Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

maanantai 16. helmikuuta 2015

Tuleva projekti: navetan korjaus

Hirsinen navettani on tehty 1945, eli välittömästi sotien jälkeen. Otsakekuvassa on tämän navetan edeltäjä, joka tarkkaan tihrustaen vaikuttaa melko samankaltaiselta- ja kokoiselta rakennukselta. Nykyinen "uusi" navettani on tyypillinen parihuone. Eläinsuojan osalta se on hirsinen ja sen toisessa päässä on vanhakantaiseen rakennustapaan kuuluva rankorakenteinen, lautavuorattu suuli, tai pikemminkin heinälato. Ladossa on haljaspuolikaslattia. Näiden kahden "huoneen" väliin jää käytävä, jota kutsun navetan solaksi. Solan perällä on ulkovessa. Sisävessaahan minulla ei ole, eikä tule!

Navetta ensimmäisen esittelyn aikana, ennen kuin ostin sen. Näkymä omalta pihatieltä.

Tässä kuvassa yllättävänkin ryhdikkäänä...

Villi piha, villit visiot.
Navetan tyyppi on länsisuomalainen luontinavetta, eli parsinavetta. Lanta luodaan ulos lantaluukusta, joka on lantakourun päässä. Savolaistyyppisestä sekasontanavetasta poiketen kestokuiviketta ei tässä navettatyypissä käytetä. Navetassani on perinteiset puuparret ja siellä on kaksi parsipaikkaa lehmille. Lisäksi on karsina, joka on ilmeisesti vasikkaa varten. Ilman vasikoitahan ei tule myöskään maitoa. Ilmanvaihto on luonnollinen, hormiin perustuva painovoimainen ilmanvaihto. Yllättävää, eikö totta? ;)

Tuon navetan lattiarakenne on tuottanut minulle päänvaivaa jo vuodesta 2008. En ole saanut selville, onko navetassa betonilattia, lautalattia, vaiko maalattia. Nyt, kun navettaa on talven mittaan tyhjennetty sinne säilötyistä polttopuista ja tavaroista selvisi, että navetassa on ollut alkujaan betonilattia, joka on sen rikkouduttua korvattu äärivanhollisella puupedillä! Ammut ovat siis betonipermannon sijaan loikoilleet puisella, hieman korotetulla parsipedillä. Mikäs sen kivempaa, liukas se tosin on saattanut olla... Mutta veikkaan, että kylläkin lämmin. Tuo betonilattian olemassaolo varmistui argeologisissa tutkimuksissani, joissa selvitin vasikkakarsinan puulattian alla olevia rakenteita. Noh, sillä oli säilynyt osia betonilattiasta. Samoin siellä oli muumioitunut vasikanpaska! Joten voin kaikille epäilijöille todistaa, että kyllä, tämä Pientila on takuulla entinen karjatila! Karjan määrä nyt tosin ei päätä huimaa, mutta hällä väliä, karjatila mikä karjatila. En suinkaan minä mikään suuruudenhullu ole, enhän?

Navetan korjaaminen tulee olemaan näkökulmasta riippuen melkoinen souvi. Hirsirunko on pahoin lahonnut ja se pitää kengittää sekä alaosastaan, että välipohjan niskojen kohdalta. Samoin rakennusta pitännee korottaa, jotta se täyttäisi nykyiset määräykset hevostallien korkeudesta. Tarkoitukseni kun on ottaa sinne hevonen ja lehmä. Ovi täytyy suurentaa, välipohja tehdä kokonaan uusiksi, korjata murentunut sokkeli, valaa lattia lantakouruineen, tehdä betonilantala ja kattaa se, uusia parsirakenteet, uusia sähköt, purkaa ulkovessa ja tehdä sen paikalle karjakeittiö, johon muurata piippu, laittaa pata ja vetää karjakeittiöön vesi.

Mitäs vielä... Ai niin. Korjata suulinpuolen katto, tehdä solan päähän katolle poikkiharja ja siihen ovi ylisille, korjata suulinpuolen ulkovuoraus, uusia ja suurentaa sen ovi, joka on jossain vaiheessa pienennetty. Olisko vielä jotain? Noo, onhan sitä jo tuossakin muutamaksi päiväksi!

