Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

tiistai 30. joulukuuta 2014

Pientilan Ukko esittää videon: polttopuiden tekoa omaan rauhalliseen tahtiin

Videopostaus!

Maalla jokaiselle säälle löytyy oma, juuri sille lämpötilalle parhaiten sopiva työ. Koskaan ei ole liian kylmä, kuuma, kuiva tai mitä tahansa, etteikö voisi jotain tehdä. Tekeminen on lähinnä viitseliäisyyskysymys ja kiinni vain siitä, haluaako jotain tehdä. Näilläkin kovilla pakkasilla varmasti monen mieleen tulee, että jospa jäisi vain sisälle ja "käpertyisi vilttien alle". Argh, inhoan yli kaiken koko tuota lainaamaani ilmaisua! Siis käpertyä? Kun ihminen "käpertyy", hän on mielestäni jonkinlaisessa itsesäälin tilassa ja fyysisestikin aivan mykkyrässä, aivan kuin kärsisi pahoista vatsakivuista... :D

Koska en siis halunnut "käpertyä", niin olin myös näiden noin -25 pakkasasteen lämpötiloissa ulkotöissä. Kovien pakkasten parasta hyödyntämistä on polttopuiden teko, ennen kaikkea isojen pölkkyjen halonta klavuiksi. Pakkanen on klapumiehen paras kaveri, sillä puun solukon jäätyessä puu halkeaa suhteellisesti helpommin, kuin lämpimimmillä säillä. Lisäksi kovien pakkasten etu on se, että kun tosissaan hommia puskee, niin ei tule aivan yhtä hiki, kuin muuten tulisi. Vaikka asia on niinkin, että jos metsätyössä ja klavunteossa ei tule hiki, on työtahtia lisättävä.

Esitän tässä vidossa, kuinka halkoa klavuiksi halkaisijaltaan noin 50- 60 senttimetriä olevia koivupölkkyjä. "Halkomakoneena" minulla on Fiskarsin halkomakirves. Ei isoin, mutta ei ihan pieninkään. Kovin pienellä kirveellä joutuu lyönnin voimaa lisäämällä korvaamaan kirveen puuttuvaa massaa ja vastaavasti suurta kirvestä on hitaanpi nostaa ylös uutta lyöntiä varten. Kuten tarkimmat katsojat huomaavat, pysäytän kirveen iskun ennen sen osumista maahan. Minullahan ei ole alus,- eli hakkuupölkkyä näissä halontahommissa.

Kokeilkaas perässä ja ottakaa aikaa! Ja hydraulihalkojaväki voisi myös ottaa aikaa työstään... Loppuu sitten se puhe niiden halkomakoneiden nopeudesta. Hehe!


video


Tervetuloa lukemaan maaseutuplökiäni, Mari Mero!

30 kommenttia:

  1. Jestas :) sulla on totisesti tekniikka hallussa! Kamerakaan ei pysyny täysin liikkeen perässä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, olen joskus ennenkin kokeeksi muutaman pölkyn halkaissut...

      Poista
  2. Hyvänen aika mikä huitoja!! Ihme ettet jalkaan tokannut. Puut lenteli vaan, hahhaaa. Meillä pilkotaan aika pienellä kirveellä ne mitä sillä nyt sitten pilkotaan...sytykkeet ja puita pienemmiksi tarvittaessa..

    Meillä tehdään puut vuodeksi maaliskuussa. Kaikki kerralla. Sitten ne kuivuu siinä toukokuulle asti ja ennen juhannusta on kaikki pinottu puuvajaan jossa sitten kuivuvat loppuun. Syksyllä kun alkaa lämmityskausi taas. Me ei pystytä tekemään hiljaksiin aina vähän lisää vaan pakko vaan ryskätä kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki jalat ja varpaatkin ovat yhä matkassa mukana. :D Tekniikkalaji...

      Tuo on ihan hyvä tapa, että tekee ison määrän kerrallaan. Mutta mulla noita pölkkyjä ei yleensä ole kuin muutama runko, joten teen ne silloin, kun ne on paras tehdä. Rankatavarasta teen sitten kerralla isompiakin määriä polttopuuta.

