Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

torstai 30. lokakuuta 2014

Lattiat ikumuistoisen ikäiseen hirsisaunaan ja pohdintoja perinnerakentamisen menetelmistä, sekä kuvia työvaiheista.

Vanhan saunani remontti, vai pitäisikö sanoa, peruskorjaus, etenee jälleen. Itse asiassa en ole ihan itsekään varma, millä nimityksellä kutsuisin korjaustapaani, sillä osa rakennuksista on kokenut suuria korjaustoimia ja sanan "remontti" koetaan usein tarkoittavan jopa ihan vaan tapetointia, tai jalkalistojen maalaamista. Toisaalta taas korjaan rakennukset sillä tavoin, kuin kuvittelen entisten isäntien ne voineen korjata. Jos siis olisivat korjanneet, nythän nämä olivat jo pitkään aivan hunningolla... Sitten taas toisaalta pyrin äärimmäisen säilyttämisen menetelmään, jossa yksittäisiä lautoja ei vaihdeta, vaan ne paikataan. Saatan pyrkiä pidättäytymään alkuperäisyydessä jopa yksittäisten ruuvien ja naulojen kohdalla, tosin vain silloin, kun voin olla varma rakennusosan autenttisuudesta. Jälkeen päin tehdyt lisäykset, kuten nyt vaikka lastulevylattiat, olen armotta repinyt mäelle, vaikka ne toki ovatkin osa rakennuksen historiaa ja siten säilyttämisen arvoisia. Olen kuitenkin itse itseni kanssa sopinut (!), että pyrin säilyttämään vain tiettyä vuosikymmentä, tai tyylisuuntaa vanhemmat rakenteet ja pinnat. Pääosiltaan suosin ennen vuotta 1950 rakennettuja rakennusosia-, ja pintoja. Poikkeuksen tähän sääntöön tekee se, että niittylato, vanha sauna ja päärakennukseni kaksi huonetta ovat paljon tätä vanhempia, joten niiden tyylisuunta ja säilytysvuosikymmen on tietenkin myös vanhempi. Niissä olen pyrkinyt noudattamaan kaavaa, joka määrittelee rakennusosille säilytysvuosikymmeniksi 1800- luvun lopun ja 1930- luvun lopun välisen ajan. Pirttini esimerkiksi on kuin muinainen savupirtti mustine hirsineen ja lankkulattioineen. Tästä on kuva kirjoituksessa "mitä tästäkin ny eeuu- tarkastajakki sanos?". Ehkä pitäisi kutsua rakentamis- ja kunnostamistapaani jonkinlaiseksi entistäväksi-, ja säilyttäväksi, osin konservoivaksi, osin rekonstruoivaksi perinnerakentamiseksi. Olipa ytimekäs ilmaisu... Osittain olen korjannut rakennuksia vailla alkuperäistä rakennusosan mallia, eli rakennustapani on myös "folkloristinen" (=kansanperinnettä soveltava). Tässä kirjoituksessa kerron tästä tavasta esimerkin kera.

Vanhan saunani lattiat ovat kadonneet jo vuosikymmenet sitten, sikäli kun sellaisia on siellä ollutkaan. Mitään merkkejä puulattioista en löytänyt. Mahdollisesti maalattian päällä on ollut jonkinlaiset lavat, eli rampit. Niiden sijaan saunassa oli "simenttityönä" betonista liipatut lattiat, jotka olivat jo styroxsien päälle valetut. Valu oli tehty erittäin lyhytnäköisesti ja ammattitaidottomasti suoraan hirsiseinien sisäpuolelle siten, että seinät muodostivat valumuotin! Tuohon rakoon oli sitten aikojen saatossa luonnollisesti valunut paljon vettä ja ilmeisesti kapillaarinen kosteuskin oli osaltaan aiheuttanut seinien alaosien totaalisen lahoamisen. Kengitin hirsirakenteen ja tein uudet perustukset rakennukselle luonnonkivistä. Tästä on asiaa postauksessa "pientä saunaremppaa...".

