Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

maanantai 19. tammikuuta 2015

Ulos luontoon!

Kehoitan kaikkia kansalaisia poistumaan edes ajoittan metsään. On tieteellisesti todistettu, että metsässä oleilu lievittää stressiä ja verenpainetta ja ties mitä kaikkea. Ja vaikka sitä ei olisi tieteellisesti todistettukaan, niin eipä siinä mitään epäselvää kyllä olisi. Lievittäähän se. Metsässä on aina mukavaa, itse ainakin koen asian niin. Siksi olinkin taas päivänä muutamana metsässä. Tässä jokusia kuvajaisia tuolta reisultani:

Meilläpäin on tällaisia jääputouksia.

Tulevaisuuden aamunkoitto hakatussa metsässä.

Kissanluukku kalliossa- kuka siellä mahtaa asua?

Hiisi vieköön! Kunhan ei vie minua. Tässä hänen asuntonsa.

"Illan varjoon himmeään"

Hämyhäkkisen mestarityöt roikkuvat helminauhana auringon
jakaessa valoaan näille pienten työläisten saavutuksille.

Päivää, olen Nauta. Minut on laitettu kannon nokkaan ja
luuni on ripoteltu metsään. En tiedä, miksi.







Vihdoin tuo mystisesti parissa päivässä katsotuimmaksi kirjoituksekseni noussut "Ruakaa pientilam meninkillä" on jäänyt jo kolmanneksi. Ihmettelin suuresti, miksi se sai aikoinaan noin suuren vastaanoton ja huomion. Jaa- a...


Tervetuloa mukaan myös uudet lukijani! Nyt teitä on jo reilut kolmekymmentä, on se hurjaa!

16 kommenttia:

  1. Allekirjoitan joka sanan metsästä. Eilen just mietin, että kirjoitan postauksen Minun metsäni. Ehkä teen sen huomenna.

    VastaaPoista
  2. Todella kauniita kuvia, varsinkin tuo sininen metsäkuva on lempparini!
    Ja Ruskikselle terveisiä, pakko välillä tulla tänne tarkastamaan myös ammun kuulumiset :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokseni! Sanonpa Ruskis- ammulle terveiset! Ja vien samalla muutaman perunan mutusteltavaksi. Ruskis asuu nykyään sonnimullin kanssa samassa ryhmäkarsinassa. Ammu kasvaa ja vankistuu päivä päivältä. Onhan se kohta jo vuoden ikäinen!

      Poista
  3. Tykkään kans että metsä on suomalaisen kirkko ja sielun lepohuone. No mulle se on ainakin.
    Hienosti oot saanu valokuvassa näkymään nuo seitit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän se on minunkin mielestäni. Ei ole tosin kaikkien mielestä, sillä osa meistä ihmisistä on vahvasti sitä mieltä, että metsään mennään vain koneella, jos nyt edes silläkään. "Mitä nyt maalla ja metsässä muka voi tehdä?"

      Poista
  4. Höh, luin koko blogin. Sitten ajattelin että mitäs tässä nyt luetaan? Sinun passaisi siis kirjoittaa enemmän ja useammin jotta ei ihan iltalehden pariin tarvitsisi joutua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitoksia mukavasta kommentista! Voisi kai sitä enemmänkin kirjoittaa, mutta toisaalta olen kirjoittanut blogia ylipäätäänkin vasta elokuulta, joten onhan noita tekstejä siihen nähden kertynyt jo muutama.

      Lupaan kyllä kirjoittaa jatkossakin jos mistä kaikesta!

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Älä muuta sa! Tuollaista täällä meilläpäin on! ;)

      Poista
  6. Minä pakenen kirjaimellisesti metsään välillä tätä arkista hullunmyllyä. Samoilu siellä linnunlaulussa ja puiden huminassa rentouttaa niin mielen kun ruumiinkin. Olen onnellinen että jäimme sittenkin Suomeen asumaan ja saan nauttia näistä vuodenaikojen ihmeistä. Kokoaikainen lämpö olisi varmasti tehnyt jäsenilleni kyllä hyvää kieltämättä,mutta ikävä olisi ollut metsään. Ponskuilla haluan mennä metsälenkeille kärryjen kanssa ehdottomasti, jäiden sulaessa siis alkaa harjoittelu. Metsälenkkikärryttely mm. pidentää omaa (latautumis)aikaani metsässä ja näin ollen minulla taas on iloisemmat lapset ;)

    Kauniita paikkoja olet ikuistanut kameralla. Oletko sinä sellainen jolla on ns. hajumuisti. Tarkoitan siis että kun keväisessä metsässä esim kulkiessasi tuoksuu vaikka multa niin sinulle tulee mieleen jokin asia siitä tuoksusta. Monet sanovat että kun käyvät avannossa uimassa talvella ja sen jälkeen heile tulee lämmin ja suuri hyvänolon tunne valtaa mielen niin minulla sen tekevät luonnon omat tuoksut metsässä. Muistankin lapsuudestani kaikista parhaiten hetket kun olen luonnossa yksin tai perheen kanssa...kaikki suurkaupunki muistoni ovat enemmän tai vähemmän sumuisia mutta luontohetket muistan kaikki kirkkaana. Jännä juttu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsä on hyvin "monikäyttöinen" paikka. Nykyisin on muotia tuotteistaa ja materialisoida kaikki ja luonnollekin on keksitty toooosi hieno termi, ekosysteemipalvelut. Luonto palvelee meitä, vai me sitä? Hmmm...

      Kyllä tämä maamme hyvin meille kaikille ainakin yleensä sopii. Itse en voisi edes teoriassa kuvitella asuvani jossain etelänmailla. Minulle Helsinkikin on etelä, johon en halua muuttaa. Tamperekin on ihan liian etelässä. Asun siis mieluiten täällä korvessa lumivaippaisten metsien kupeessa ja jääkantisen järven rannalla.

      Hajumuistini taitaa olla rajoittunut... Lähinnä jotkin savun, kellarin ja sen sellaiset tuoksut yhdistän johonkin tiettyyn tapahtumaan, tai paikkaan. Ja tervan, sekä tervasten tuoksun!

      Poista
  7. Aivan mahtavia kuvia. Todella rakastat metsää, sen aistii kuvistasi. Metsään menen minäkin monesti ja usein....olen mennyt koko ikäni. Lapsena leikit olivat siellä ja hiihtoladut, jännät polut ja kalliot. Ne ovat seuranneet mukanani tänne vanhuuteen saakka ja ovat mukana edelleen. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kehuista! Kyllä minä metsässä viihdyn. Kun on mettässä kasvanut ja mettässä asuu, niin metsä on koti. Metsä alkaa heti taloni ikkunan takaa. Jos käännyn ulko- ovelta vasemmalle, olen metsässä. Jos käännyn oikealle, olen pellolla. Eipä ole pitkä matka mihinkään...!!

      Poista

Olkaa niin armolliset, että suvaitsette saattaa tietooni eräitä mielipiteitänne ja kysymyksiänne koskien blogiani. :D