Lahoa löytyy hieman alhaalta...

...hieman ylhäältä...
...hieman päädystä...

... ja hieman karmista.

Rakennuksen profiili on vääristynyt. Katso harja/ räystäslinjoja.
Tuollaisia ammuja minullakin sitten joskus tuolla majailee!:D
Tällaiset vanhat ja pienet puunavetat on yleensä purettu niiden käytön loputtua tai viimeistään siinä vaiheessa, kun lahoa on alkanut ilmaantumaan niin paljon, että korjaaminen tulisi tarkoituksettoman kalliiksi. Minua ei moiset asiat tule estämään, joten tulen korjaamaan navettani sen menneiden loiston päivien henkeen! Tiedän, että minulla on tässä vaatimattoman näköinen rakennus, mutta vaatimaton ulkomuoto peittää harvinaisuuden: monenko pihapiirissä lymyää näin pieni navetta?

Työt navetan parissa ovat jo alkaneet. Nyt on vaarallisen laho, romahtamisvaarassa oleva välipohja purettu. Välipohjan lankut olivat selkeästi kierrätystavaraa: osa oli vanhoja lattialankkuja, osa särkylautoja, olipa jokunen kinnaskoskelaisellakin tehty joukossa. Ja kaikki sienten vallassa ja pölisevän lahoja. Ihme, että välipohja ei ole tullut omia aikojaan alas!

Navetta oli täynnä, siis todella täynnä polttopuita! Tässä enää rippeet jäljellä...
Siksi sitä ei ole päässyt edes tutkimaan ennen kuin vasta tänä vuonna!

"...Argeologissa kenttätutkimuksissa havaittiin merkkejä varhaisesta länsisuomalaistyyppisestä
karjanpidosta.  Karja on ollut navetassa puupedeillä..."

Puuparret, puupedit, puuseinät. Puuta, kaikkialla puuta vain!

Argeologisissa tutkimuksissa selvisi myös, että navetassa on ollut
edistykselliset  betonipermannot, jotka murentuessaan
(pula- ajan betoni) korvattiin puisilla pedeillä.
Palattiin siis takaisin vanhaan, tuttuun ja turvalliseen materiaaliin!

Lahoa välipohjaa: Ei näytä kuvassa niin pahalta, kuin oikeasti on.
Välipohjan kannatinkin väliaikaisesti tuettu.
Täysin pölyävää ruskolahoa, sekä tuota valkoista sientä.
Mikrobitasapaino reilusti plussalla, mutta ei niin hyviä mikrobeja nuo...
Näitä välikaton lankkuja ei enää voinut pelastaa.
Kertoilen tulevina vuosina työn edistymisestä. Arvioitu aikataulu on, että navetassa ei ole ammuja vielä ensi talvena, mutta ehkä seuraavana, ja jos ei vielä silloinkaan, niin ainakin siinä hyvin lähellä tuota ajankohtaa on. Eli sellaiset parisen vuotta tuon parissa saattaa viivähtää. Mutta aikaa on ja kiirettä ei mihinkään, vaikka eläintenpitohalut polttelevatkin jo pahemman kerran, eikä sitä varsinaisesti millään muotoa helpottanut tuo viimevuotinen hoitovasikan pito! Se on menoa nyt, sen tiedän. Paluuta normaaliin elämään ei enää ole.

38 kommenttia:

  1. No meillä on, pieni navetta pihalla meinaan :) Betonilattia lantakouruineen, mutta kun on myöhemmin käytetty autotallina (kaiketi) niin on aika rikkinäinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Onko se siis hirttä? Onko siitä kuvia jossain nähtävillä?

      Poista
    2. Ei se NIIN hieno oo... sota-aikana vissiin tehty... vinossa ja jonkun joskus vaijerivirityksellä oikaisema, mutta uudelleen alkanut valua vinoon - aika jyrkässä rinteessä. Vähitellen liiterinoven salpa lakkasi menemästä kohdalleen ja Seija-myrsky heilautti rakennusta niin, että jotain hyllyjäkin tipahti. Kaatuu se jossain vaiheessa, kun meillä ei ole tuollaista toimeliasta miestä ja etenkään tietotaitoa.

