Niittylato- valmiina palvelukseen!

Kaikki valmistuu aikanaan, kunhan jaksaa odottaa! Ei vaan, ei se nyt aivan noin yksinkertaista ole. Totuus on pikemminkin se, että kaikki valmistuu aikanaan, kunhan jaksaa painaa pitkää päivää. Koulun jälkeenkin on syytä jaksaa tehdä edes jotain, vaikka matkat huomioon ottaen koulua varten täytyykin varata noin 10.5 tuntia jokaista koulupäivää kohden. Kaikesta hyvästä joutuu "maksamaan", koulunkäynnin maksu on vähentyntynyt vapaa- aika.

No niin, niittylatohan on ollutkin valmis jo muutaman aikaa. Sain "vasikkaoven" tehtyä ja laitettua paikoilleen. Toisin kuin yleensä, tuli vasikkaovesta pääkulkuovi, koska isompi ovi on tosiaankin hyvin leveä. Kapeammasta sopii hyvin kulkemaan meikäläisen kokoinen ihminen.

Kokeilin ajaa mönkijän latoon ja hyvinhan se sinne sopii. Ainoa miinus on se, että joudun ajamaan sisään kenopäänä, kun ovi on melko matala. Mutta joka tapauksessa sisälle pääsee hyvin ja sieltä poiskin, sillä tein kyllästetystä puusta rampin oven eteen. Se olikin ainoa myönnytys nykyajalle tämän rakennusprojektin tiimoilta. Noh, saranoiden sähkösinkittyjä kupukantapultteja lukuun ottamatta...

Myönnytyksiä nykyajalle on tehtävä lähinnä siksi, että asun täällä tilalla ihan vakituisesti, joten asioiden ja rakennusten on oltava ns. "toimivia", kuten nykyisin on tapana sanoa mm. talon pohjaratkaisuista. Hiljaa mielessäni nauran moiselle ilmaisulle, sillä enpä ole milloinkaan nähnyt asuttua taloa, joka ei toimisi, eli on siis rikkinäinen. Autiotalotkin olisi usein mahdollista saada pelastettua. Noh, tuotahan tämä ilmaisu "toimiva" ei toki tarkoita, mutta kunhan nyt vähän kikkailin suomenkielellä.

Tässä vihdoin kuvat niittyladosta valmiina. Enenpiä kuvia tuskin hetkeen tästä kohteesta ilmaantuu, ellei sitten vahingossa, sillä minulla on meneillään muita projekteja.

Ryhdikkäänä seisoo vuosisatainen latovanhus. Uudet hirret ovat ne hirret,
jotka alla olevasta kuvasta "puuttuvat", kun olivat lahoneen ja painuneet maahan.

Tässä kertauksena kuva töiden aloitusvaiheesta.
Huomio kiinnittyy rakennuksen pahaan vajoamiseen savimaahan.
Hirsiä silmin nähden on kadonnut kuin tuhka tuuleen- tai
pikemminkin: kuin multa maahan. 

Ja ryhdikkäänä tulee lato taas seisomaan seuraavat sata vuotta.

Ellei peräti kauemminkin, sillä nyt alapohja tuulettuu hyvin
ja vesi pääsee pois rakennuksen alta. Huomaa luonnonkivien runsas käytto
ja joukossa oleva yksi itse lohkottu nurkkakivi.

Lattiarakenteita. Niskoja ja vasoja.

Rakennuksen alla ollut katkennut lohkokivi. On mahtanut muinaista kiviseppää
harmittaa, kun on päivän pitkän naputellut moista kiveä ja sitten se onkin napsahtanut
kokonaan poikki. kivi oli työnnetty seinähirren alle muka nurkkakiveksi...
Rakennuksen kohdalla on joskus lohkottu kiviä ja tämä voi olla sen aikaisia peruja.
 Olisikohan tästä pitänyt tulla tilan rajapyykki? Samanlaisia ainakin tiluksiltani löytyy.

Tervetuloa mukaan, uusi lukijani, Heidi H!