Aikuisopiskelijan arkea eläintenhoitoalalla

Opiskelijaminäni arkipäivät, eli siis koulupäivät, soljuvat eteenpäin. Olen käynyt nyt koulua syyskuun alusta joka ainoana päivänä, joina koulua ylipäätään on ollut. En siis ole lintsannut, tai joutunut muutenkaan olemaan vielä pois. Paino sanalla vielä, sillä maatalouslomittaminäni on sopinut yhden lomituskeikan, joka leikkaa erään koulupäivän pois. Noh, mitäpä tuosta. Ehkä pysyn kärryillä opetuksesta poissaolosta huolimatta.

Pieniä söpöjä ammuja. Näistä tulee kuitenkin joskus suuria tuotantoeläimiä ja
lopulta joku syö ne. Näin se vaan menee. Silti ovat kamalia nuo korvan
kokoiset korvamerkit, huh!

Poissaolotapauksissa joudumme ilmoittamaan luonnollisesti opettajalle, että emme pääse kouluun. Noilta päiviltä meillä on itsellämme velvollisuus hankkia tietoomme poissaolopäivänä annettu opetus. Opettajat tai muu koulun henkilökunta eivät materiaalia ole meille tyrkyttämässä ja aivan ymmärrettäväähän se on, heillä on tekemistä muutenkin. Niin ainakin luulen...

Viimeaikoina olemme opiskelleet muun ohella pieneläinten hoitoa, rehuoppia ja tuotantoeläinpuolen otuksista olemme käsitelleet lampaat ja siat. Pieneläinten hoitoa olemme käyneet vasta teoriassa, mutta pääsimme jo käymään koulun pieneläintilassa. Koululla on nimittäin kohtuullisen kattava otanta lemmikkeinä käytettäviä pieneläimiä. Löytyy siperian maaoravaa, marsuja, kaneja, undulaatteja... Koululla asuu myös deguja, enkä nyt tarkoita mitään pulituuria hörppiviä heppuja :D

Pieneläinten hoito- ja hyvinvointi kuuluu maatalouden perustutkintoon, niin outo ajatus kuin se onkin. Siis marsut ja maatalous? No, maataloudessa tuotetaan marsuille heinää ja toisaalta meidän osaamisalanammehan on eläintenhoitaja. Emme ole pelkästään tuotantoeläintenhoitajia, vaan ilmeisesti sitten jonkin sortin yleiseläintenhoitajia. Ja valinnaisina aineina on mahdollisuus ottaa pieneläinten, koirien ja muiden sen sorttimentin otusten hoitoa käsitteleviä tutkinnon osia.

Minä en ole ajatellut ottaa näitä pieneläinpuolen valinnaisia, sillä en todellakaan usko työllistyväni kaninharjaajaksi. Pieneläimet ovat toki mukavia ja itsellänikin on sellaisia ollut koko ikäni, mutta uskon ja toivon, että tuotantoeläimet työllistävät minua jatkossakin. Aion suuntautua nautoihin, lampaisiin ja hevosiin. Lisäksi otan peltokasvien tuottamisen yhdeksi tutkinnonosaksi. Asun maalla, joten ehkä se jossain määrin selittää nämä valinnat mielenkiintoni lisäksi.

Olemme olleet myös koulun navetalla, josta jo jotain kerroin aiemminkin. Koulullahan on siis "perinteinen" parsinavetta, siellä on erilliset lypsimet, eikä se siis ole nykytrendien mukainen pihatto- ja robottinavetta. En tiedä, onko se hyvä, että asia on noin, sillä joillain koulutiloilla on robottinavetat ja näiden koulujen oppilaat saavat rautaisannoksen sellaisten navetoiden oppeja. Me joudumme, tai saamme, kuinka vain, hankkia robottiopit työssäoppimalla.

Otin valokuvaamalla kopiot koulun seinällä olevista työohjeista.

Tästä voitte lukea, olisitteko hyviä navettatyöntekijöitä!

Koulupäiväni alkaa yleensä siten, että heräilen niinkin myöhään, kuin 06.30. Tämä on aivan uskomatonta, sillä töihin usein heräsin jo 04.40. Aamulla ennen kouluun lähtöä käyn ruokkimassa hoitovasikkani ja siivoan sen kuivikkeet. Sitten ajelen koululle tasan 60 kilometriä ollakseni siellä ennen yhdeksää. Koulu alkaa yleensä 09.00. Ruokailu on meille ilmainen, sillä olemme perusasteen opiskelijoita. Pidän tätä melkoisena etuna! Opiskelemme tavallisesti 7 tuntia eli pääsemme lähtemään kotiin 16.00. Matkoihin minulla menee tunti suuntaansa, joten istun vähintään kaksi tuntiä päivittäin autossa. Onneksi en kärsi ajamisesta.

Navetan uutta puolta, eli lypsylehmien osastoa. Sanoisin, että uutta, valoisaa ja puhdasta.
Mutta samalla hyvin laitosmaista. Sairaala vai tehdas?

Navetan molemmissa reunoissa on ruokintapöydät, tai pikemminkin
ruokintakäytävät. 

Kiipesin katonrajaan ottamaan yleiskuvan. Tässä erottuu hyvin navetan rakenne.
Lantakourut ovat molenpien lehmärivien perässä ja kourut ovat peitetyt ritilöin.
Navetassa on lietelantala.

Tervetuloa lukijakseni, tarjah!