      Poista
    2. No tekniikkalaji kyllä, mutta kait myös taitolaji, sun pitäis mennä johonkin puunpilkkomis kilpailuihin, eikös suomessa sellaisakin järjestetä...

      Meillä menee talvella 30 pinokuutiota puuta kun on isot tilat lämmitettävänä ja rakennuksia paljon. Oikein kovien pakkastalvien aikana ei riitäkkään. Viime talvena tosin meni vaan jotain 23 kun oli niin leuto talvi, mutta muutamia vuosia sitten meni reippaasti yli 30 kun pakkanen paukkui yli -25 monta viikkoa. Joten me tehdään puut kerralla Japalla. Puunrunko pinoja meillä on aina pihassa...

      Poista
    3. Kylläpä teillä menee puita! Hmm... en olekaan ikinä edes laskenut, kuinka paljon minulla puuta menee, mutta kyllä sitä menee. Mulla on päärakennuksessa viisi tulisijaa, joista alakerran hellaa, leivinuunia, pönttöuunia ja pystymuuria lämmitän pakkasilla päivittäin. Yläkerrassa on Porinmatti, mutta sitä lämmitän vain tarvittaessa. Lisänä on rantasauna ja vanhan saunan valmistuessa siinäkin on kiuas, pata ja kamiina.

      Poista
  3. sehän meni ku elokuvissa :)

    VastaaPoista
  4. Jos tuo on rauhallinen tahti, niin millainen mahtaakaan olla sitten nopea tahti? =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, yritin kuvata sitä nopeampaakin suoritusta, mutta havaitsin kameran taltiointinopeuden vajavaiseksi. Pitäisi ilmeisesti hankkia suurnopeuskamera, jotta tehot riittäisivät... Heh!

      Poista
  5. Nyt, kun laskin, niin pölkky oli pilkkeinä noin kolmessakymmenessä sekunnissa.

    VastaaPoista
  6. Kiitos itsellesi hyvistä tarinoista, niitä on ollut iloa lukea. Itsekin olemme opettelemassa uutta tapaa elää ja asua, minkä vuosi on mukava lukea toisten samanmielisten ajatuksia. Vertaistuki on tärkeää, jottei itseään ihan pöljäksi luule tai ainakaan ei ole yksin. Eikä oppi ojaan kaada ;). Itselle ainakin muiden taidot, tiedot ja kokemukset aiheesta ovat kullan arvoisia. Ei tarvitse aina keksiä pyörää uudelleen, eikä kaikkea kantapään kautta kokeilla. Hyvää boogia vuoteen 2015 toivottaen 2015 Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noo, en minä sano, etteikö tämä suht perinteinen maaseutueläminen olisi toisaalta vähän pöljääkin, mutta onko sillä lopultakaan mitään väliä, kunhan on itse tyytyväinen?

      Kiitos, sitä samaa sinullekin!

      Poista
  7. Minä sitten rakastan noita Fiskarsin kirveitä. Mulla on kolme eri kokoa eri tarpeisiin. Kirves on lempityökaluni, mutta työskentelytahti on jotenkin erilainen kuin sinulla.

    Onko mitään elämänalaa, millä et olisi tavattoman pätevä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan näpsäköitä kapistuksia ovat ne Fiskut. Vaikka ovatkin kaikkea muuta, kuin perinteisiä... Mulla on aina yksi retkikirveskin autossa mukana, että pääsen myös myrskyn aikana vaikkapa töihin. Täällä metsäseuduillakun ei ole mitenkään omituista, että tie on poikki sille kaatuneen puun vuoksi.

      Tavattoman pätevä? Kuka? Minäkö? Kuinka niin?

      Poista
    2. Fiskars nimenomaan on perinteinen, siinähän on sama malli kuin kivikirveessä. Ei lennä terä!

      Siis ei?

