Muisteluita menneistä töistä- Kuisti

Jo useita kertoja lupailemani ja Teidän lukijoiden pyytelemä "Muisteluita menneistä töistä"- kirjoitussarjani alkaa! Ensimmäisenä kerron päärakennukseni kuistista, ihan vain siksi, että se on parhaillaan ajankohtainen asia. Askartelen kuistiini noita ikkunoita, joita ilman se on ollut jo parisen vuotta... Tietysti olisi loogista aloittaa tällaisen juttusarjan kirjoittaminen vaikkapa ostohetkestä, tai sitten perustusten korjaamisesta, mutta kuten elämä yleensäkin, ei tämä kirjoittelusarjanikaan noudata mitään logiikkaa. Kirjoitan mitä kirjoitan ja mistä kirjoitan. Kunhan nyt jotain kirjoittelen! Eiköhän ne ostohetken kunnot ja perustusten korjailutkin sieltä aikanaan ilmesty kaiken kansan luettavaksi!

Päärakennukseen ei alunperin ole kuulunut kuistia. Ei ainakaan tässä laajennetussa asussa. Silloin, kun päärakennukseeni kuului vain savupirtti ja keittiö, eli ennen vuotta 1949, on tässä saattanut olla kuisti, mutta koska mitään varmaa dokumenttia ei asiasta ole säilynyt, on siltä osin kaikki pelkkää arvailua.

Pientilan päärakennuksen suurtilamainen kuisti.

Talon entinen isäntä koirineen.
Silloinen ulko- ovi on harmillisesti kadonnut jonnekin.

Koirankoppikuisti.

Kuin suoraan 90- luvun omakotitalosta tai mistä lieneekään...
Ei kuitenkaan vanhasta talosta, maaseudulta!!

Tämä kirjasta kopioitu kuva toimi muutaman muun
ohella innoittajana nykyisen kuistini mallille.

Inhokkikuisti vielä kerran.

Jossain vaiheessa, ilmeisesti 90- luvulla kuisti kuitenkin paikallisen timpurin toimesta oli talon päätyyn askarreltu. Kuistissa ei ollut sokkelia ja routa- aikoina sen ovi aukeni- jos aukeni. Kuisti siis liikkui vapaasti miten sen mieli kulloinkin teki. Lattiakin oli vain mallia terassi, jonka sitten kuistin purkamisen yhteydessä siirsin rantaan ja tein siitä osan laituriani- painekyllästettyä terassilautaa kun oli.

Alusta lähtien minulle oli selvää, että moinen kuisti ei talooni jää, sen enempää tyylinsä, kuin rakunnusteknisen laatunsakaan vuoksi. Kuisti siis koki purkutuomion ja se lähti lätkimään yhtenä ensimmäisistä päärakennusta koskevista purkutöistä.

Halusin kuistin, jossa olisi kakskytluvun tyyliä, kuten talonikin on. Halusin myös, että kuisti on lämpöeristetty ja että siihen on mahdollisuus tehdä erillinen pesuhuone vesipisteineen. Tämä siksi, että en joutuisi hankkimaan pesukonetta keittiööni tai jotain muuta yhtä vaarallista. Vuotava vesi kun on puutalon surma.

Kuistin pohjat kaivettiin aina kallioon asti. Jopa kalliota joutui työstämään kiilaten ja lohkoen, sekä timantilla sahaten salaojien ja sadevesiputkien mahduttamiseksi sokkelin alle. Tällä kertaa kuistiin siis tuli sokkeli. Kun itselleen tekee, ei ole varaa oikoa missään ja kaikki työt tulee tehdä siten, että niiden laatu ei jää harmittamaan sitten eläkeukkona. Sokkeliin tuli myös pikeykset vesieristeeksi ennen pesutilan harkkomuurausta. Tässä annoin nykyajalle periksi, ihan vaan sokkelin lämpöeristävyyden vuoksi...

Uuden kuistin sokkelin kaivuutyömaata 2010.

