Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koululla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koululla. Näytä kaikki tekstit

lauantai 8. elokuuta 2015

Kevään työssäoppia eräillä kotimaisilla karjatiloilla

Maatalous elättää minut. Niin outoa kuin se onkin, saan pääasiallisen elantoni tätänykyä maataloudesta, vaikka minulla ei itselläni varsinaista maataloutta olekaan. Tämä ei kuitenkaan ole este maatalousalalla työskentelylle, sillä olen jo vuodesta 2013 työskennellyt maatalouslomittajana kahden eri kunnan alueella. Minulla on muutama vakitila, joille minua kutsutaan niinsanotusti nimellä, eli sinne halutaan juuri minut. Olen tästä suuresti otettu, sillä minullahan ei ole varsinaisesti elämänmittaista kokemusta maatalousaloista, vaan olen kaiken opetellut itse, joko työn, kiinnostuksen, tai jossain määrin jopa koulun kautta. "Jossain määrin" siksi, että meidän opetuksemme oli ainakin ensimäisen, jo päättyneen, opiskeluvuoden perusteella vahvasti "opetelkaa työelämässä"- tyylistä koulupäivien vähyydestä johtuen.

Noh, minäpoika menin ja opettelin.

Talven ja kevään kestänyt  maatalouden perustutkintoon liittyvä työssäoppini päättyi loppukeväästä. Ehdin työskennellä emolehmätiloilla, lypsykarjatiloilla, kuttutiloilla, ja joillain tiloilla oli myös hevosia ja poneja. Olipa jopa muutama kanakin... Joten sikoja ja kaloja lukuunottamatta jo tämä ensimmäinen työssäoppini lomituspalveluilla oli varsin monipuolinen ja en usko, että olisin saanut samanlaista opetusta ja opastusta, mikäli olisin mennyt "perinteiseen tyyliin" yhdelle ja samalle tilalle siivoamaan komeroita. Nyt olin yksi työntekijä muiden joukossa, kaikkine vastuineni ja normaaleinen työsuhteineni - ja palkkoineni.

Eräälle tilalle menin suorittamaan pitkäkestoista sijaisapulomitusta. tarkoituksenani oli opetella tuolla tilalla appeen teko, josta minulla ei ollut aiempaa kokemusta. Se osoittautui varsin mielenkiintoiseksi ja tarkaksi toiminnaksi, sillä appeen eri ainekset punnitaan kukin erikseen ja lopuksi kaikki yhdessä. Niin siilosta leikattava säilörehu, kuin myös muuta aineet, kuten vilja ja kivennäiset, joille kaikille oli tietty kilomäärä "reseptissä" tarkoin määrättynä.

Tuolla tilalla kävi myös niin hienosti, että kun olin tullut norkoilemaan lypsyaseman kohdalle ja katselemaan nykyaikaisen lypsyaseman työvaiheita, niin isäntä ohimennen sanoi, että voit sinäkin tulla lypsämään. Vastasin hänelle, että mikäpä siinä, mutta sinun pitää näyttää minulle noiden nappuloiden merkitys ja käyttötarkoitus. Isäntä näytti ja katso, minusta tuli lypsäjä. Sen jälkeen työskentelin säännönmukaisesti konetöiden ohella myös tilalla lypsäjänä. Mikäs sen mukavanpaa, vaikka pidänkin konetöistä, ovat kuitenkin eläinalan työt erityisesti ominta alaani.

Tarkennan tässä vielä, että en ollut koskaan, siis milloinkaan lypsänyt millään muulla, kuin kannukoneella ennen tuota "komennustani" tilan 2x8 kalanruotoasemalla...

Maitotankin hallintapaneeli 
Nykyaikainen lypsykone vaatii paljon elektroniikkaa toimiakseen-
tässä vain osa siitä.

SAG- merkkinen lypsyyksikkö ja mittasäiliö.

Siinä sitä tulee taas teille ja meille kuluttajille juotavaksi. Parhaimmat lehmät lypsävät yli 60 kiloa päivässä.

