Toukotyökurssin antia ja työhevosia

Kävin toukokuun puolella, sinä ainoana toukokuun poutaisena päivänä, toukotyökurssin Ikaalissa. Paikka oli sama, kuin aiemman hevosmetsäajon perusteet- kurssinkin. Åfeltin työhevoset järjestivät kaikelle halukkaille toukotyökurssin, jonka tarkoituksena oli antaa jonkinlainen kokemus työhevosten kanssa maatöitä suunnitteleville hevosharrastajille.

Päivän ohjelmaan kuului valjastamista, lannanajoa itsepurkarkavalla levittimellä, äestystä erilaisin äkein ja myös päivän "villit visiot"- kohokohta: nelivaljakolla äestäminen!

Käytössä oli c-piikisen hevosäkeen ohella myös kaksi traktorivetoisista äkeistä modifioitua äestä (lapiorulla- ja s-piikkiäkeet) joita tavallisesti vedettäisiin noin 60 hevosvoimiaisilla traktoreilla. Nyt niitä kiskottiin nelivaljakolla. Näyttävän näköistä puuhaa, etten sanoisi! Mielestäni kuitenkin parhaimman ja tasaisimman kylvöalustan jätti perinteinen c-piikkiäes, jonka värähtelytaajuus on aikoinaan optimoitu nimenomaan hevosen käyntinopeuden mukaan, kun s-piikkiäes puolestaan vaatisi jopa 15 km/h ajonopeuden toimiakseen muunakin, kuin vain virtausmuokkaimena.

Ruotsalainen työvaljastus

Tässä puolestaan "jenkkimalli"

Näiltä pikkuhummilta saa ihan tosissaan kaivaa töhkät kavioista.
Kaviokoukun sijaan voisi huoletta käyttää puurarhalapiota! :D (kuva: Miisa Wikman)

Isot hevoset äkeen edessä.

"Mennään, mennään"

Lannanajoa. Moottori pyörittää voimanulosottoa,
jonka voimalla lannanlevitin toimii. (kuva: Miisa Wikman) 

Pollet polleina.

Nelivaljakolle suunnitellut vetokartut.

Nelivaljakon koeohjastaminen.

Traktorille suunnitellun s-piikkiäkeen koekäyttöä.

Sieltä ne saapuvat.

Tässä äestys meneillään hankmo- tyyppisellä lapiorullaäkeellä.
(kuva: Teija Sorjonen)

Ja loppuun vielä video jolla EN HALO POLTTOPUITA! Sellaista kun on minulta toivottu!! :D

 Anette PK, kiitos, että olet ryhtynyt lukemaan Pientilan jorinoita! :D

Suomenhevosten työmestaruus Teivossa 09. 05. 2015

Kaikkea se elämä hevoshullulla teettää! Kuten nyt tämäkin päivä: seisoskella nyt sitten sateessa ja viimassa, puutteellisesti pukeutuneena  ja tuiottaa herkeämättä hevosia. :D (Joo, oon maalainen, mutta en silti osannu pukea riittävästi- oon tottunu oleen vähissä vaatteissä ja tekemään paljon töitä...)

Sinäänsä mulle ei ole mitenkään uutta seisoskella puuduksiin asti hevosten vuoksi. Tästä on esimerkkejä vaikkapa Hevoset- messuilta niin tänä, kuin viimevuonnakin, mutta päivääkään en vaihtaisi pois ja mitään en kadu. Hevosten kanssa viettämääni aikaa nyt ainakaan.

Tämänvuotiset suomenhevosten kansalliset työmestaruuskisat järjestettiin tällä kertaa Teivossa, joka on tunnettu lähinnä raviradastaan. Mutta kuten tuli todistettua, voi siellä työhevosillakin olla sijansa- toivottavasti on myös jatkossa! Samoin olisi hyvä ottaa muutenkin huomioon hevosalan monipuolisuus ja eiköstä vaan laukkakisat sopisikin oikein hienosti Teivoon?

Tänä vuonna varsinkin vetokisassa nähtiin monia upeita suorituksia ja täytyy todeta, että suomenhevoset ovat kyllä uskomattomia vetureita- 1000 kiloa ylittyi näillä hummilla helposti. Ja pitää muuten huomioida, että kyseessä ei ole rullaava kuorma, vaan tuo kaikki paino on reessä. Ja rekeä vedetään soralla...!

Olen tässä ehtinyt jo nähdä muutamia muitakin työhevosia, mutta lieneekö kuitenkin niin, että suomenhevonen näennäisestä pienuudestaan ja siroudestaan huolimatta vetää kokoonsa suhteutettuna mitaten suurempia kuormia, kuin osa muista työhevosroduista? Vaikkakin moni järeä kylmäverirotu vetää suurempia kuormia, mutta ovat ne kyllä suurempiakin. Suurempi massa kun lisää myös pitoa.

Tässä mausteeksi muutama kuva työmestaruuskisasta- tuloksien julkistamisen jätän järjestäjien vastuulle!

Kevyesti näyttäisi taakka siirtyvän.

Voimaa on, pitoa ei.

Arvostan!

Tässä kuorma vertaansa vailla! Reen lähtöpaino on 600 kiloa, jota moni humma veti juosten.
20 metrin välein kuormaa lisättiin kahdella 25 kilon rehusäkillä. Yhteensä siis 50 kiloa lisäpainoa.
Näin jatkettiin kunnes hevonen oli ottanut neljä ylimääräistä pysähdystä,
tai kuorma ei enää liikkunut taakan lisäämisen jälkeen.