Koska saunassa ei takuuvarmasti ole ainakaan tuollaiset lattiat olleet, piikkasin ne pois ja kaivoin lattian alta lapiopelissä valtavat määrät maata ja soraa pois. Tuon jälkeen salaojitin lattian alusen ja toin takaisin valtavat määrät soraa- tällä kertaa puhdasta ja seulottua salaojasoraa. Vanha sorapöppö voi alkaa haisemaan saadessaan kosteutta saunomisen yhteydessä. Vertaa asiaa siihen, että kaivoihinkin vaihdetaan ajoittain pohjasorat, Jätin kuitenkin hirsien ja lattian alle kunnollisen tuulettuvan tilan.

Sitten katselin rakenteita ja mietin, että olisihan se lattia varmaan ihan kiva olla olemassa, ettei tarvitse soralla tallustella ja saunakin lämpiää paremmin, kun ei ole neliötolkulla vapaata ulkoilmaa seinien alla. Päätin tehdä saunaan lankkulattian, joka kallistuu keskelle päin. Keskellä oleva kouru vie vedet seinän ulkopuolelle kukkapuskaan ja ne imeytyvät sinne. Sauna ei nimittäin tarvitse jätevesikenttää, ei edes imeytystä, sillä siellä ei ole lainkaan painevettä, vaan ainoastaan kantovesi. Pelkkä kylmä painevesi olisi pakottanut minut suunnittelemaan ja tekemään jätevesijärjestelmän. Päärakennukseen sellaisen suunnittelin ja olin myös työn valvojana, mutta onneksi sauna ei siis sellaista tarvinnut.

Saunakamari, jossa ennen oli jostain syystä pata, jää nyt kuivaksi tilaksi. Sen vuoksi sinne tuli trossilattia eli taytepohja. Laitoin lattiaan noin 125 millimetriä pellavaeristettä. Tuolla lämpöeristekerroksella saan aikaiseksi ns. puolilämpimän tilan, mutta uskon sen riittävän tarkoitukseeni, sillä en suinkaan aio asua saunakamarissa, vaikka sinne kamiinalämmitys tuleekin. Idea on saada kamari pysymään plussan puolella kovillakin pakkasilla saunomisen ja lämmittämisen ajan. Ja tämä kaikki siis vain kuvitteellisen mukavuudenhaluni vuoksi. Rantasaunan saunakamari on nimittäin täysin kylmä ja ihan hyvin olen sielläkin pärjännyt kolmenkymmenen asteen pakkasillakin...

Lattian rakenteet ovat varsin yksinkertaiset pienestä pinta- alasta johtuen. En kokenut tarpeellisksi laittaa lattian alle lainkaan poikkihirsiä, en edes kiviä, vaan lattiassa on ainoina kantavina rakenteina ovat 2"x 6" lankut. Näihin laitoin tavalliseen tapaan aluslaudoitukset, mutta en rimojen varaan, vaan naulasin laudat jokaisen lankun alle. Tällä tavalla sain käyttöön mahdollisimman paljon tilaa lämpöeristeelle. Tämän päälle nidoin bitumipaperin tuulensuluksi. Sitten pellavaa ja taas paperointi, tällä kertaa ilman bitumia. Päälimmäinen paperi on ilmansulku ilman mitään kosteussulkua. Rakenne saa hengittää vapasti sisäänpäin.

Muurien ja piippujen kohdat ovat usein vaikeita paperoida. niin tässäkin. Hiirille suorastaan tarjoillaan ihanteelliset sisääntuloaukot kaikista raoista. Ongelman ratkaisin tukkimalla piipun perustuksen kivien ja lattiaraketeiden väliset raot ensin pienillä kivillä ja lopuksi 0-16mm. murskeella. Todellakin, siis kiviaineksella. Tuohon päälle vedin kattohuopasoiroa ja sen päälle vielä bitumipaperin. Ihmettelen, jos tuosta joku läpi änkeytyy!

Lattian päälimmäiseksi rakenteeksi, eli "lattiaksi" tuli tilan muiden rakennusten tyyliin sopiva lankkulattia. Löysin vanhaa, raamisahattua 5" kuusilankkua, joka oli 28 mm paksuista. Tuosta sain hyvän lattian, jonka ensi kesänä maalaan.

Löylyhuoneen puolelle tulee lattia petäjälankuista. Mutta siitä lisää sitten, kun sen aika on!