Eräs tapa merkitä ummessa oleva neljännes. Tässä tapauksess ummessa on oikea takanen.
Siinä on tuo punainen panta ja se on tehokas konsti. Toinen yleisestri käytetty on maalata merkkivärillä
jalkaan merkki, että sen kohdalla olevaa neljännestä ei lypsetä. Kolmannessa merkintätavassa
lehmän kylkeen, lypsäjän puolelle merkitään esim. teksti OTU, joka siis tarkoittaa "oikea taka ummessa".
Tilan lypsyasema tosin poistui käytöstä loppukeväästä ja sen sijalle tuli lypsyrobotti. Katson olevani etuoikeutetussa asemassa siinä mielessä, että sain olla seuraamassa robotin kokoamista ja asentamista aivan pohjavaluista alkaen. Pääsin siis tutustumaan sellaiseen osa osalta ja myös harjoittelemaan sellaisen käyttöä- lopulta kolmihenkisen lomittaryhmämme "päälomittajana", eli tavallaan nokkamiehenä. Uskomatonta, mutta totta. Kuten aina sanon, tekemällä oppii! :D

Olin mukana myös muutamassa lehmän ja hiehon poikimisessa. Eräänäkin iltana, kun olimme työkaverin kanssa jo muutenkin täysin ylipitkäksi venyyneen päivän iltana siinä ilta yhdeksän, kymmenen maissa sammuttaneet navetalta valot ja olimme lähdössä kotiin, niin työkaverini tuli luokseni navetan valvontahuoneeseen ja sanoi, että meillä on iloinen perhetapahtuma meneillään. Minä siihen, että jaa, emme sitten lähdekään, vaan jäämme päivystämään poikimista. Kyseessä oli hieho, jonka poikimisen onnistumisesta ei ollut mitään takeita, kuten ei myöskään siitä, osaisiko se vasikkaansa hoitaa. Onneksi kaikki meni hyvin ja pääsimme melko pian lähtemään, muistaakseni poikiminen kesti vain puolisen tuntia. Jätimme vasikan yöksi emolleen.

Työssäopin näyttötilaisuuden kahdesta eri tutkinnonosasta tein eräällä tutulla lomitustilalla. Kyseessä oli emolehmätila, jolla oli myös sonneja lihanaudoiksi kasvamassa. Tavallaan kyseessä oli minulle tuttu talo, mutta edellisestä lomituskerrasta oli ehtinyt kertyä jo useita kuukausia ja siinä ajassa moni asia oli muuttunut: eläimet olivat pihaton sijaan laitumella, jonne ne ruokittiin, taloon oli tullut uusi traktori, yhdellä ennestään vieraalla traktorilla minun piti vetää vesivaunu laitumelle... Etukuormaajatraktorin perässä oli jatkuvasti kiinni käärijä... Haastetta ja muuttuneita tilanteita oli siis tarjolla! Eikä tässä vielä kaikki, vaan lisäksi muutama ammunen oli päättänyt tulla aidoista läpi mutta onneksi ne eivät lähteneet kälppimään maantielle.

Näyttöä oli saapunut seuraamaan työnantajani edusaja, tilan edustaja ja kaksi näyttötutkintolautakunnan jäsentä. Siinä valvovien silmäparien edessä koitin sitten tehdä työtä ihan kuin ketään ei olisi lähimaillakaan... Minua ei sinäänsä häirinnyt moinen valvontakomissio, mutta en nyt suoraansanoen pitänytkään työni vahtaamisesta. Mutta tämä oli välttämätön paha ja tutkinnoissa eteneminen vaati sitä, joten anti mennä si!

Lopullisen tuomion saan lähiaikoina, kunhan saan oman arvioni näyttötukinnon onnistumisesta toimitettua koululle. Sen jälkeen tiedän, minkä arvosanan sain! Mutta sikäli kun olen rivien välistä lukenut, ei tuo arvio ole mitenkään erityisen tyrmäävä... ;)

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Pientilan Ukko puhuvana mannekiinina mainoksessa.