      Poista
    3. Hehe, niin joo! Kivikirves parhaimmillaan... Njaa, en ainakaan ole kuullut, etteikö terä olisi paikoillaan pysynyt.

      Poista
  8. Hmm, eipä ole ikinä tullut mieleen, että sitä vois tolleen maata vasten pilkkoo. Mä olen aina pilkkonut pöllin päällä... Hmm, pitäsköhän tätä testata joskus... Tarvis ehkä vaan hankkia sit tommonen pitempivartinen kirves.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä, mutta muista se liikkeen pysäyttäminen, ettet osu maahan. Olen joskus halkonut jopa ison kiven päällä, mutta silloin saa olla tarkkana, ettei kirves kilpesty kivehen, polvehen pojan poloisen.

      Poista
    2. Pitääpä lisätä vielä, että maan pitää olla jäässä, jotta riittävä vastamassa saavutetaan. Sulaan maahan pölkky vain uppoaa ja kuraantuu muutenkin.

      Poista
  9. Arvatkaa mitä reilu kolmikybänen, kerrostalossa asuva helsinkiläisnainen voi toivoa joulupukilta? - no, fiskarsin lekan ja halkaisukiilan tietenkin! :D

    Pukki ne toi, joskin ensiksi jonkun ihme pilipali-kiilan, joka meni säpäleiks pakkasella...siis kuvitelkaa: fiskarsin halkomiskiila ei kestä pakkasta?!?!! Vai lieneekö vikaa tekniikassa kun olen vääntänyt solmuun myös ko. firman talikon ja oksasakset tippui osina maahan oksan pysyessä ehjänä....

    Reklamoin sekä pukkia että fiskarsia ja sain rikkimenneen tilalle sen perinteisen oranssin, porkkanannäköisen, halkaisukiilan. Hyvää pakkaspäivän puuhaa heilutella lekaa (ja joo, ei täällä stadissa, vaan mökillä ;) ) ja pitääpä vähän kiriä tahtia että pysyy tuon vauhdin perässä :D

    (tuosta linkistä se halkaisukiila, mikä meni rikki...ehkä en osannu vaan käyttää...http://www.fiskars.fi/Piha-ja-puutarha/Tuotteet/Puu-ja-metsatyot/Kiilat-ja-halkaisijat/120021-Ruuvimainen-halkaisukiila-SAFE-T )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu! Lekaa tarvii aina kaupungissa. Jos naapurit mesoavat seinän takana, niin muutama kunnon jysäys ja kappas kummaa, on joko aivan hiljaista, tai seinään on tullut reikä...

      Oliko se muovia se halkaisukiila?? Oudolta kuulostaa, että hajosivat. Tai sitten oot tavallista riskinpi tapaus! :D

      Poista
    2. Nooh, mä oon tämmönen islanninhevostyyppinen: pieni mutta pirun sitkee ;) :D

      Mut joo, siinä kiilassa on päässä semmonen ihmeellinen muoviosa, mikä ehkä kestää pakkasta tai iskuja, mutta ei molempia yhtä aikaa. Ihan turha härpäke, perinteinen kiila on satakertaa parempi.

      Poista
    3. Hehe, vai issikkatyyppiä! Tuttu juttu mullakin!

      Olen sattumalta miettinyt halkaisukiilan ostoa, mutta nyt tiedän ainakin, millaista kiilaa en ainakaan osta. Kiitos antimainonnasta!

      Poista
  10. :D Hauska video, todella "rauhalliseen ja verkkaiseen tahtiin" tuo näkyi sujuvankin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mitäpä sitä suotta kiirettä pitämään, jos voi hiljakseenkin klapuja naputella...

      Poista
  11. Hö, mulla ei toiminut toi puhelimella. Pitääkö varsin läppärillä tsekata...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulin toisaaltakin, että video ei aukea puhelimella. Outoa, mutta asia ei ole päätäntävallassani... Katso ihmeessä läppärillä! :D

      Poista

Olkaa niin armolliset, että suvaitsette saattaa tietooni eräitä mielipiteitänne ja kysymyksiänne koskien blogiani. :D