tiedoksi myös tuo ylläoleva, eli en Plökissäni käytä nimiä tai paikkakuntia tai muutakaan, mistä tekstien henkilöt voitaisiin tunnistaa. Sen vuoksi en voinut julkaista kommenttiasi edellisessä postauksessa.

    VastaaPoista
  5. Kahta en vaihda. Toinen on Hai-saappaat.

    VastaaPoista
  6. Tänne tuli kesävesi putkea pitkin sisälle jo vuonna 2005, keittiöön ja vessaan vasta viime keväänä.... Joulukuussa sain jo tehtyä talvivedet ja se kummasti helpotti elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa joo. Kyllähän se kieltämättä elämää helpottaa. Mutta samalla tulee se 5 min päivässä luppoaikaa, kun ei tarvitse lutrata vettä hellalle lämpiämään. Tulee laiskoteltua nyt se aika... ;)

      Poista
  7. Onnea uudelle keittiölle ja juoksevalle vedelle! Vaikka haluaa elää askeettisesti, ei se aina tarkoita kurjuuden tavoittelemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Totta, mutta mielestäni juokseva vesi ei ole parantanut elämänlaatuani ja vastaavasti, ämpärivesi ei sitä heikentänyt.

      Poista
  8. Onpas hyvä,kun osaat kyseenalaistaa ihmisten "hyvinvointia". Mikä se meidät tekee tyytyväisiksi? Missä se elämä on, siellä sohvalla makaamisessa vai vesien kantamisessa..minun Mummoni ei aikanaan halunnut mökkiinsä edes sähköä. Vedet kannettiin sisälle ja ulos, iltaisin sytytettiin öljylamppu ja kynttilä pöydälle. Kaasujääkaappi tuli jossain vaiheessa (aiemmin maakuoppa ja kylmä kammari!). Pattereilla toimivaa radiota hän kuunteli säästeliäästi. Mummo oli onnellinen, hän sanoi, että häneltä ei puutu muuta kuin linnunmaitoa! Hänellä riitti puuhaa ulkona, puutarha, metsä, puuhommat, mattojen kutominen ym. Koskaan hän ei oikein sairastunut, vaan nukkui pois tästä ajasta iäkkäänä. Monet ihmiset moittivat, kun mummolla ei ollut sähköä. Monen mielestä hän olisi tarvinnut monenlaista uutuutta kotiinsa. Mummo piti kuitenkin oman päänsä, ja oli onnellinen!Ja kyllä olen ylpeä hänestä!

    Siunausta ystävällesi ja sinulle, oman tiesi onnellinen taivaltaja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minulla kaiken "normaalin" kyseenalaistaminen, samoin kuin kaikkien "ylhäältä annettujen" (eli siis valtiojohto, auktoriteetti yms.) ohjeiden kyseenalaistaminen on ihan sisäsyntyistä. Epäilen aina ja kaikkea. Varsinkin, jos ne liittyvät omaan elämääni jollain tapaa.

      Kyllä mielestäni onnelliseksi tekee mielekäs elämä! Samoin samankaltaiset ihmiskontaktit ja eläintenhoito. Olla osana sukupolvien ketjua vaikkapa juuri tällaisella pientilalla: raivata pusikoita ja kääntää peltoa, aivan kuin myös sata vuotta sitten tehtiin.

      Lyhyesti ilmaisten: elämä, jonka kokee omaksi, tekee onnelliseksi.

      Mummosi elämä on varmasti ollut hyvää, oikeaa elämää. Tuollaista on syytä arvostaa.Ulkopuolisten ei ole syytä mennä arvioimaan kenenkään elämää. Se, että siitä puuttuu teknisiä vempeleitä, ei vielä tarkoita, että se olisi jollain tapaa huonoa.

      Kiitos, kiitos!

      Poista
  9. Arvelinkin käyvän niin ettet suoraan vastaa taannoisen kysymykseenI. EOdotin jotain kiertoilmaisua, ja nyt sen sain. Kas kun olen lapsuuteni asunut 14 vanhaksi "siellä päin" ja edelleen sukuloin harvakseltaan sekä tilaan paikallislehtiä vaikka työni ja asumiseni on ihan muualla. Siksi osaan lukea minua kiinnostavia asioita myös rivien väleistä, joitakin en suinkaan kaikkia.

    Ja tuo keittiön vesihuolto oli minullakin vuosia ämpäripeliä. Ei haitannut ensin, mutta kaksi pikkulasta ja pari huonokuntoista vanhusta huushollissa laittoivat vauhtia vesihuollon ja kokonaan uuden pirtin pykäämiseen. Terveet aikuiset eivät kaipaa ns. mukavuuksia kunhan ne vedenkannot ja puuhommat ei yhden niskoille kaadu jos huushollissa on useampia. Sähkö täällä oli myös luvattoman huonoa kun tänne muutin, mutta kohta otin selvää missä ao. firman konttori on ja kävin siellä parit neuvottelut. Kylällä riitti (kateellisia?) Ihmettelijöitä kun tuonne tien laitaan ilmestyi meille oma muuntaja. Eikä siinä mitään, mutta siinä oli peltilappu johon tarpeettoman isolla oli stanssattu nimeni kokonaan. Alkoi sähkö riittää, tosin katkoksia oli edelleen luvattoman paljon.
    Näin äitienpäivän edellä onnittelen sinua mummustasi ja lähetän hänelle kauttasi suuren kimpun virtuaalisia muistojen valkovuokkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, no en vastannu juu! :D Mutta en minä sitä millään pahalla sillai tee...

      Vuosia minä ne vedet kannoin yksin, samoin polttopuut... Ja jos on päärakennuksessa 5 tulisijaa, niin kyllä sitä puuta saa olla sitten sen mukaan kantamassakin.

      Aaa! Huono sähkö on tuttua täälläkin! Lieneekö peräti syrjäseutujen yleinen ongelma?

      Poista
  10. Ethän se sinä ollutkaan joka mummostaan kirjoitti, sekoitan persoonat hieman. Vaikka onhan omakin mummusi voinut olla yllä kuvatunlainen. Luin hiukan huonosti, kun samalla opetin pöydällä tepastelevia eilen kuoriutuneita Lidlin kananpoikia syömään.
    naputtelemalla kynällä ruokakippoa kanan nokkaa matkien. 12 luomumunaa, toistaiseksi 3 tipua. Odottelen vielä ainakin kahta...saapas nähdä. Joten ei väliä vaikka et näitä julkaise. Kaunista, aurinkoista kevättä silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa. Mummuista pitää aina muistaa kiittää ja onnitella. Toinen mummu mulla vielä elää, mutta aikoinaan niitä eli jopa 4 kappaletta.

      Kiitos! Sanohan tipusille terveisiä. :)

      Poista

Olkaa niin armolliset, että suvaitsette saattaa tietooni eräitä mielipiteitänne ja kysymyksiänne koskien blogiani. :D