      Mökin myyjä sanoi, että talo (sentään hirsirunkoinen) on tehty ennen sotia, mutta ei sitä ainakaan vuoden -38 kartassa vielä näy... -40 näkyy hämärästi jotain tälläkin tontilla.

      Poista
    3. Noo, hienous on mielipidekysymys...

      Karttoihin ei välttämättä ole aina uskominen. Omilla tiluksillani olisi 1800- luvun kartan mukaan pelto ja sitten taas perimätiedon mukaan tila on perustettu tyhjästä 20- luvun alussa ja erään tutkijan mukaan paikalla oli mäkitupa jo ennen tuota aikaa...

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Heh! Tätä on jouku muukin toivonut. Että ottakaa sitten mukaanne piilukirveet, hollihaat, varoraudat ja jokunen temmirautakin varalta... ;)

      Niin ja tietysti ne joka talosta löytyvät 50 tonnin tunkit...

      Poista
    2. Hmm, ainoa minkä tiedän noista löytyvän meiltä mökillä on piilukirves. Muista en tiedä mitä ne on :D

      50 tonnin tunkki sen sijaan on varmasti järjestettävissä, jos vähän lainaan työpaikalta ;)

      Poista
    3. Heh, ehkä ne selviävät sinulle jossain vaiheessa! Mutta siis erilaisia hirsityökalujahan ne! Voin jonkin kirjoituksen yhteydessä kertoilla niistäkin...

      Poista
  3. Tuohan on vielä aika helposti korjattava navetta. Ihan sopivan kokoinen näyttää olevan ainakin omiin tarpeisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tätä tarkoitin, kun mainitsin navetan korjaamisen olevan näkökulmasta riippuen melkoinen souvi! Itse en pidä hommaa muuna kuin työnä muiden vastaavien kunnostusten joukossa, mutta taloni edellinen omistaja oli varmaankin toista mieltä, kun ei sitä korjannut...

      Nimen omaan sopivan kokoinen! Ainoastaan tuo huonetilan mataluus on siis miinusta... Ei sovi humma sisälle...

      Poista
  4. Meillä on myös tuollainen pienen mittakaavan eli kolmen lehmän navetta, nykyisin toimii kanalana. On se aika hurjaa verrata nykynavettameininkiin..että kolmella lehmällä on elanto saatu. Lieneekö emännällä mennyt niitten kolmen hoitamiseen sama aika kuin nykyään kolmenkymmenen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyötykaytössä se kuitenkin on. Ja se takaa rakennuksen säilymisen, ainakin yleensä.

      Niinpä! Mutta toisaalta tuohon aikaan ihmiset tyytyivät vähäisenpään elannon tasoon... Mutta silti olen sitä itsekin ihmetellyt, että näiltä pientiloilta luovutettiin maitoa keräilyyn yhteensä likimain sama määrä, kuin nykyisiltä suurtiloilta yhteensä. Jollen nyt ihan väärin muista noita määriä.

      Mutta se on varmaa, että ne kolme ammua hoidettiin hyvin! Niitä pestiin ja harjattiin ja niille juteltiin. Tämä on kantani, josta en peräänny. :D

      Poista
    2. Varmasti olivat tyytyväisempiä itseensä sekä emäntä että elukat. Ja vaikka olis ns. tehotonta se homma ollutkin, ei tämä yletön tehokkuuteen pyrkiminenkään näytä onnea tuovan.

      Poista
    3. Ei se ehkä tehotonta ole ollut, sillä entivanhaset ihmiset olivat ainakin oman käsitykseni mukaan hyvinkin ahkeria ja aikaansaavia.

      Ei tuo onnea, ei. Ja kyllä tiloja menee vasaran alle nykyisinkin ja lieneepä jokuset tilalliset vetäisseet itsensä leukakeinuunkin paineiden alla. Siispä suuret velat painavat ihmiset mykkyrään jo nelikymppisenä. Ei kivaa se.

      Poista
  5. Innolla jään seuraamaan projektin etenemistä!

