Lada Niva 2121 1.6 -85 ja joukkoliikenteen yhteiskunnalliset vaikutukset.

Asun maalla sellaisessa peräkorvessa, että täällä ei olisi toivoakaan pärjätä ilman moottoriajoneuvoja. Julkisia yhteyksiä ei käytännössä ole kuin koulupäivisin ja silloinkin aivan liian vähän. Maaseudun palvelut ajetaan alas vähän kerrassaan ja maalaisille sanotaan, että ei siellä ole pakko asua. Muuttakaa kaupunkin. Se on sitä nykyaikaa se...

Mielestäni maaseudun asukkaille tulisi voida tarjota edes jonkinlaiset peruspalvelut. Valitettavasti näistäkin on paljon tingitty. Kunnalliset palvelut heikkenevät kuntaliitosten vuoksi usein juuri liitoskunnissa. Samaan aikaan "pääkunnassa" saatetaan tehdä mittavia rakennusprojekteja esimerkiksi kunnan/ kaupungintalojen suhteen. Tasa- arvo ei toteudu. Joskin vanha totuus on aina ollut se, että tasa- arvoisessa yhteiskunnassa toiset nyt vaan ovat muita tasa- arvoisenpia.

Koskapa en siis voi käyttää julkisia yhteyksiä, eivätkä ne sovellu omiin tarpeisiini oikein muutenkaan, olen hankkinut jo aikoja sitten maastoauton. Maastoauton siksi, että minun on päästävä perille kaikissa tunnetuissa keliolosuhteissa. Milloin työt, milloin kalareissut tai opiskeluni ovat johdattaneet minut mitä erikoisimmille poluille ja metsäteille. Nuo kaikki reissut olisivat jääneet siinä muodossaan tekemättä, ellei minulla olisi ollut maastoautoa.

Käytän autoani myös paljon "rekkaveturina". Kiskon sillä milloin minkäkinlaista kuormaa. Olen sillä kuljettanut veneitä, peltotyökoneita, tukkeja, hirsiä, rakennustavaraa ylipäätään ja ennen kaikkea kymmeniä motteja rankaa! Sitä minulla menee paljon, koska minulla on puulämmitys. Talostani löytyy leivin-, pönttö- ja pystyuunit, sekä puuhella ja yläkerrasta Porinmatti. Lisäksi on rantasauna ja vanhan saunan Aitokiuas ja pata, sekä kamiina. Puuta siis palaa paljon. Joten olenkin sitä kuljetellut milloin miltäkin työmaalta Nivallani kotiini.

Rekkaveturi. Suoraan metsätöistä kuorma liiterin eteen.
Tietä ei liiterille varsinaisesti ole.

Auto on jokapäiväsen käyttöauton roolinsa ohella myös harrastusautoni. Olen siihen hankkinut varsinkin aiempina vuosina hyvin paljon alkuperäisiä varaosia Eestistä, eli Virosta. Nyttemmin käytän toisia kanavia, joilla saan osat suoraan Venäjältä. Auto on iältään hyvin lähellä museoajoneuvoille säädettyä kolmenkymmenen vuoden ikärajaa. Aionkin mitä luultavammin museorekisteröidä autoni mahdollisinman pian, kunhan saan sen maalattua...

Periaatteessa kannatan julkisia liikenneyhteyksiä, mutta niiden ongelma ympäristön kannalta on se, että mikäli esimerkiksi linja- auto on lähes tyhjä, saastuttaa se matkustajaa kohden enemmän, kuin yksityisautoilu. Kun taas ajatellaan julkisien yhteyksien yhteiskunnallisia merkityksiä, niin on selvää, että niiden merkitys on suuri. Milläs ne kortittomat ja autottomat mummut täällä mettäkylillä asioilleen kirkolle pääsisivät, jollei julkista liikennettä olisi? Vaikeaa se olisi. Entä pienet koululaiset? Taksilla ehkä, mutta se maksaa ja matkustamisen sosiaalinen vaikutus jää yksinäisellä taksimatkalla pois. Asiassa on siis hyvät ja huonot puolet, kuten elämässä aina. Täytyy vain muistaa, että ei niin huonoa asiaa olekaan, etteikö siinä olisi jotain hyvää. Sama toki toimii toisinkin päin.

Pikkuisen pukkaa huurua pakkasella...