No nii, kaikkea se koulunkäynti teettää... Muutama aika sitten olimme muina eläintenhoitajaopiskelijoina opettelemassa koulun putkilypsykoneiden toimintaa, kun joukko jonkin mainosfirman tai sen sellaisen väkeä tuli pyytämään meidän ryhmästämme vapaaehtoisia kertomaan alan opiskeluista ja omista tulevaisuuden näkymistään. No, en varsinaisesti ollut vapaaehtoinen, koska opettajamme ehdotti minua tuohon hommaan, kun olen vähän tällainen "kiintiömies". Käytännössä kun olen ainoa mies eläintenhoitoalalla koko koulussa...

Tässä video jolla puhun ja esittäydyn kahdessakin eri osuudessa. Kaikki alasta ja aiheesta kiinnostuneet voivat lukea asiasta lisää tästä linkistä.

torstai 6. marraskuuta 2014

Aikuisopiskelijan arkea eläintenhoitoalalla

Opiskelijaminäni arkipäivät, eli siis koulupäivät, soljuvat eteenpäin. Olen käynyt nyt koulua syyskuun alusta joka ainoana päivänä, joina koulua ylipäätään on ollut. En siis ole lintsannut, tai joutunut muutenkaan olemaan vielä pois. Paino sanalla vielä, sillä maatalouslomittaminäni on sopinut yhden lomituskeikan, joka leikkaa erään koulupäivän pois. Noh, mitäpä tuosta. Ehkä pysyn kärryillä opetuksesta poissaolosta huolimatta.

Pieniä söpöjä ammuja. Näistä tulee kuitenkin joskus suuria tuotantoeläimiä ja
lopulta joku syö ne. Näin se vaan menee. Silti ovat kamalia nuo korvan
kokoiset korvamerkit, huh!
Poissaolotapauksissa joudumme ilmoittamaan luonnollisesti opettajalle, että emme pääse kouluun. Noilta päiviltä meillä on itsellämme velvollisuus hankkia tietoomme poissaolopäivänä annettu opetus. Opettajat tai muu koulun henkilökunta eivät materiaalia ole meille tyrkyttämässä ja aivan ymmärrettäväähän se on, heillä on tekemistä muutenkin. Niin ainakin luulen...

Viimeaikoina olemme opiskelleet muun ohella pieneläinten hoitoa, rehuoppia ja tuotantoeläinpuolen otuksista olemme käsitelleet lampaat ja siat. Pieneläinten hoitoa olemme käyneet vasta teoriassa, mutta pääsimme jo käymään koulun pieneläintilassa. Koululla on nimittäin kohtuullisen kattava otanta lemmikkeinä käytettäviä pieneläimiä. Löytyy siperian maaoravaa, marsuja, kaneja, undulaatteja... Koululla asuu myös deguja, enkä nyt tarkoita mitään pulituuria hörppiviä heppuja :D

Pieneläinten hoito- ja hyvinvointi kuuluu maatalouden perustutkintoon, niin outo ajatus kuin se onkin. Siis marsut ja maatalous? No, maataloudessa tuotetaan marsuille heinää ja toisaalta meidän osaamisalanammehan on eläintenhoitaja. Emme ole pelkästään tuotantoeläintenhoitajia, vaan ilmeisesti sitten jonkin sortin yleiseläintenhoitajia. Ja valinnaisina aineina on mahdollisuus ottaa pieneläinten, koirien ja muiden sen sorttimentin otusten hoitoa käsitteleviä tutkinnon osia.

Minä en ole ajatellut ottaa näitä pieneläinpuolen valinnaisia, sillä en todellakaan usko työllistyväni kaninharjaajaksi. Pieneläimet ovat toki mukavia ja itsellänikin on sellaisia ollut koko ikäni, mutta uskon ja toivon, että tuotantoeläimet työllistävät minua jatkossakin. Aion suuntautua nautoihin, lampaisiin ja hevosiin. Lisäksi otan peltokasvien tuottamisen yhdeksi tutkinnonosaksi. Asun maalla, joten ehkä se jossain määrin selittää nämä valinnat mielenkiintoni lisäksi.

