Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

torstai 6. marraskuuta 2014

Aikuisopiskelijan arkea eläintenhoitoalalla

Opiskelijaminäni arkipäivät, eli siis koulupäivät, soljuvat eteenpäin. Olen käynyt nyt koulua syyskuun alusta joka ainoana päivänä, joina koulua ylipäätään on ollut. En siis ole lintsannut, tai joutunut muutenkaan olemaan vielä pois. Paino sanalla vielä, sillä maatalouslomittaminäni on sopinut yhden lomituskeikan, joka leikkaa erään koulupäivän pois. Noh, mitäpä tuosta. Ehkä pysyn kärryillä opetuksesta poissaolosta huolimatta.

Pieniä söpöjä ammuja. Näistä tulee kuitenkin joskus suuria tuotantoeläimiä ja
lopulta joku syö ne. Näin se vaan menee. Silti ovat kamalia nuo korvan
kokoiset korvamerkit, huh!
Poissaolotapauksissa joudumme ilmoittamaan luonnollisesti opettajalle, että emme pääse kouluun. Noilta päiviltä meillä on itsellämme velvollisuus hankkia tietoomme poissaolopäivänä annettu opetus. Opettajat tai muu koulun henkilökunta eivät materiaalia ole meille tyrkyttämässä ja aivan ymmärrettäväähän se on, heillä on tekemistä muutenkin. Niin ainakin luulen...

Viimeaikoina olemme opiskelleet muun ohella pieneläinten hoitoa, rehuoppia ja tuotantoeläinpuolen otuksista olemme käsitelleet lampaat ja siat. Pieneläinten hoitoa olemme käyneet vasta teoriassa, mutta pääsimme jo käymään koulun pieneläintilassa. Koululla on nimittäin kohtuullisen kattava otanta lemmikkeinä käytettäviä pieneläimiä. Löytyy siperian maaoravaa, marsuja, kaneja, undulaatteja... Koululla asuu myös deguja, enkä nyt tarkoita mitään pulituuria hörppiviä heppuja :D

Pieneläinten hoito- ja hyvinvointi kuuluu maatalouden perustutkintoon, niin outo ajatus kuin se onkin. Siis marsut ja maatalous? No, maataloudessa tuotetaan marsuille heinää ja toisaalta meidän osaamisalanammehan on eläintenhoitaja. Emme ole pelkästään tuotantoeläintenhoitajia, vaan ilmeisesti sitten jonkin sortin yleiseläintenhoitajia. Ja valinnaisina aineina on mahdollisuus ottaa pieneläinten, koirien ja muiden sen sorttimentin otusten hoitoa käsitteleviä tutkinnon osia.

Minä en ole ajatellut ottaa näitä pieneläinpuolen valinnaisia, sillä en todellakaan usko työllistyväni kaninharjaajaksi. Pieneläimet ovat toki mukavia ja itsellänikin on sellaisia ollut koko ikäni, mutta uskon ja toivon, että tuotantoeläimet työllistävät minua jatkossakin. Aion suuntautua nautoihin, lampaisiin ja hevosiin. Lisäksi otan peltokasvien tuottamisen yhdeksi tutkinnonosaksi. Asun maalla, joten ehkä se jossain määrin selittää nämä valinnat mielenkiintoni lisäksi.

Olemme olleet myös koulun navetalla, josta jo jotain kerroin aiemminkin. Koulullahan on siis "perinteinen" parsinavetta, siellä on erilliset lypsimet, eikä se siis ole nykytrendien mukainen pihatto- ja robottinavetta. En tiedä, onko se hyvä, että asia on noin, sillä joillain koulutiloilla on robottinavetat ja näiden koulujen oppilaat saavat rautaisannoksen sellaisten navetoiden oppeja. Me joudumme, tai saamme, kuinka vain, hankkia robottiopit työssäoppimalla.

