Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Muisteluita menneistä töistä- Kuisti

Jo useita kertoja lupailemani ja Teidän lukijoiden pyytelemä "Muisteluita menneistä töistä"- kirjoitussarjani alkaa! Ensimmäisenä kerron päärakennukseni kuistista, ihan vain siksi, että se on parhaillaan ajankohtainen asia. Askartelen kuistiini noita ikkunoita, joita ilman se on ollut jo parisen vuotta... Tietysti olisi loogista aloittaa tällaisen juttusarjan kirjoittaminen vaikkapa ostohetkestä, tai sitten perustusten korjaamisesta, mutta kuten elämä yleensäkin, ei tämä kirjoittelusarjanikaan noudata mitään logiikkaa. Kirjoitan mitä kirjoitan ja mistä kirjoitan. Kunhan nyt jotain kirjoittelen! Eiköhän ne ostohetken kunnot ja perustusten korjailutkin sieltä aikanaan ilmesty kaiken kansan luettavaksi!

Päärakennukseen ei alunperin ole kuulunut kuistia. Ei ainakaan tässä laajennetussa asussa. Silloin, kun päärakennukseeni kuului vain savupirtti ja keittiö, eli ennen vuotta 1949, on tässä saattanut olla kuisti, mutta koska mitään varmaa dokumenttia ei asiasta ole säilynyt, on siltä osin kaikki pelkkää arvailua.

Pientilan päärakennuksen suurtilamainen kuisti.
Talon entinen isäntä koirineen.
Silloinen ulko- ovi on harmillisesti kadonnut jonnekin.

Koirankoppikuisti.
Kuin suoraan 90- luvun omakotitalosta tai mistä lieneekään...
Ei kuitenkaan vanhasta talosta, maaseudulta!!

Tämä kirjasta kopioitu kuva toimi muutaman muun
ohella innoittajana nykyisen kuistini mallille.
Inhokkikuisti vielä kerran.




















Jossain vaiheessa, ilmeisesti 90- luvulla kuisti kuitenkin paikallisen timpurin toimesta oli talon päätyyn askarreltu. Kuistissa ei ollut sokkelia ja routa- aikoina sen ovi aukeni- jos aukeni. Kuisti siis liikkui vapaasti miten sen mieli kulloinkin teki. Lattiakin oli vain mallia terassi, jonka sitten kuistin purkamisen yhteydessä siirsin rantaan ja tein siitä osan laituriani- painekyllästettyä terassilautaa kun oli.

Alusta lähtien minulle oli selvää, että moinen kuisti ei talooni jää, sen enempää tyylinsä, kuin rakunnusteknisen laatunsakaan vuoksi. Kuisti siis koki purkutuomion ja se lähti lätkimään yhtenä ensimmäisistä päärakennusta koskevista purkutöistä.

Halusin kuistin, jossa olisi kakskytluvun tyyliä, kuten talonikin on. Halusin myös, että kuisti on lämpöeristetty ja että siihen on mahdollisuus tehdä erillinen pesuhuone vesipisteineen. Tämä siksi, että en joutuisi hankkimaan pesukonetta keittiööni tai jotain muuta yhtä vaarallista. Vuotava vesi kun on puutalon surma.

Kuistin pohjat kaivettiin aina kallioon asti. Jopa kalliota joutui työstämään kiilaten ja lohkoen, sekä timantilla sahaten salaojien ja sadevesiputkien mahduttamiseksi sokkelin alle. Tällä kertaa kuistiin siis tuli sokkeli. Kun itselleen tekee, ei ole varaa oikoa missään ja kaikki työt tulee tehdä siten, että niiden laatu ei jää harmittamaan sitten eläkeukkona. Sokkeliin tuli myös pikeykset vesieristeeksi ennen pesutilan harkkomuurausta. Tässä annoin nykyajalle periksi, ihan vaan sokkelin lämpöeristävyyden vuoksi...

Uuden kuistin sokkelin kaivuutyömaata 2010.
Pesuhuoneen oven paikkausta.
Kuka lieneekään sitä joskus moisesta paikasta järsinyt...




















Itse kuisti on rankorakenteinen, perinteiseen tyyliin kenttiin jaetulla ulkovuorauksella ja sisäpaneloinnilla vuorattu. Siinä on kuistin puolella 100 millimetrin pellavaeristys seinissä, katossa 150 mm. pellavat ja lattiassa noin 200 mm. selluvillaa. Pesuhuoneen puolen seiniin tullee noin 150-200 mm. pellavaeristettä ja kattoon noin 200 mm. Ulkovuorauksen alla on tuulensuojalevyt, katossa pontattu tuulensuoja- aluskate- yhdistelmä (näppärä keksintö!!) ja sisäpuolella paperinen ilmansulku. Katteena on saumarimahuopa varustettuna alushuovalla.