    VastaaPoista
  6. Meilläkin oli pieni hirsinavetta, joka olisi ollut mukava säilyttää. Valitettavasti se oli niin onnettomassa kunnossa, että pakko oli purkaa. Koko hirsikehikosta saimme uusiokäyttöön vain 2-3 yksittäistä hirttä, kaikki muu oli kelvotonta. Minkäs teet. Sinun työmaallasi on kuitenkin potentiaalia ihan toisella tavalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota juuri meinasin, kun kerroin vanhojen pienten navetoiden kohtalona olevan usein purku, kun kunnossapito on laiminlyöty. Ja toki hyvässäkin hoidossa oleva hirsinavetta maatuu aikanaan, kun ajattelee olosuhteita navetan sisällä... Omakin navettani on paikoin hyvin happamassa kunnossa: hirsi on pinnasta sentin verran ihan hyvän näköistä, mutta sisältä täysin laho. Periaatteessa tuohonkin navettaani pitäisi uusia lähes kaikki hirret, jos siitä haluaa uuden kuntoisen, mutta voi olla, että vuoraan sen sisäpuolelta laudoituksella. Kattoo ny...

      Poista
  7. Muista pitää se muumioitunut vasikanläjä tallessa! Kun saat navettarempan valmiiksi, voit laittaa sonnan näytille, johonkin sopivaan nurkkaan. Vanhojen aikojen muistoksi! ;)
    Meillä myös vanha hirsinavetta. Niinkin iso kuin kolmen lehmän parrella! Ja laho kuin saatana! Yritin joskus suitsitelinettä ruuvata seinään, mutta hirret olivat niin pehmeät, että tellinki aina putosi kiinnityksistään. 15 vuotta sitä ollaan katteltu tossa keskellä pihaa ja onhan se hyvä varasto. Mutta rahat, aika ja taidot eivät sen korjaamiseen riitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, laittaisko sen oikein vitriiniin? Vähän kuin Roope- Ankan onnenlantti? ;)

      Oo, sehän on paaljon suuremmalle karjalle, kuin minun kahden ammun navettani! :D Siinäkin voisi ehkä harkita vuoraamista, kuten tuossa yllä kerroin ehkä omalle navetalleni tekeväni.

      Poista
  8. Ompa siinä sinulla tekemistä mutta uskon että valmista tulee!
    Veljeni pihalla samanlainen projekti, mutta luulen että on vieläkin huonommassa kunnossa kuin tuo sinun navetta.

    VastaaPoista
  9. Aivan ihanat suunnitelmat!! Onnittelut niistä :) Mullakin on tuollainen hirsirakenteinen vanha navetta 1950-luvulta ja senkin päädyssä on ulkohuusi <3 vesivessaa sisälle kun ei tule.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa... Minkä tyylinen navettasi on? Oletko laittanut siitä blogiisi mitään? (kun en nyt millän muista...)

      Poista
  10. Ja vielä pieni linkkivinkki mielettömän hienosta pölkkysavinavetasta: http://www.luomura.com/talotarinoita/polkkysavinavetta/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopa olikin rakennus! Tuollaisia tapaa lähinnä ulkomailla. Mistä lienee Suomeen moinen rakennustapa rantautunutkaan...

      Poista
  11. Viime yönä kävi kuule niin jännästi, jotta olin kekkereissä tuolla siun pientilalla! Siellä oli porukkata ja komiaksi olit laittanu pirtin. Kaikkia jänniä vanhoja esineitä oli sulla seinällä siellä ja niitä esittelit sitten mulle. Vallan oli erikoista ja jännää sisustusta pirtissäis. Siinä oli saunakin pöhisemässä ja väki meni sinne. Et silleen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, sinäkö olitkin se kutsumaton vieras, joka hämmästeli talonpoikaisantiikkikokoelmaani! ;)