Olemme olleet myös koulun navetalla, josta jo jotain kerroin aiemminkin. Koulullahan on siis "perinteinen" parsinavetta, siellä on erilliset lypsimet, eikä se siis ole nykytrendien mukainen pihatto- ja robottinavetta. En tiedä, onko se hyvä, että asia on noin, sillä joillain koulutiloilla on robottinavetat ja näiden koulujen oppilaat saavat rautaisannoksen sellaisten navetoiden oppeja. Me joudumme, tai saamme, kuinka vain, hankkia robottiopit työssäoppimalla.

Otin valokuvaamalla kopiot koulun seinällä olevista työohjeista.

















































Tästä voitte lukea, olisitteko hyviä navettatyöntekijöitä!
Koulupäiväni alkaa yleensä siten, että heräilen niinkin myöhään, kuin 06.30. Tämä on aivan uskomatonta, sillä töihin usein heräsin jo 04.40. Aamulla ennen kouluun lähtöä käyn ruokkimassa hoitovasikkani ja siivoan sen kuivikkeet. Sitten ajelen koululle tasan 60 kilometriä ollakseni siellä ennen yhdeksää. Koulu alkaa yleensä 09.00. Ruokailu on meille ilmainen, sillä olemme perusasteen opiskelijoita. Pidän tätä melkoisena etuna! Opiskelemme tavallisesti 7 tuntia eli pääsemme lähtemään kotiin 16.00. Matkoihin minulla menee tunti suuntaansa, joten istun vähintään kaksi tuntiä päivittäin autossa. Onneksi en kärsi ajamisesta.

Navetan uutta puolta, eli lypsylehmien osastoa. Sanoisin, että uutta, valoisaa ja puhdasta.
Mutta samalla hyvin laitosmaista. Sairaala vai tehdas?
Navetan molemmissa reunoissa on ruokintapöydät, tai pikemminkin
ruokintakäytävät. 
Kiipesin katonrajaan ottamaan yleiskuvan. Tässä erottuu hyvin navetan rakenne.
Lantakourut ovat molenpien lehmärivien perässä ja kourut ovat peitetyt ritilöin.
Navetassa on lietelantala.





















Tervetuloa lukijakseni, tarjah!

lauantai 18. lokakuuta 2014

Nyt asiaa siitä opiskelusta- viimeinkin!

Olen nyt ollut Ahlmanilla opiskelemassa eläintenhoitajaksi noin puolitoista kuukautta. Opiskelen aikuispuolella maatalouden perustutkintoa ja osaamisalana on tuo eläintenhoitaja. Saamme siis jonkinlaisen rautaisannoksen maatalouden perusoppiakin. Maanviljelyä, maaperäoppia, lannoitusta, rehuntekoa... Erilaisten valinnaisten kautta voi sitten syventää taitojaan oman kiinnostuksen, tai muiden syiden, kuten työllistymismahdollisuuksien vuoksi. Itse ainakin valitsen valinnaisina eläiminä naudat, lampaat ja hevoset- nuo elämäni otukset. Ja niiden parissa on parhaat työllistymismahdollisuudetkin. Lisäksi valitsen peltokasvien tuottamisen. Muusta en koulutuksen tässä vaiheessa osaa mitään sanoa. Kaikki selviää aikanaan, mutta periaate minulla taitaa olla se, että imen tietoa niin paljon, kuin sitä vain suinkin on tarjolla ja tämän parin vuoden aikana sitä ehtii omaksua.

Tähän mennessä olemme koulussa opiskelleet traktorilla ajoa, peruuttamista ja peräkärryn, sekä etukauhan ym. kiinnittämistä ja irrottamista. Traktorihommaa oli pari päivää. Ajoonlähtotarkastuksia harjoittelimme jo aiemmin. Ajoonlähtötarkastus tosin oli minulle jo aiemmalta elämältä tuttua puuhaa, sillä olin armeijassa kuorma- autokuskina. Että enköhän sen öljytikun löydä...!