Otin valokuvaamalla kopiot koulun seinällä olevista työohjeista.

















































Tästä voitte lukea, olisitteko hyviä navettatyöntekijöitä!
Koulupäiväni alkaa yleensä siten, että heräilen niinkin myöhään, kuin 06.30. Tämä on aivan uskomatonta, sillä töihin usein heräsin jo 04.40. Aamulla ennen kouluun lähtöä käyn ruokkimassa hoitovasikkani ja siivoan sen kuivikkeet. Sitten ajelen koululle tasan 60 kilometriä ollakseni siellä ennen yhdeksää. Koulu alkaa yleensä 09.00. Ruokailu on meille ilmainen, sillä olemme perusasteen opiskelijoita. Pidän tätä melkoisena etuna! Opiskelemme tavallisesti 7 tuntia eli pääsemme lähtemään kotiin 16.00. Matkoihin minulla menee tunti suuntaansa, joten istun vähintään kaksi tuntiä päivittäin autossa. Onneksi en kärsi ajamisesta.

Navetan uutta puolta, eli lypsylehmien osastoa. Sanoisin, että uutta, valoisaa ja puhdasta.
Mutta samalla hyvin laitosmaista. Sairaala vai tehdas?
Navetan molemmissa reunoissa on ruokintapöydät, tai pikemminkin
ruokintakäytävät. 
Kiipesin katonrajaan ottamaan yleiskuvan. Tässä erottuu hyvin navetan rakenne.
Lantakourut ovat molenpien lehmärivien perässä ja kourut ovat peitetyt ritilöin.
Navetassa on lietelantala.





















Tervetuloa lukijakseni, tarjah!

8 kommenttia:

  1. Kamalat on nuo lätkät. Lehmäkin pärjäis mikrosirulla, niinkuin muutkin identifioitavat eläimet, mutta ihmistä varten pitää olla isot tekstit. Jaa, mutta ei ne taida mielellään siruttaa syötäviä eläimiä...?

    Minusta kyllä perinteisen lypsyn opettelu onkin oppilaitoiksissa tärkeämpää vielä toistaiseksi. Roboteissa ei ole niin paljon opettelemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä tuosta sirutuksesta, mutta hevonenkin on loppujen lopuksi tuotantoeläin ja niillä noita siruja on.

      Perinteisen lypsyn opettelussa ehdottomasti paras asia on se, että oppii myös havainnoimaan lehmiä ja käsittelemään niitä. Siinä kun ollaan ihan otsakontaktissa lehmän kylkeä vasten!

      Poista
  2. Jo on muuttunu navetta siitä ajoista kun mummolla oli lehmiä..eli mun lapsuudesta.
    Navettatyöntekijä ohjeet kävisi meikäleisenkin työpaikalle muutama sanan vois vaan muuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan nuo navetat muuttuneet, sekä rakenteellisesti, että kooltaan... Itselläni on 1945 valmistunut hirsinavetta, jossa on yksi ikkuna ja matala välipohja. Kynnystä oven alla on puolisen metriä. Ja navettaan sopii kolme lehmää ja vasikka!

      Poista
  3. Mäkin haluaisin jonnekin oppimaan lehmän hoitoa. Joskus tulevaisuudessa haluaisin oman kyytön. Jos tästä nyt ensin pääsis muuttamaan maalle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyytöt ovat näppärän kokoisia nautoja. Tuo jo kahdesti plökissänikin vilahtanut pikkuvaikka on kyyttö. Kyytöt eivät koskaan kasva ihan "täysikokoiseksi". Sopivat siksi oikein hyvin kotitarvelehmiksikin, koska maidontuotos on vähäisenpää valtarotuihin verraten. Joskin vastapainona maidon ominaisuudet ovat teholehmien maitojen ominaisuuksia parenpia.

      Poista
  4. Mielenkiintoinen juttu, onneksi vielä koulutetaan maatalouteenkin uutta porukkaa. Ja hyvin tarpeellista tietoa omaankin käyttöön, jos eläimiä meinaa pitää - vaikkei alalle aikoiskaan työllistyä. Tsemppiä opintoihin, hieno homma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opiskelu on lähes aina hyvä asia. Ja tämä opiskelu tuntuu olevan ainakin minulle erityisen hyvä asia. Kaikin puolin! Ja kyllä minulla on tarkoitus alalle työllistyä, itse asiassa minähän teen tässä koulun ohessa maatalouslomittajan töitä ja tein hevoslomittajan töitä ennen kouluun menoani. Myös omien eläinten ja peltoplänttien suhteen koulutus on ilman muuta hyväksi.

      Poista

Olkaa niin armolliset, että suvaitsette saattaa tietooni eräitä mielipiteitänne ja kysymyksiänne koskien blogiani. :D