Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Oksis- vasikka, Ruskiksen toinen sellainen.

Loppukesästä Pientilalla koettiin jälleen syntymän ihme. Tällä kertaa kyseessä ei tosin ollut mikään neitseellinen ihme, kuten Mooseksen ollessa kyseessä. Silloinhan Ruskista ei siemennetty lainkaan, mutta vasikka tuli silti! :D

Mooses oli sonnivasikka. Nimen omaan oli, sillä hän on ollut jo jonkin aikaa lihoina. Ehkä juuri sunun leipäsi päällä, kenties?

Mutta asiaan!

Tämä meidän uusi "Pienlehmämme", tai "Pikkulehmämme", kuten Punasaapas kutsuu, on sitten lehmävasikka. Se on oikein onnellista ja toivottavaa, koska se voi nyt jäädä luoksemme asumaan. Sitä ei tarvitse antaa pois, muualle kasvamaan, kun ei ole pelkoa nautaeläinten keskinäisestä insestistä...

Oksis- vasikasta tulee aikanaan meidän toinen kotitarveammumme. Oma maito on monin verroin parempaa kuin jokin kaupan litku. Tällä hetkellä tilanne kotitarvemaidon suhteen on tosin sellainen, että vasikka juo lähes kaiken... Ja olemme antaneetkin juoda. Kylle sen sitten huomaakin! Vasikka on roteva, lihaksikas, eloisa, terve, leikkisä, hyvinvoiva... Kaikkea muuta kuin "normaalien lypsykarjatilojen" vasikkakopeissa säilytettävät aneemiset juottolaiset. Ei millään pahalla mitään tai ketään kohtaan, mutta kyllä maidolla kasvava ja likkumaan pääsevä vasikka vaan kerta kaikkiaan on kaikilla tavoin mitattuna parempi kuin muilla tavoilla kasvatettava vasikka.


Tällainen yllätys minua odotti eräänä elokuisena aamuna!

Piäni!!

Kovasti hää on leikkisä kaveri! Tässäkin juostaan häntä mutkalla.

Ammuystävät.

Melko idyllistä.

Lehmästä tulee maitoa, mitä tehdä?
No, uusi lypsypaikka tietenkin!

Video käsilypsystä uudella ulkolypsypaikalla!



Oksis tulla pötkähti maailmaan odotettuna, mutta silti yllättäen ja kenenkään huomaamatta. Eräänä lämpimänä aamuna Punasaapas oli jo lähtenyt kotoa ja minä olin vielä nukkumassa. Kun heräsin, oli riukuaita rikki ja Ruskis pellolla. Ajattelin, että se oli rikkonut aidan paremman nurmen toivossa. Mutta lähemmin katsottuani, olikin pellolla nurmen seassa pienen pieni pikkuammu! Se oli jo terhakka, korvat ja katse tarkkoina se seurasi lähestymistäni, pelottoman luottavaisena. Tarkistin, että vasikka on kokonainen, sillä on pää ja kaikki... Ja samoin sukupuolen tarkistin, lehmänen, jee!

Annoin ammujen olla vielä jonkin aikaa pellolla, vaikka se oli aitaamaton. Tiesin, että Ruskis ei lähde vasikan luota mistään hinnasta. Ja juuri siksi se oli aidastakin läpi tullut: pieni oli kiepsahtanut rinteessä olevan aidan väärälle puolelle ja Ruskis hädissään mennyt aidasta läpi. Sillä kerralla koin sen ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi, vasikan hoivaaminen on maallisia asioita tärkeämpää!

Vasikan nimi, Oksis tulee siitä että täällä kaikkien ammujen nimi päätyy s- kirjaimeen. Lisäksi vasikoiden kohdalla on noudatettu tarkkailukarjojen alkukirjainsääntöä. Eli eri vuosina vasikoiden nimet alkavat tietyllä kirjaimella.
Meillä eläimet ulkoilevat myös talvella.

Taas ollaan selvästi menossa johonkin päin!

Kovasti on tämä kaveri emänsä oloinen ja värinen!