      Poista
  12. Voi että!
    Kylläpä on kaunis navetta! :) Meiän pihapiiristä löytyy pieni,hirsinen navettarakennus,joka on ilmeisesti rakennettu jo ennen 40-lukua. Viimeksi tilalla ollut lehmiä ja lampaita joskus 60-luvulla..ja ensi kesänä taas:) Navettaan muuttaa toukokuussa kaksi lapinlehmävasikkaa,joten navetta pääsee alkuperäiseen käyttöönsä. Puuvarastona ollut varmaan jo kymmeniä vuosia,ja osa hirsistä aika huonossa kunnossa,vaatisi varmaan kengittämistä,sekä ruman peltikaton vaihtamista johonkin hieman kauniinpaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että vanhoja navettoja on muuallakin- ja aikeita niiden käytöstä alkuperäiseen tarkoituksensa! "Ennen sotaiset" navetat ovat melkoisia harvinaisuuksia. Naapurillani on hirsinavetta, joka on tehty joskus vuoden 38- paikkeilla. Ja yhä täydessä tuotantokäytössä! Onnea sinunkin lappalaisammuillesi! Maatiaisammut perinnenavetassa- mikäs sen parempaa?

      Poista
  13. Mie selailin blogiasi, ja päädyn nyt kommentoimaan tähän =)
    Noit oikein pikkuisia navetoita löytyy melkein joka pihasta täällä meilläpäin jos ei ole ollut kun muutamia lehmiä eli ns. pientila. Hyvin tuon tapaisessa kun sinulla olen elukoita hoitanut, en kylläkään lehmiä sentään vaan kanoja. Siinä oli sauna kanssa ohessa, aitankoppikin oli, ja liiterillä jatkettu myöhemmässä vaiheessa, mutta lehmiä sinne on lantakourun pituudesta päätellen mahtunut 2-3 lypsävää. Siinä navetassa on sisäseinät vuorattu tiilillä ja välissä kai täyte.
    Vanhoissa navetoissa on tullut paljon käytyä, urbaania löytöretkeilyä harrastamassa, kun ei lomittaessa pääse tarpeeksi vanhoihin navettoihin niin täytyy käydä muuten vaan vapaa-ajalla lisäksi, niissä tyhjissä. Isoja entisten suurtilojen ja taas toisessa ääripäässä pikkumökkien navetoissa. Niissä näkee joskus ihan mielenkiintoisia ratkaisuja. Ja vanhoilta ihmisiltä kuulee mielenkiintoisia juttuja elukanpitoon liittyen, siitäpä pitikin kommentoida.

    Kuulin nimittäin että lehmien parret päällystettiin betonilattianavetoissakin ennen parsimattojen aikaa puulla, ei kaikissa mutta jossain saatettiin näin tehdä, syynä oli se että betonilattiat sen aikaisissa navetoissa oli huonoja ja kylmiä. Naapurin vanhaäijä kertoi että kun heillä tehtiin sotien jälkeen rintamamiestilalle navetta, ei saanut betonia kun oli pula vaan navettaan tehtiin ensimmäiseksi talveksi pöydät ja lattiat ja kourut puusta hätäratkaisuna kun ei muutakaan ollut.
    Parissa navetassa missä olen ollut hommissa on muuten ollut puuparret, tai se syöttöaita, ne oli vielä ns. pitkäparsia eli toisessa tyrkättiin päädystä lautaa jolloin syöttöaukkojen eteen kääntyi laudat ja lehmät oli pois pöydästä, toisessa paikassa vedettiin paimenlanka eteen. Tyhmä systeemi kun ei lehmät saa syödä, paremmille lehmille tiputeltiin parren puolelle yöksi rehua mutta sotkihan ne äkkiä ne. Että vanhat systeemit ei aina olleet hyviä mutta kai ne silloin kuviteltiin olevan kun uusia olivat.
    Mutta onnea navetankorjausprojektille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos asiantuntevasta ja antaumuksella kirjoitetusta komnmentista!!

      Toisin kuin teilläpäin, niin täältä puunavetat ovat paljolti kadonneet kokonaan. Mutta sen melkeinpä uskallan väittää, että oma navattavanhukseni on niitä harvoja, joita ylipäätään korjataan ja josta tulee eläinsuoja jatkossakin. Vuosikymmenten tauon jälkeen.