Kesän 2011 sokkelin valuhommia.
Liippasin sementtilaastista tuollaiset "vedenohjaimet" sokkelin kylkiin.
Vettä kun tuota kallioa pitkin juoksee...
Harmaa Uponal- putki on sadevesiputki, joka päättyy kivipesään.

Tässä pesuhuoneen osuutta.
Ulkopuolelta kuisti on alaosastaan perinteiseen tyyliin peiterimavuorattu ja yläosastaan vaakapaneloitu paneelilla, jossa helmi. Muuten paneeli on "tavallista", joskin järeää, keilavuorta. Maalina on pellavaöljymaali. Kuisti siis edustaa rakennustapaa, jossa kuisti on muusta rakennuksesta selkeästi poikkeava niin maalityypiltään, väriltään, kuin vuoraustavaltaan. Kuisti onkin mallia "talonpoikaisen pramea".

Kuisti on nyt siinä vaiheessa, että sen sisäpuoli on ikkunoiden asennusta ja smyykitystä vaille valmis. Seinät on jo maalattu, samoin katto. Sisäkatto olikin sitten melkoinen askarreltava. Siinä vierähti hetki, jopa kaksikin! Mutta ajattelin niin, että jos teen elämässäni tämän yhden kuistin tähän taloon, saa sen tekemiseen mennä ihan kaikki se aika, kuin tarpeen on.

Helmikuussa 2015 tilanne oli tämä. En ilmeisesti ole ottanut
yhtäkään kuvaa kuistityömaasta vuoden 2011 vuoden jälkeen!!

Tästä kuistista tulee hieman toisenlainen, kuin siitä, joka tässä jo olikin.

Esimerkkikuva suosimastani värimaailmasta.
Tuo matto ei siihen kuulu, se on vain väliaikaisena suojana.
Tässä ruman, lakatun oven tilalle vaihdettu
porstuan ja kuistin välinen ovi ja entinen ulkoikkuna.



Lisää värimaailmakuvia...
Vasemmasta ovesta pääsee pesuhuoneeseen.

Tuosta käy hyvin ilmi, mihin sen itsetekemäni ikkunan aion laittaa.
Osaako kukaan arvata? :D
Sisäkattoa, ilman listoitusta tosin. Oli melko haasteellinen timprattava!

Hain kivilouhimolta rääppikiviä, Niistä saa askarreltua ihan kivoja askelmia ja rappuja.

Kuistin metsänpuoleinen ikkuna.

Lattiankin taisin viime kesänä ehtiä maalaamaan. Tuo lattia onkin hauska, sillä se on tehty vanhoista lankuista ja antaa visuaalisella ilmeellään vaikutelman siitä, että kyseessä olisi oikeasti 100 vuotias kuisti! Noo, ikkunatkin ovat tuota yhtä itse tekemääni lukuun ottamatta vanhoja nekin, samoin kuin ovet...Tähän kuistiin tulee myös aiemmin kertomani kuistin ikkuna. Olen pyrkinyt tekemään kuistin siten, että se todella näyttää vanhalta, mutta hyväkuntoiselta. Mukavanha, keinotekoisesti kulutettu rustiikkityyli ei ole minua varten.


20 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitoksia! Keskenhän tuo tosin vielä on...

      Poista
  2. Hieno kuisti ja hyvät värit! Kyllä tuo oikeasti näyttääkin sellaiselta vanhalta kuistilta, juuri tuolla hyvällä tavalla aidolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parhaani yritin ja tuollainen tuli... ;) Valmiiksi vanha! :D

      Poista
  3. Hauska blogi, onnneksi eksyin tänne. Pakko kysyä, onko tuon oven ja listojen värikoodeja vielä tallessa? Kovasti metsästän omaan mökkiin sopivia tummempia ja vaaleampia vihreitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti eksyt toistekin! Tarkoitat varmaan noita vihreitä ovia, vai kuinka? On, värikoodit löytyvät kyllä, kunhan etsin ne... Ilmoittelen ne sitten tänne, kun olen tarkistanut koodit. Odottele jokunen hetki!

      Poista
  4. Mejän kylmä kuisti on kans varmaan jotain terassimallia, kivijalkojen päällä, ja yksi nurkka aina painuu... isäntä on tunkilla sitä välillä nostanut ja laittanut jotain nurkan ja kiven väliin. Lumi tuiskuttaa talvella ovenraosta kuistille.

    Komia kuisti kyllä! Hämmästyin, että sama taite on sisäkatossakin... siinä on totisesti ollu näprääminen :) ja kivirappuset on kans hienot. Meillä on huvimajan ovikivenä pilallemennyt hautakivi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kivijalkakin on jo jotain, mutta tässä oli irtonaiset lekaharkot! Ja yksi ämpäriin valettu "nurkkatolppa". Kaikkea se laiskuus teettää...

