Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

torstai 16. lokakuuta 2014

Mitä tästäkin ny eeuu- tarkastakki sanos?

Niin kus kaikki lukijakki jo varmaa hyvi tiätää, niim mullaha o ollu tään suve yks piäni vasikka kesähoiros. No, ny se ei oo enää mikää iha piäni, täyttää meinaa täsä kuussa yhreksä kuukautta. O siis meinaa "teinivasikka", niin kus nykyää sanotaa.

No, määhä touhuun sen kans kaike näköstä. Väliin mennää pitki kylätiätä ja mää viän sitä riimussa. Toisinaa poiketaa mettää. Ammu o kova syämää siäniä! Ei sitte mitää taikasiäniä, vaikka melkes kaikki siänet näyttäski kelpaava.

Yks päivä mulle sitte iski oikee älyvväläys. Mää aatteli, että mää tua se otukse sisälle! Joo-o, iha pirttii asti, nii kum muukki kaverit. Ei sillai saa yhtä syrjiä, että jättää se aina ulos! No, ei muuta ku ammulle riimu päähä ja hakee sitä vasikkahaasta. Ovella se vähä ihmetteli, että kuikas tonne rapulle oikee astutaa, mutta mää näyti esimerkkiä ja se tuli perässä. Kaikki paikat se nuuski, kum mikäki koira. Tosi utelias kaveri!

Kyä tarttee kaikki paikat kattella lävitte.

Kainalossa o kuiteski kaike turvallisi olla.

Tää ov vissii joku rakennekuva, vai kui hä?

Poistuminenki meni nätisti!

Ammu oli kun kotonansa. Ja oli iha sisäsiisti! Pupustakin se ihmetteli, että jaa, täälläkös toi jänö asuukin, ku ei oo näkyny!

Ammuaiheisia postauksia on luvassa viä jatkossaki, vaikka mää jourunki kohta palauttaa Ruskis- ammun takasi omistajallensa. Mikä harmi. Toi palauttaminen, nääs.

6 kommenttia:

  1. Oliko sulla edes varasuunnitelmaa, mikäli se olis ryhtynyt lorottamaan keskelle pirtin lattiaa? Mutta mikä ettei. Olihan Peppi Pitkätossullakin hevonen sisällä. Se ei vissiin koskaan lorottanu.

    VastaaPoista
  2. Mulla on aina varasuunnitelma! ;)

    Itse asissa isäni äidin isä toi hevosensa, vai olikohan se ny varsansa talvisin pirttiin, kun oli kovia pakkasia!

    Peppi Pitkätossun hevonen olikin erikoistapaus...

    VastaaPoista
  3. Voe hyväne aeka!

    Mä katoin joskus (siis aikuisena, huom!) jotain ruottalaista lastensarjaa ja siin tytöl oli lehmä kaverina. Se toi sen sisälle taloon (jossain Tukholman lähiössä, ei maalla) ja sen faija ei oikeen diggaillu siitä ammusta keskellä olohuonetta :D Lehmän nimi oli Pärla ja se oli maitokahvin värinen. (Ohjelma ei siis ollut piirretty).

    Mä kerrassaan rakastuin siihe lemmuun ja nimitän nykyään kaikkia lehmiä joko Pärlaksi tai lemmuksi. Ja jos mulla olis lehmä (enkä asuis Helsingin keskustassa 22 neliössä, heh...) ottasin sen salettiin kaveriksi köökkiin :D

    Ja ne vähäks ne ylämaankarjatyypit on sulosii!

    VastaaPoista
  4. Ai, tuleeko tuo "lemmu"- nimitys siitä sarjasta? Olen sitä ihmetellyt, että onko se jokin väännös lehmusta, tai peräti lehmästä...

    Joo, hailanteri olis kans kiva, mutta aatteleppa sitä irtokartvojen määrää ja kokoa! Olisi melkoisia karvapalloja sängyn alla... :)

    VastaaPoista
  5. Ei "lemmu" siitä sarjasta tule, vaan mun päästä - käytän myös "lemmuinen" tai jotain muuta yhtä hönöä ku ne tyyppärit (lehmät) on nii södei ;)

    Niijoo, hyvä ois kyläilijöille selitellä että "juu, ei oo kissasta noi karvat, mun sisälehmä vaan makoili just tossa olkkarin plyyssimatolla..." :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aahaa... Olen kyllä kuullut lemmuista puhuttavan laajemminkin, kun tarkoitetaan lehmiä. Noh, rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin pois päin...

      Poista

Olkaa niin armolliset, että suvaitsette saattaa tietooni eräitä mielipiteitänne ja kysymyksiänne koskien blogiani. :D