Nyt uusi tulokas on jo hyvin kasvanut ja sillä alkaa olla talvikarvaa. Märehtinyt se on jo pitkään, hyvin pienestä alkaen ja nyt on myös kasvurehut ja -kivennäiset alkaneet maistumaan.  Samoin siivutettu omena! :)

Vertailuksi vielä kuvat Ruskiksesta vasikkana ja kuva Ruskiksen ensimmäisestä vasikasta, Mooseksesta!

Ruskis noin puolivuotiaana.
Pikku- Ruskis


Mooses alle vuorokauden ikäisenä.

21 kommenttia:

  1. Ihanaa, olenkin miettinyt, mitä Ruskikselle kuuluu... hienosti antaa lypsää!
    Ja kyllä onkin Oksis järeän näköinen hieho! Onko sen isä oikein rotusonni? Kun ei ole Pyhä Henki, niinku Mooseksella :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää kuuluu! Tuossahan tuo elelee kaikessa rauhassa, syö ja pieree. :D

      On, kovin on järeän oloinen. Vähän kuin olisi sonni itsekin! Mutta kun saa maitoa niin paljon kuin haluaa, niin tuleehan siitä valkuaista. Joka muuttuu elimistössä proteiiniksi ja kun vasikka kokoajan liikkuu, muuttuu se suoraan lihakseksi.

      Kyllä on rotusonni.

      Poista
  2. Kauniita kaikki, oikein somia! Lähetän rapsutuksia.

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Mooses muistoissamme, näin pyhäinpäivän tunnelmissa ja -ajassa kun elelemme.

      Poista
  4. Kyllä olis ennenvanhaan naurettu maha kippurassa, jos silloin kaupunkilaiset olisvat juoneet tonkanpesuvesiä, niinkuin nykyään juovat. Meille täällä kelpaa vaan paras "punainen" maito.

    Kun itse aikoinaan kasvatin rotukissoja, niin joka pentueella alkoi nimi aina samalla kirjaimella ja aakkosten alusta eteenpäin. Näin ostaessaan tiesi kuinka "tuore" kasvattaja oli.

    Punasaappainen on selkeesti tehny sulle hyvää. Millonkas on kihlajaiskahvit??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Vaan eipä ole punainenkaan maito tinkimaidon veroista, ei edes ne ihmeen vanhan ajan tölkkimaidot...

      Ahaa! Ja monestihan eläimillä on nimen edessä kasvattajatilan nimi!

      Ahaa! Vai näkyy se hyvänteko sinne asti! :D

      Poista
    2. Joo, mun kissoilla oli sukunimenä Karvajalka, se on vielläkin mun kasvattajanimi ja pysyy viellä 25v kuolemani jälkeen. :)

      Näkyy se, punasaappainen!!

      Poista
  5. Olipa kiva lukea lehmäuutisia. Oman tilan maito on ihan erilaista kuin kaupan. :)

    VastaaPoista
  6. Ihania uutisia ja suloinen Oksis <3

    VastaaPoista
  7. Hyvin sujuu sinulta käsinlypsy :) Vaikeaa on kyllä lypsää heti poikimisen jälkeen kun utare vielä pöhössä mutta pianhan se on helpompaa. Ja nykylehmillä on vielä niin lyhyet vetimet että on pakko lypsää vetäen kun ei puristelemalla pysty... Ja sinulla aivan oikein ämpäri polvien välissä! :) Itselleni opittu tapa on lypsää aina samanpariset eli etuset ensin ja sitten takaset niin tyhjiksi kun hyvin saa ja palata kummatkin läpi pariin kertaan ja sitten loppulypsy hieroen.

    Lypsypaikkakin on hyvä kun on sinulla olemassa, on hankala pelata irtoelukoiden kanssa tai sitoa johonkin rautakankeen kiinni, ja sitten pyörivät kun hyrrä saati vaihtavat paikkaa kesken lypsyn.
    Pientilan maidonkäsittelystä ja -jalostuksesta olisikin mukava kuulla jahka maitoa alkaa jäämään kotikäyttöön enemmän. Voita, juustoa, viiliä...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos! Kyllä Ruskiksellakin aikamoiset noppavetimet oli... Eli yhtä pitkät kuin leveätkin. Nyt ovat toki jo normaalin muotoiset. Lyhyet kyllä, kieltämättä. Ei sellaisia vanhan ajan kouranmittaisia vetimiä enää ole kuin joillain yksittäisillä maatiaiskarjojen edustajilla. Ikävä kyllä.