Koulun traktorikalustoa ja yksi lainakone. Itse istun tuossa vaaleassa Valmetissa.
Olemme käyneet teoriatunneilla läpi myös noita ylempänä mainittuja maanviljelysoppeja sun muita perustaitoja. Maaperän ph- mittaukset ja muokkauskerroksen mururakenteet ovat tulleet tutuiksi. Olemme touhunneet myös raivaussahojen kanssa- opiskelijat sahailivat ja trimmeröivät huimat puoli tuntia! Noh, toivottavasti kaikki saivat edes jonkin käsityksen, mikä on raivaussaha ja trimmeri.

Ja sitten koulutuksemme pääaiheeseen: eläintenhoitoon! Tähän mennessä meillä on ollut vasta kaksi navettapäivää. Olemme päässeet, tai joku voisi sanoa: joutuneet, lappaamaan paskaa, työntelemään rehuja ammujen naaman ulottuville, tiskaamaan lypsyrättejä ja ämpäreitä, juottamaan vasikoita... Olemme myös karvanneet hiehoja ja vasikoita. Osa niistä oli todella kaamean näköisiä harjoitustemme jäljiltä, mutta kyllä ne viimeiset jo ihan  siedettävissä olivat. Itse ehdin karvaamaan ehkä kymmenkunta ammua. Karvaaminen on siis kutakuinkin sama asia, kuin trimmaaminen, tai klippaaminen.

Pääsimme myös  ruokkimaan ja lypsämään vuohia kannukoneella, mutta näistä veijareista minulla ei ole nyt kuvia. Tämä opetus oli vapaaehtoista ja tapahtui muun varsinaisen opetuksen jälkeen. Mutta meikäpoika oli heti vapaaehtoinen jäämään koululle koulupäivän jälkeen- opiskelemaan lisää, lisää!

Koulun navetta, ns. uusi puoli. Navettaosa on tuo matala ja pitkä osuus.
Oikealla puolella sosiaalitilat, maitohuone, maitobaari (jossa siis myydään maitoa),
"konttori" ja karjakeittiö. Vasemmalla turvevarasto. Vanha navetta jää takaoikealle.

Mnää ja polvenkorkuinen kyyttövasikka. Lapio näkyy olevan kovin kiinnostava.
Kuvassa myös "antimaterialistisessa varustebloggauksessa" mainittu paita,
jota ei tarvinnut ostaa sänkipartaisten miesten kaupasta... ;)

Vanhan puolen nuorkarjaa. Koulun karja koostuu
ainoastaan kyytöistä, länsisuomalaisista ja lapinlehmistä!

Geenipankkiammuja.

























Ihan omin kätösin karvasin hiehon!
Varsinaisia etätehtäviä emme ole vielä saaneet, mutta selvästikin meiltä odotetaan hyvin runsasta itseopiskelua. Koulutukseni on siis monimuotokoulutusta ja lähipäiviä meillä on varsin harvakseltaan. Lähinnä koulun tarjoamat tiedot ovat tähän mennessä rajoittuneet muutamiin lähipäiviin, joista siis osa teoria,- osa käytännönpäiviä. Lisäksi olemme saaneet Moodle- oppimisympäristön kautta luettavaksemme joitain tunneilla käsiteltyjä tiedostoja. Nällaista tämä nykyajan opiskelu nyt sitten on: aina oltava netissä ja istuttava koneella! Oi aikoja, oi tapoja!

Olisin aiemman työkokemukseni peruteella saanut "vapautuksen" koulun metsätyö- ja hevosopetuksesta, mutta kieltäydyin ehdottomasti vastaanottamasta mitään vapautuksia! Varsinkin hevosala on ala, jolta haluan hankkia lisätietoja- ja oppeja- en siis tarvitse vapautuksia, vaan ottaisin mieluimmin vaikka lisäopetusta. Minulla on kyllä hyvät käytännön taidot näiltä aloilta, mutta teoriapuoli ja varsinkin tutkintotodistukset puuttuvat. Siispä opiskelen!


lauantai 6. syyskuuta 2014

"Se alko nys sitte..." Ei kolmas maailmansota, vaan koulu!