      Juu, en minäkään ole päässyt vanhaan navettaan lomittamaan! Mikä harmi... :)

      Ohoh, että puuparsia ja -petejä olet nähnyt. No, puisia parsirakenteita on noissa minunkin lomitustaloissani näkynyt, mutta puupetejä ei kyllä enää missään.

      Lukkoparret ovat vihonviimeinen keksintö. Ja ei, se ei ole vanhan hyvän ajan ratkaisu, vaan "edistyksellisen nykyajan", kuten kommentissasi viittasitkin.

      Jo kiitos onnentoivotteluista!! :D

      Poista
    2. Minun oli pakko vielä palata tänne, kun tuo pitkäparsi tulin selostettua aika huonosti kun aloin miettimään mitä kirjoitinkaan, mutta periaatteessa joo se on lukkoparsi sillä erotuksella että se on parsinavetassa ja lehmä käytännössä pääsee pistämään pään rehupöydälle ja syömään vain kun on ruokinta-aika, eli hoitaja navetassa avannut pöydän "sulkulaitteet". Käytännössä katsoen lypsyaikoina vaan saa eläimet syödä. Niitä sellaisia parsia on vanhoissa navetoissa, nämäkin ovat lopettaneet. Käytössä siis hyvin vähän kun nämä lyhytparret eli normaalit länki- ja niskatukikytkyt on käytössä parsinavetoissa, niinhän meillekin aikoinaan laitettiin kun remonttia tehtiin.

      Joo kyllä täältä minun alueelta löytyy vielä käsin lannanpoisto paikkoja, kannulypsykonetta en uskalla sanoa onko kellään enää tällä hetkellä mutta on kymmenisen vuotta kun lopetti paikka jossa oli kannukone ja maitotonkat, maitoauto ei päässyt pihaan joten piti kuskata tonkissa traktorilla.
      Ja käsinlypsypaikkoja puhutaan tienoilla vielä olevan yksi, tai jossa vähien lehmämäärien takia ei enää lypsettäisi koneella jos on useampi ummessa, voi olla huhua, sitäkin käsinlypsy työtä on muuten joutunut tekemään halusi tai ei, 15 litraa on käsin kai tullut suurin määrä kerrassaan "tipottua". Ja toisessa paikkaa kun menee niin siellä on tuliterä lypsyrobotti vastassa joten työolosuhteet on vaihtelevia. Rehut kottikärryllä ja ämpärillä ja toisessa paikkaa robotilla ja pienkuormaajalla, tai jopa apevaunulla =) Eli kaikenlaisia olosuhteita.

      Mutta sanon vielä että hienoa jos joku alkaa pitämään eläimiä, vaikka vain omiksi tarpeiksi. Tai yleensäkään lähteneeksi maataloushommiin. Meitä ei ole monia muihin aloihin verrattuna, maatalousala ei ole koskaan ollut erikoisen arvostettua, yleensä vaan arvosteltua, mutta jos ei itse omaansa arvosta niin ei kukaan muukaan. Ja minkä olen itse ajatellut ja varmaan sinäkin, että pitää tehdä sitä mistä tykkää.

      Poista
    3. Kiitos tarkennuksesta. Mutta ymmärsin kyllä sun tarkoittavan lehmien syömisen estävää parsirakennetta. Lukkoparsi- nimike on ehkä harhaanjohtava nykysin, sillä kun tarkoitetaan tätänykyä partta, johon ammu laitetaan päästään kiinni esim. eläinlääkärikäynnin ajaksi. Taitaa sulkuparsi olla se oikeampi nimitys?

      Jeps, samoin mulla löytyy jos minkälaista taloa! Kun kantaa kokonaisen pyöröpaalin saavilla ammuille joka päivä, niin paalin anatomia tulee melko tutuksi. ;)

      Kyllä maatalous- ja varsinkin eläinhommat ovat parasta huumetta! :D En suostuisi enää muuta työtä tekemäänkään.

      Poista
    4. Nyt kun muistan, niin se on sulkupöytä nimeltään tuo rakenne, jossa ammujen vapaa syöminen estetään yön ajaksi.

      Poista

Olkaa niin armolliset, että suvaitsette saattaa tietooni eräitä mielipiteitänne ja kysymyksiänne koskien blogiani. :D