      Itsekin koitan aina lypsää juuri tuolla tavalla, eli kahdteen kertaan.

      Ei todellakaan tee mieli lypsää irtolehmiä, ei! Kyllä joku parsi ja kytkye pitää olla sentäs nii.

      Maitotaloudesta tosiaan voisi laittaa jonkun jutun, kyllähän sitä kaiken maailman viiliä tosiaan on tehty, hmm...

      Poista
  8. Joko jouluksi navettaan? Hyvin se karjatalous siitä käynnistyy,ja mitä se kaiken maailman viili on? Mutta oikeesti: tehkääpä punasaappaisen kanssa juustoa, eikös siellä tilalla ole kellarikin jossa sen vois kypsyttää. Ei ole ollenkaan niin vaikeeta kuin luulisi, kunhan perehtyy asiaan. Kirjastossa ainakin on tietoa ja tietty KVG myös auttaa. Voi tehdä myös kaksi tai kolme juustoa ei aina tarvita satoja litroja maitoa.
    Ehdottelee muuan joka hautoi yksinäiselle orvolle kananpojalle 4 kaveria ja yrittää niitä nyt saada tottumaan toisiinsa. Pienet on ok. mutta tämä iso kolmiviikkoinen pelkää ja pakenee koko ajan pitkin käsivarttani ja kiljuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä joo joukuksi pääsee! Pääsee varmasti jo aikaisemminkin. Välikatto on lähes valmis.

      Heh, no se "kaikenmaailmaanviili" on siis yleisnimitys viilille, piimälle, jugurtille ja sen sellaisille...! :D

      Olemme me tehneet juustoja. Mutta lähinnä tuorejuustotyyppisiä, paistettavia juustoja. Kypsyteltäviä emme ole kokeilleet- vielä!

      Jahaa! Eikös se hautominen ole vähän hankalaa ihmisellä? :D

      Poista
    2. Niin ei ne kypsytetyt juustotkaan aivan ylitsepääsemättömän vaikeita ole, hyvän kypsytystilan järjestäminen on se vaikein vaihe mutta hyvin nuohottu kellari tai jopa jostain vanhasta jääkaapista rakennettu virityskin lie toimivan. Juustomuottina toimii hyvin muovinen keittiökulho jonka pohjaan tekee reikiä ja sideharso tietysti täytyy olla. Maitoahan vaan juustotouhuun menee, 10 litraa kiloon eli 30 litraa jos tekee sen "normaalin" 3kg mötikän.

      Erittäin hyvää juustotietoutta ja vieläpä Suomen kielellä löytyy Mammalta: http://kysymammalta.blogspot.fi/2009/09/juusto.html

      Poista
    3. Ei kai ne olekaan. Ymmärtääkseni ei kuitenkaan saa päästää haitallisia mikrobeja juustomassaan, joka vaatii toki kypsytyspaikalta tiettyjä ominaisuuksia.

      Poista
  9. Se kävi näätsän sillviissii, että yhtenä aamuna löysin tuolta kanalan lattialta hiljattain kuoriutuneen kauheasti viluissaan piipittävän kananpojan. En käsittänyt, että korkealla seinallä olevassa pesässä muori olikin hautonut, luulin sen vaan siellä muuten hengailevan. Muori ei kumminkaan tullut pienokaista hoivaamaan joten otin sen sisälle ja virittelin sille jo talviteloille pannun keinoemon.
    Lisää poikasia ei ilmaantunut joten otin esille hautomakoneen(minulla on niitä kaksittain pieniä sellaisia, molemmat romuista korjattu. Minä neuvoin mitä korjataan, tekniikan taitava mies teki työn) Laitoin sinne viisi munaa joista säädetyn 21 vrk kuluttua kuoriutui 4 syystipua.
    Onhan se hautominen sellaista vähän työlästä ilman isompaa automatiikkaa, mutta useamman poikueen hautonutta kokemus auttaa. Pari kertaa päivässä on tilanne tarkastettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho. No hyvin tehty kun pikkutipun otit talteen ja pelastit!

      Poista

Olkaa niin armolliset, että suvaitsette saattaa tietooni eräitä mielipiteitänne ja kysymyksiänne koskien blogiani. :D