Pesuhuoneen oven paikkausta.
Kuka lieneekään sitä joskus moisesta paikasta järsinyt...

Itse kuisti on rankorakenteinen, perinteiseen tyyliin kenttiin jaetulla ulkovuorauksella ja sisäpaneloinnilla vuorattu. Siinä on kuistin puolella 100 millimetrin pellavaeristys seinissä, katossa 150 mm. pellavat ja lattiassa noin 200 mm. selluvillaa. Pesuhuoneen puolen seiniin tullee noin 150-200 mm. pellavaeristettä ja kattoon noin 200 mm. Ulkovuorauksen alla on tuulensuojalevyt, katossa pontattu tuulensuoja- aluskate- yhdistelmä (näppärä keksintö!!) ja sisäpuolella paperinen ilmansulku. Katteena on saumarimahuopa varustettuna alushuovalla.

Kesän 2011 sokkelin valuhommia.

Liippasin sementtilaastista tuollaiset "vedenohjaimet" sokkelin kylkiin.
Vettä kun tuota kallioa pitkin juoksee...
Harmaa Uponal- putki on sadevesiputki, joka päättyy kivipesään.

Tässä pesuhuoneen osuutta.

Ulkopuolelta kuisti on alaosastaan perinteiseen tyyliin peiterimavuorattu ja yläosastaan vaakapaneloitu paneelilla, jossa helmi. Muuten paneeli on "tavallista", joskin järeää, keilavuorta. Maalina on pellavaöljymaali. Kuisti siis edustaa rakennustapaa, jossa kuisti on muusta rakennuksesta selkeästi poikkeava niin maalityypiltään, väriltään, kuin vuoraustavaltaan. Kuisti onkin mallia "talonpoikaisen pramea".

Kuisti on nyt siinä vaiheessa, että sen sisäpuoli on ikkunoiden asennusta ja smyykitystä vaille valmis. Seinät on jo maalattu, samoin katto. Sisäkatto olikin sitten melkoinen askarreltava. Siinä vierähti hetki, jopa kaksikin! Mutta ajattelin niin, että jos teen elämässäni tämän yhden kuistin tähän taloon, saa sen tekemiseen mennä ihan kaikki se aika, kuin tarpeen on.

Helmikuussa 2015 tilanne oli tämä. En ilmeisesti ole ottanut
yhtäkään kuvaa kuistityömaasta vuoden 2011 vuoden jälkeen!!

Tästä kuistista tulee hieman toisenlainen, kuin siitä, joka tässä jo olikin.

Esimerkkikuva suosimastani värimaailmasta.
Tuo matto ei siihen kuulu, se on vain väliaikaisena suojana.
Tässä ruman, lakatun oven tilalle vaihdettu
porstuan ja kuistin välinen ovi ja entinen ulkoikkuna.

Lisää värimaailmakuvia...
Vasemmasta ovesta pääsee pesuhuoneeseen.

Tuosta käy hyvin ilmi, mihin sen itsetekemäni ikkunan aion laittaa.
Osaako kukaan arvata? :D

Sisäkattoa, ilman listoitusta tosin. Oli melko haasteellinen timprattava!

Hain kivilouhimolta rääppikiviä, Niistä saa askarreltua ihan kivoja askelmia ja rappuja.

Kuistin metsänpuoleinen ikkuna.

Lattiankin taisin viime kesänä ehtiä maalaamaan. Tuo lattia onkin hauska, sillä se on tehty vanhoista lankuista ja antaa visuaalisella ilmeellään vaikutelman siitä, että kyseessä olisi oikeasti 100 vuotias kuisti! Noo, ikkunatkin ovat tuota yhtä itse tekemääni lukuun ottamatta vanhoja nekin, samoin kuin ovet...Tähän kuistiin tulee myös aiemmin kertomani kuistin ikkuna. Olen pyrkinyt tekemään kuistin siten, että se todella näyttää vanhalta, mutta hyväkuntoiselta. Mukavanha, keinotekoisesti kulutettu rustiikkityyli ei ole minua varten.