Oottekos kansalaiset muuten huomanneet, että Pientilan Ukko on nyt Facebookissa??
https://www.facebook.com/pages/Pientilan-Ukko/828517893890429?ref=aymt_homepage_panel

Hevosmetsäajokurssilla Ikoollihih

7. päivä maaliskuuta oli jälleen eräs etappi tässä omassa elämässäni. Etappi siinä mielessä, että silloin oli hevosmetsäajon perusteet- kurssi. Tai pitänneekö sanoa pikemminkin alkusysäys, eikä niinkään etappi? Noh, joka tapauksessa olin siis kurssilla, jolla ensimmäistä kertaa tässä elämässäni ohjastin työhevosia. Aimmin olen joskus noin 13 vuotiaana ohjastanut kerran ravuria joten koko ohjastaminen oli minulle uutta ja työhevosetkin näin konkreettisena tapauksena samoin. Työheboiset ovat kuitenkin yksi kiinnostukseni kohde muun eläinalan ohella ja haluankin lisätä osaamistani tuolla sektorilla. Siksi kävin tuon kurssin.

Olen hankkinut ensimmäiset omat hevostyökoneeni jo joskus 10-15 vuotiaana, paljon ennen kuin minulla oli mitään hajuakaan tästä Pientilasta. Jokin suuri visio minulla on kyllä aina ollut vanhoja työmenetelmiä ja maatalouden töitä kohtaan. Olenkin aina ollut hieman kansanperinteen elävöittämä tapaus. Yksi haaveistani kun on joskus tehdä täällä Pientilallani peltotyöt konevoiman sijaan moottorilla, jonka lämpö ei nouse yli 37,2- 38,2 celssiusasteen.

Perinteisestihän maaseudulla lähes jokaisessa talossa oli työhevonen, jopa kaksikin. Hevosta käytettiin näillä korpimaiden pientiloilla kesäisin peltotöissä, niin äestyksissä, kuin kynnöilläkin. Talvisin suuret joukot pientilallisia siirtyi valtion metsiin ajamaan tukkia vesistöjen ääreen, jokien suvantoihin ja järvien jäille. Kevään tullen tukit uitettin jokia ja puroja pitkin paikkakunnan teollisuuslaitoksiin.

Halkoa ajamassa.

Päivämme kurssilla alkoi kahvittelujen merkeissä. Kävimme välillä katsomassa ulkolaisilla valjailla työvaljastusta ja itse pyysin nähdä myös perinteisen kotimaisen luokkivaljastuksen. Perinneukkona luokkivaljastus ja suomenhevoset on se yhdistelmä, jota eniten arvostan, mutta kyllä nämäkin lempeät jättihevoset ulkolaisine valjaineen arvonsa ansaitsivat. Sitten söimme ruokaa, jota oli varsin riittävästi... Ylipäätään kurssilla ei nälkä riivannut, sillä niin moneen kertaan siellä syötiin ja kahviteltiin, että mielestäni kurssimaksu kattoi vain ruokailut ja kahvittelut ja opetuksen saimme kaupanpäälle!

Pikkuhummat.

Onko mäkivyö riittävän kireällä? On.

Miika Åfelt selittää, kuinka aisankannatusremmillä
voi joko keventää, tai painottaa luokkia.

Pieni ammuystävä. Tämä se kavereineen karkasi kesken kurssin...

Koulutuksemme alkoi omassa "alokasryhmässäni" jättimäisen, kolmen penkkirivin reen ohjastamisella. En eläissäni ole vielä moista rekeä missään nähnyt! Koostaan huolimatta se oli kuitenkin helppo ohjastaa ja reki kääntyi yllättävän pienessä tilassa, se kun liukuu sivuttain, eikä "kiskoilla", kuten juna.

Julmetun kokoinen reki ja ensimmäinen ohjastaminen lähes kahteenkymmeneen vuoteen!

Maalaismaisemassa.

Koivutukkien juontoa "helheisiin" kiinnitetyllä juontosaksella.

Ruotsalainen vempautusrauta tositoimissa. Rangan toinen pää nostetaan
 raudan päälle ja sitten omalla painolla painetaan
puun toinen pää ylös ja vempautetaan se rekeen.
Aatelkaas, tääkin tartti hakea ruattista tää kikka...

Nykykalustoa.

Tässä kärryssä on apumoottoriveto ja hydraulinen kuormaaja, sekä työvalot!

Työkengitys. Hokkeja käytetään jopa kahdeksan per kenkä.

Kengityksen tarkistus.

Varsinaista metsäajoa saimme kukin kokeilla niin halkojen ajossa, kuin koivutukkien juontamisessa. Ajoimme myös rankatavaraa. Tukinjuonnossa käytimme tyypillistä, myös traktorien juontovinsseistä tuttua kolmileukaista juontosaksea, joka oli mallia ketunrauta. Se kiinnitettiin kapineeseen nimeltä "helheet". Suomen armeijan kirjassa "Hevosopas" vuodelta 1962 moiset löysät aisat tunnetaan kokonaisuutena nimellä "käsihevonen". En tiedä, mistä sana helheet ovat peräisin, se lienee pikemminkin jonkin tietyn paikkakunnan murteellinen ilmaisu.

Tässä mystisten "helheiden" demonstraatiota.

Suomalainen luokkivaljastus kera "helheiden".

Ameijan hevosoppaan mukaan tämä helhehevonen onkin käsihevonen.

Koulutuksesta jäin nyt sitten sellainen iili, että kyllä se oma hevonen on tosiaan hankittava. Tämän tueksi ostinkin jo kahdet valjaat, umpilänkivaljaat raskaaseen työkäyttöön ja perinteiset luokkivaljaat kevyempään kärryajeluun. Valjaista lisää kuvien muodossa joskus tulevaisuudessa!

Ja jos joku ihmettelee, että mikä se on se Ikoollih, niin se on Ikaalinen ikaalislaisten kielellä. Ikoollihih on siis yhtä kuin Ikaalisissa... :D