Olen viimepäivät puhissut innosta. Syy tälle on varsin yksinkertainen: koulu alkoi. Olen taas ekaluokkalainen koulupoika! :D Noh, ikää on kertynyt, mutta ei haittaa. Oikeastaan päin vastoin. Intoa on nyt enemmän, kuin muistan minulla koskaan ennen ollut koulua aloittaessani. Päiväkerhoonkin kun "jouduin", menin höyläpenkin alle piiloon, kun en oikein välittänyt koko jutusta... (päiväkerho oli koulun puukäsityöluokassa...). Enemmän ja vähemmän koulu on ollut minulle aina vastenmielistä, tai ainakin vain välttämätön pakko. Silti olen aina kuuliaisesti kouluni loppuun suorittanut. Mutta nyt minulla ei ole mitään tuollaista "pakko mennä"- touhua mukana. Nyt meillä on alkuviikko koulusta vapaata, mutta oikein mielelläni menisin sinne jo maanantaina! On siellä vaan sen verran mielenkiintoiset aiheet!

Kun saavuin koulunaloitusaamuna koululle auditorioon, niin ensimmäinen havaintoni oli se, että meistä, noin kuudestakymmenestä syksyllä aloittaneesta aikuisopiskelijasta lähes kaikki ovat naisia... Tiettävästi luokallani pitäisi kuitenkin olla toinenkin mies. Onhan tämä sukupuolijakautuma siltikin vähintäänkin outo, ellei peräti kieroutunut. Eräs isäntä kertoi hiljakkoin, että hänen aikoinaan miehiä oli noin 60% ja naisia loput. Asia on siis tässäkin kääntynyt päälaelleen aika pahoin, samoin kuin on käynyt hevosalallakin. Aiemminhan naisia ei edes päästetty hevostalliin! Mutta ei minulla mitään valittamista ole, sillä enpähän ainakaan joudu kuuntelemaan sitä ärsyttävää ja naurettavaa äijäuhoa, jota ilmenee aika ajoin miesporukoissa. Parempi siis näin!

Ensimmäisenä päivänä meille ei vielä paljoa mitään ole opetettu, mutta seuraavina päivinä käsittelimmekin jo heti muun ohella maataloutta ja lannoitusta. Lisäksi näimme jopa traktorin...:D  Aiheena ajoonlähtötarkastukset. Traktoritouhu jatkuu taas jossain vaiheessa.

Harmikseni koululla ei ole hevosia. Mielelläni olisin niitäkin koululla hoitanut, mutta onneksi se homma on töistä tuttua touhua. Mutta silti... Sen sijaan koululla on maatiaiskarjaa: länsisuomalaista, kyyttöä ja näkyi pari lapinlehmääkin olevan joukossa. Tämä on oikein hieno asia, sillä itse osaan suuresti arvostaa maatiaslajien ylläpitoa ja kaikenlaista geenipankkitoimintaa. Itsekin olen sellaiseen ottanut osaa kasvikeräyksen muodossa Ahlmanilla. Lisäksi koululla näkyi olevan lampaita ja vuohia, sekä siipikarjaa. Lampaat taisivat olla suomenlammasta ja ahvenanmaanlammasta. Kainuunharmasta en huomannut. Ja vuohet? Olivatkohan ne suomenvuohia? Näyttivät olevan, paitsi joku ihan ihme väkkäräsarvipukki oli joukossa.

Sanalla sanoen, olen hyvin tyytyväinen niin koulutuksen aloittamiseeni, kuin koulutuksen tähänastiseen laaatuun ja koska myös ryhmäni vaikuttaa olevan kelpo, niin mitäs hätää tässä!
Pakollinen ekaluokkalaisposeeraus!
Kuva kotoa ensimmäisenä kouluaamuna kouluun lähtiessä.
Taustalla kaikenmaailman pientilan tarvekalua ja härveliä...