Kuva pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Hevosmetsäajokurssilla Ikoollihih

7. päivä maaliskuuta oli jälleen eräs etappi tässä omassa elämässäni. Etappi siinä mielessä, että silloin oli hevosmetsäajon perusteet- kurssi. Tai pitänneekö sanoa pikemminkin alkusysäys, eikä niinkään etappi? Noh, joka tapauksessa olin siis kurssilla, jolla ensimmäistä kertaa tässä elämässäni ohjastin työhevosia. Aimmin olen joskus noin 13 vuotiaana ohjastanut kerran ravuria joten koko ohjastaminen oli minulle uutta ja työhevosetkin näin konkreettisena tapauksena samoin. Työheboiset ovat kuitenkin yksi kiinnostukseni kohde muun eläinalan ohella ja haluankin lisätä osaamistani tuolla sektorilla. Siksi kävin tuon kurssin.

Olen hankkinut ensimmäiset omat hevostyökoneeni jo joskus 10-15 vuotiaana, paljon ennen kuin minulla oli mitään hajuakaan tästä Pientilasta. Jokin suuri visio minulla on kyllä aina ollut vanhoja työmenetelmiä ja maatalouden töitä kohtaan. Olenkin aina ollut hieman kansanperinteen elävöittämä tapaus. Yksi haaveistani kun on joskus tehdä täällä Pientilallani peltotyöt konevoiman sijaan moottorilla, jonka lämpö ei nouse yli 37,2- 38,2 celssiusasteen.

Perinteisestihän maaseudulla lähes jokaisessa talossa oli työhevonen, jopa kaksikin. Hevosta käytettiin näillä korpimaiden pientiloilla kesäisin peltotöissä, niin äestyksissä, kuin kynnöilläkin. Talvisin suuret joukot pientilallisia siirtyi valtion metsiin ajamaan tukkia vesistöjen ääreen, jokien suvantoihin ja järvien jäille. Kevään tullen tukit uitettin jokia ja puroja pitkin paikkakunnan teollisuuslaitoksiin.

Halkoa ajamassa.
Päivämme kurssilla alkoi kahvittelujen merkeissä. Kävimme välillä katsomassa ulkolaisilla valjailla työvaljastusta ja itse pyysin nähdä myös perinteisen kotimaisen luokkivaljastuksen. Perinneukkona luokkivaljastus ja suomenhevoset on se yhdistelmä, jota eniten arvostan, mutta kyllä nämäkin lempeät jättihevoset ulkolaisine valjaineen arvonsa ansaitsivat. Sitten söimme ruokaa, jota oli varsin riittävästi... Ylipäätään kurssilla ei nälkä riivannut, sillä niin moneen kertaan siellä syötiin ja kahviteltiin, että mielestäni kurssimaksu kattoi vain ruokailut ja kahvittelut ja opetuksen saimme kaupanpäälle!

Pikkuhummat.

Onko mäkivyö riittävän kireällä? On.
Miika Åfelt selittää, kuinka aisankannatusremmillä
voi joko keventää, tai painottaa luokkia.

Pieni ammuystävä. Tämä se kavereineen karkasi kesken kurssin...
Koulutuksemme alkoi omassa "alokasryhmässäni" jättimäisen, kolmen penkkirivin reen ohjastamisella. En eläissäni ole vielä moista rekeä missään nähnyt! Koostaan huolimatta se oli kuitenkin helppo ohjastaa ja reki kääntyi yllättävän pienessä tilassa, se kun liukuu sivuttain, eikä "kiskoilla", kuten juna.

Julmetun kokoinen reki ja ensimmäinen ohjastaminen lähes kahteenkymmeneen vuoteen!

Maalaismaisemassa.
Koivutukkien juontoa "helheisiin" kiinnitetyllä juontosaksella.

Ruotsalainen vempautusrauta tositoimissa. Rangan toinen pää nostetaan
 raudan päälle ja sitten omalla painolla painetaan
puun toinen pää ylös ja vempautetaan se rekeen.
Aatelkaas, tääkin tartti hakea ruattista tää kikka...
Nykykalustoa.

Tässä kärryssä on apumoottoriveto ja hydraulinen kuormaaja, sekä työvalot!
Työkengitys. Hokkeja käytetään jopa kahdeksan per kenkä.

Kengityksen tarkistus.
Varsinaista metsäajoa saimme kukin kokeilla niin halkojen ajossa, kuin koivutukkien juontamisessa. Ajoimme myös rankatavaraa. Tukinjuonnossa käytimme tyypillistä, myös traktorien juontovinsseistä tuttua kolmileukaista juontosaksea, joka oli mallia ketunrauta. Se kiinnitettiin kapineeseen nimeltä "helheet". Suomen armeijan kirjassa "Hevosopas" vuodelta 1962 moiset löysät aisat tunnetaan kokonaisuutena nimellä "käsihevonen". En tiedä, mistä sana helheet ovat peräisin, se lienee pikemminkin jonkin tietyn paikkakunnan murteellinen ilmaisu.

Tässä mystisten "helheiden" demonstraatiota.
Suomalainen luokkivaljastus kera "helheiden".
Ameijan hevosoppaan mukaan tämä helhehevonen onkin käsihevonen.
Koulutuksesta jäin nyt sitten sellainen iili, että kyllä se oma hevonen on tosiaan hankittava. Tämän tueksi ostinkin jo kahdet valjaat, umpilänkivaljaat raskaaseen työkäyttöön ja perinteiset luokkivaljaat kevyempään kärryajeluun. Valjaista lisää kuvien muodossa joskus tulevaisuudessa!