Kuistin aknoo

Minulta on pyydelty rakennuksia ja varsinkin päärakennusta käsitteleviä tekstejä. Mitä olen tehnyt ennen kuin aloin pitämään plökiä, miltä täällä näytti ennen remonttia ja miltä näyttää nyt niissä huoneissa, jotka ovat enemmän, tai vähemmän valmiita. Ensimmäisenä postauksena tulla listalla lienee vuorossa uuden kuistin tekeminen ja siihen liittyvät asiat. Talossani oli kyllä kuisti, joka oli varsin kaamee ilmestys... Mutta siitä lisää lähitulevaisuudessa, koittakaahan kestää vielä hetki!!

Sitä odotellessa teen pienen selvityksen tuohon kuistiin tulevasta ikkunasta. Olen kaipaillut taloni uuteen kuistiin sellaista sanoisinko kymmen- kakskytluvun henkeä. Tuohon tyyliin ja henkeen kuuluu viisikulmaiset ikkunat ja poikkipäädyllinen, eli nelilappeinen pulpettikatto. Ovi tulee siis tuon "poikkipäädyn" alle ja oven päälle muodostuu kuin luonnostaan paikka viisikulmaiselle ikkunalle.

Minulla ei ollut sopivia ikkunoita, enkä sellaisia löytänyt käytettynäkään. Sellaisten teettäminenkin olisi tullut hintoihinsa. Joten kaikki varmaankin arvaavat jo, mitä sitten tapahtuikaan? ;)

Tein sellaiset!

On se kummallista, että kaupasta ei enää saa ikkunankarmipuuta(kaan) Sekin oli siis tehtävä itse... Noh, pokapuuta onneksi löysin, kun puolivuotta etsin, joten en sentään aivan kaikkea siihen joutunut itse höyläilemaan.

Varsinaisesta ikkunoiden teon työvaiheista en nyt sen kummemmin kertoile, asiasta kiinnostuneet voivat kysellä toki lisätietoja. Sinäänsä viisikulmaisen ikkunan teko ei paljoa poikkea nelikulmaisen, tai muunkaan kulmaisen teosta. Paitsi siinä, että erilaiset kulmat vaativat toki erityistä tarkkuutta- mitään kun ei oikein voi mitata, vaan pitää sovittaa, sovittaa ja työstää.

Näissä kuvissa ikkunat ovat vasta pohjamaalissa. Kuten näkyy, maalasin myös lasi/ kittiuran. Joskus olen käsitellyt uran myös shellakalla. Idea moisessa on siis se, että kun kitattavan kohdan käsittelee jollain, ei kitin öljy imeydy puuhun liian ripeästi. Jos tosin varjopuolena tässä on se, että kitti ei kuivu käytännöllisesti katsoen ikinä- jopa vuosikymmenien päästä se on niin notkeaa, että sitä ei tahdo saada kaavittua irti. Onko tuo nyt sitten mikään harmi, niin ei kai oikeastaan. Pysyypähän lasit kiinni helisemättä.

Halusin myös tuohon ikkunaan värilasit. Ylimmäksi olen ajatellut vihreää ja kaksi alinta voisivat olla vaikka... Hmm... Punaiset. Niitä minulla ei vielä ole, enkä edes tiedä, mistä niitä saa. Mutta hällä väliä, aika näyttää senkin ja katsotaan, löydänkö ne jostain!

Kuvat puhukoot puolestaan.

Tuohon vielä värilasit, kittaus ja pintamaali!

Pientilan ikkuvafabriikki pyörii täydellä tehollaan- tuossa tämän kevättalven saavutukset...

Näyttääkö edes samanlaisilta? En pahemmin niitä nääs mittaillut.

Ja vielä kerran...

Tein tuollaiset suht yksinkertaiset liitokset. Kokemukseni mukaan nuo kuitenkin riittävät, sillä olen nähnyt vanhoja ikkunoita, jotka ovat aivan hyvin kestäneet tällä tavalla tehtynä.