Saunakamarin lattiaa. Huomaa folionpalat seinillä- edellinen
omistaja oli vetäissyt saunaan melkoisen kuu- asun!
Onneksi ei ollut ehtinyt levyttää seiniä piiloon.

Piipun perutusten ja lattiarakenteiden välisen raon täyttäminen murskeella.
Vanha kuva töiden aloitusvaiheesta. Huomaa lähes kadonneet alimmat hirret.

Ihan hyvä pränmuuri! Miksi tuo muka piti muurata uudelleen? ;)
 Huomaa pudonneet tiilet tiilikarassa... 

Maisemaa työmaalta-
 oliskohan pitänyt sittenkin laittaa siihen tuollainen panoraamaikkuna?

Meikäpoika jyhmii korvaushirttä. Mallin mukaan millintarkasti näitä tehdään...

Välillä tarttee vähä kattoo, että mitäs sitä ny oikee o tullu taas tehryks.

Jostain syystä joudun aina vedättämään taljalla
 näitä rakennuksiani kuosiin.


























Tervetuloa vaan ihmettelemään elämääni vanhalla mäkituvallani, Luomutilan puutarhuli ja Avletto!

6 kommenttia:

  1. Hyvältähän tuo näyttää, mutta...
    Puurakenteisessa rakennuksessa tulee seinien, katon ja lattian harveta ulospäin. Eli sisemmällä puolella tiiviimpää (bitumipaperi) ja ulommalla puolella tuulensuojana pelkkä paperi.

    Joku toinen voi olla toista mieltä, mutta näin on mua opetettu.

    Hyvä idea oli täyttää rakonen kivillä ja hiekalla. Sillee oisin ittekkii tehny. Sen kun viellä tamppaat veden ja sopivan tampin kanssa kovaks, niin sitten ei siitä pääse jyrsijä läpi. Tavallisesta, valutetusta hiekasta se tulee huitasemalla läpi.

    Mukavaa on kattella kun noin nuorella ukkelilla on järkee päässä, ainaki rakennusten korjaamisen kohilla. ;D

    VastaaPoista
  2. Tämä saattaa olla vähän mielipidekysymyskin, mutta kyllä perinnerakentamisessa ja puurakentamisessa käytetään aivan yleisesti rakennetta, jossa rakenteen ulkopuolella on joko tuulensuojalevy (bitumipintainen) tai sitten bitumipaperi, eli ns. tervapaperi. Muinoin rakenteiden tuulensuojaukseen käytettiin jopa tuohia, jotka tunnetusti ovat hyvin tiivistä materiaalia. Näin on siis tehty vuosisadat rakenteita, jotka ovat ulkoa höyryä heikommin läpäisevää materiaalia ja sisältä puuttuvat tyystin höyrynsulut. Jatkan tätä perinnettä.

    Mutta kyllä periaatteessa bitumipaperi rakenteen kylmällä puolella tosiaankin vaatisi sisäpuolelle höyrynsulun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perinnettä kannattaa jatkaa ja siks nostanki sulle lippistä kun niin teet.
      Turhan monet ihmiset ostaa vanhan talon ja sit tekevät siihen ihan järjettömän suuria remontteja. Eiks ois helpompi tehä kokonaa uus ku tuhota rakenusperinnettä. :) Tuohi on hyvä eriste ihan missä vaan.

      Poista
    2. Näinhän tuo on. Mutta ei se remontin suuruus, vaan se, kuinka sen tekee! Olen ihmetellyt aina, että jotkut laittavat vanhaan taloon kaiken maailman uretaanit ja muovit... "Eiks siitä tulis hyvä, kun laittas hirren lisäeristeeks satasen finfoaamin ulkoseiniin?" Kyllä ollaan puurakentamisesta vieraannuttu pakettitalojen ja rivarirakentamisen suuntaan. Agrh!

      Poista
  3. Mä en ymmärrä bitumipapereista mitään mutta upealta näyttää ja loistava sauna tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lopputulos onkin usein tärkein- kunhan se on saavutettu puritaanisesti työskennellen! ;)

      Poista

Olkaa niin armolliset, että suvaitsette saattaa tietooni eräitä mielipiteitänne ja kysymyksiänne koskien blogiani. :D