Ja jos joku ihmettelee, että mikä se on se Ikoollih, niin se on Ikaalinen ikaalislaisten kielellä. Ikoollihih on siis yhtä kuin Ikaalisissa... :D

12 kommenttia:

  1. Voi niin miäälettömän komeita heboisia! Ja halittavan sulonen kyyttövauvakin :)
    Onko tuo vihertävänkeltainen mato tuolla kavion sisällä nyt sitten se tilsakumi? Voiko tuollainen toimia? Viime talvena oli ohikulkevilla hevosilla selkeästi ongelmia tilsojen kans, kauhean suuria möhkäleitä oli polulla...

    Vempautusrautakin on ihan tutun näkönen vehjes, mutta enpä ole ennen tätä tienny, mihin sitä käytetään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivätkö olekin? :D
      Kyllä, tilsakumihan se. Niin inhottava nimi kuin sillä onkin... No jaa, mielestäni se ei toimi ja ihan samalla tavalla kaviokoukulla tilsakumillisetkin kaviot on putsattava. Paitsi että sen alle jää nyt töhkää, joka ei muuten jäisi kavioon.

      Poista
    2. Hmm, tilsakumit kyllä mun kokemuksen mukaan toimii. No mettätöitä en oo tehny, mutta viime talvi oli ainut, jolloin en laittanut ponille tilsakumeja ja niinpä jäi monta reissua tekemättä. Joskus piti jo toisen naapurin kohdalta kääntyä takaisin ja toivoa, että päästään ponin koipia katkomatta kotiin. Kyllä tilsakumienkin kanssa voi pienet paakut tulla, mutta joskus on sellaisia kelejä, että hevosen kavioon ilman sitä kumia kertyy jo kolmenkymmenen metrin matkalla sellaiset yli 10 cm korkeat tilsat ja eihän mistään tule mitään, jos niitä täytyy pysähtyä muutaman kymmenen metrin välein kopistelemaan kavioista. Toki tarhassa kun hevoset paljon seisoo paikoillaan, niin kertyy kumilliseenkin kavioon tilsat, jotka on ennen ajoa/ratsastusta/töitä kaviokoukulla puhdistettava, mutta liikuttaessa kesken duunin voittaa tilsakumikavio kumittoman ihan 6-0. Tilsakumilenkeillä ei tarvitse hyppiä hevosen selästä alas koputtelemaan tilsoja irti kavioista, mutta ilman kumia kyllä tarvii...

      Poista
    3. Niin, toimiihan se paremmin, kuin ilman, mutta...

      Mielestäni ihan täysin toimivaa ratkaisua tähän ei ole olemassa, ihme kyllä. Ja silti sitä tulee aina hämmästeltyä, että mitenkäs sitä ennen toimeen tultiin ilmankin?

      Poista
  2. Valjaistahan se on hevosen hankinta hyvä aloittaa ;D Mä olin aikoinaan ostanut ainakin suitset ja jonkun loimen, ennen kuin hevosta ostin. Ja sattu vielä oikean kokoinen loimikin olemaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nih! Hyvä säkä sulla (eli siis tuuri, eli siis viuhka...), kun osasit ostaa sopivat näkemättä otusta ensin!

      Poista
  3. Tukinajo hevosella on kyllä kivaa! Vanhalla lämppäritammallamme vedettiin kaikki puut, mitä tontilla kaadettiin, puuliiterille. Se toimi kuin unelma reen kanssa! Teetätin sille mäkivyöt ja appiukon tekemiin länkiin patjat. Mies väänsi tuomesta luokin ja teki pihlajasta aisat. Paskapatterissa se luokkia pehmitteli. Sara-heppa meni monttuun 26-vuotiaana ja valjaat lahjoitin ystäväni suomenhevosen käyttöön. Lillis-ponilla olen työhommia suunnitellut ja pikkuhiljaa harjoitellutkin. Rekihommat aloiteltiin talvella ja se toimikin hyvin. Länget pitäisi teettää sille ja työvaljaat hommata ponikokoa. Mutta hiljaa hyvä tulee...
    Mutta se minä sanon, että hevosen täytyy olla hyvä mettähommissa. Muuten ei ole kivaa ja terveyskin voi kärsiä siinä touhussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nih! Niin sitä pitää! Kyllähän sitä pieniäkin valjaita ja työkapineita on saatavilla, kun kyselee.

      Joo, heposen on syytä osata seisoa paikallaan ja kulkea jotain muutakin kuin ravia...

      Poista
  4. Sulla on ovelat hommat. Jossain rinnakkaisuniversumissa tekisin samoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen jo täällä rinnakkaisuniversumissa, hyppää sinäkin mukaan!

      Poista
  5. Onko rekesi jalasväli standardisointisuositusten mukainen? (ks. perunakuoppa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Kyllä taitaa rekeni olla vielä kokonaan tekemättä! Tai onhan minulla parireen etureki. Minkähän levyinen lieneekään...?

      Tästä siis puhumme, http://perunakuoppa.blogspot.fi/2015/03/hevosmies-kuinka-levea-on-rekesi.html
      Käykäähän muutkin katsomassa!

      Poista

Olkaa niin armolliset, että suvaitsette saattaa tietooni eräitä mielipiteitänne ja kysymyksiänne koskien blogiani. :D