      Ohoh, vai hautakivi. Toivottavasti siinä ei sentään ole kenenkään nimeä, väärin kirjoitettuna tosin... :D

      Poista
  5. Ootko tutustunut Teppo Korhosen Kuisti -kirjaan? Jos et, niin suosittelen. (No joo, lienee hölmö huomautus, salettiin se on sulla muiden Korhosen opusten kanssa aamupalalukemisena, osaat ulkoa kannesta kanteen.... ;) )

    VastaaPoista
  6. Hetken jouduin miettimään, että mikä ihmeen Kuisti- kirja... Sitten selvisi, että se on se kansatieteellinen tutkimus. Joo, olen minä sen lukenut, mutta itselläni sitä ei ole. Taisin lainata sen joskus jostain kirjastosta. Mutta sikäli kun muistan, niin siinä ei ollut aivan tämän kuistin mallista kuistia. Hyvä opus joka tapauksessa!

    VastaaPoista
  7. ...mä huomaan että mulla on yhä lieviä vaikeuksia päästä yli tästä järkytyksestä... - pesuhuone? Että oikeen pesuhuone?! Milläs vuosituhannella tässä muka eletään, 2015 vai? Ei nyt sentäs...Pois se meistä!

    ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ja voi. Ikävää, että olen tuottanut järkytyksen! Omastakin mielestäni pesuhuone on ihan turha kapistus: yhtä hyvin hampaat voi pestä ulkona otavan kaarihallissa ja partansa ajaa rantasaunalla kynttilöiden valossa. Niin siis niiltä osin, kuin nyt partaani edes ajan... :D Mutta tuo pyykinpesukone on sellainen pirulainen, että se ei viihdy lumihangessa!

      Poista
    2. No onneks meillä on vielä sentään jotain yhteistä: en mäkään aja partaa :D :D :D hehee, sori, huono vitsi, pitäs vissiin mennä nukkumaan...Mut se vielä piti kyl kuittaa että onhan niitä käsinveivattavia pyykkikoneitakin, hanki semmonen söpö pieni pöytäpalloversio....

      Poista
    3. Etkö tosiaan?? ;)

      Onhan noita. Sellaisella onkin tooosi kiva pestä navettahaalarit ja toppavaatteet...

      Ja itse oon nähny jopa polttomoottorikäyttöisen pulsaattoripesukoneen... Vaihtoehtoja on ja se on hyvä!

      Poista
    4. ...niin no siis tunnetusti siellä maaseudulla naisetkin on parrakkaita, mutta kato, mä olen sievä stadilainen!...(nooot!)

      Unohdin mainita pyykkilaudan. Lähetänkö? Mulla on niitä täällä nippu. Kyllä ne haalarit sillä puhdistuu, se on hauiksesta kiinni.

      (ja nyt lopetan tän kommentoinnin että säilyy edes joku "maine" täällä blogimaailmassa....)

      Poista
    5. Hahaha!

      Joo, laita tulemaan. Laita kaks, niin voin pyykätä molemmilla käsillä! Ja avannossa, tottakai! :D

      Poista
  8. Nyt vasta pääsin kunnolla syventymään kuistipostaukseesi, vaikka sen vilaukselta huomasin jo alkuviikosta. Tekemäsi kuisti on toden totta eri maailmasta kuin aiempi "koirankoppi", jonka ovi näytti olevan samaa painosta meidän entisten tallinovien kanssa (jotka sivumennen sanoen olivat naapurin kertoman mukaan Korson koulun entiset ovet!).
    Ikkunoiden ja katon muodot ovat mielestäni hyvin kauniit. Muistatko tai sanottiinko kirjassa, missä päin maata inspiraation lähteenä ollut talo on sijainnut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kehuista! Tuo entisen kuistin ovi ja samoin kuistin ja porstuan välinen ovi olivat myöskin jonkin koulun ovia! Ulko- ovi näytti tosin melko rivitalohenkiseltä postiluukkuineen kaikkineen...

      Nyt täytyy kyllä myöntää, että en muista tarkkaan, missä päin tuo kuvassa oleva kuisti on sijainnut. Mutta käytin useampaa kuvaa ja paikallisiakin kuisteja inspiraation lähteenä. Siksipä veikkaisin ja muistelisin, että kuvan kuistikin olisi jostain päin Hämettä, tai Pirkanmaata.

      Poista
  9. Hieno on! Oot nää meleko epeli. Kuvia pitäs tosiaan muistaa ottaa vähän väliä (ainakin useammin kuin joka neljäs vuosi, vaikkapa joka kolmas...), että tulee dokumentoitua tekemiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosukset! Joo, joskus tuo kuvaaminen unohtuu ja sitten toisinaan tulee otettua kuvia aina, kun lauta on toisessa asennossa, kuin se oli puoli tuntia sitten...! Mutta jostain tuo kuisti tuohon on ilmestynyt, joten epäilemättä sen on joku tehnyt, vaikkei kuvia olekaan... :D

      Poista

Olkaa niin armolliset, että suvaitsette saattaa tietooni eräitä mielipiteitänne ja kysymyksiänne koskien blogiani. :D