Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kalastus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kalastus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 18. marraskuuta 2014

Saaristoissa ja kalavesillä

Se on nyt. Verkkokalastajan syksyn paras aika! Kala liikkuu ja käy pyydyksiin, kuten on tapana sanoa. Ja se pitää täysin paikkansa. Minulla tai pikemminkin meillä on parhaillaan järvessä neljä verkkoa: yksi 60 metrinen, jonka jatkeena 30 metrinen, sekä jatana kaksi 30 metristä. Näillä tulee yleensä kertakokemalla keskimäärin 2- 4 "ruokakalaa". Ruokakalaa sitaateissa siksi, että ymmärtääkseni kaikki suomen sisävesien kalat ovat ruoaksi täysin kelvollisia ja laadukkaita. Mutta tässä yhteydessä tarkoitan, etä verkoilla tulee pääkalana kuhaa ja lisäherkkuna järvilohta, taimenta ja ahventa.

Pientilan Ukko on kans vähän kalamieskin.
Kuvassa ikuisiksi tarkoitetut  ja laadukkaat "Norjalaiset turskankalastajan housut"
Kalastan ympäri vuoden. Kesällä suosin erityisesti uistelua ja jonkin verran veneestä ongintaa, eli ns. venepilkintää. Normaalisti ongin kerran vuodessa myös mato- ongella ja tuo yksi ainoa kerta on kalakerhomme rantaonkikisat. Olen ne pari kertaa jopa voittanut tuolla huimalla reenaamisellani... Verkoilla kalastan keväisin ja syksyisin. Katiska puolestaan on saunarannassani tavallisesti jäidenlähdöstä niiden tuloon. Ja kun ne jäät lopulta saapuvat, käyn pilkillä. Pilkkimistä harrastan usein myös vakiojärvieni ulkopuolella. On aina tavallaan pienimuotoinen seikkailu mennä tyystin vieraalle järvelle pilkille. Ei voi milloinkaan tietää, mitä kalaa juuri tuossa järvessä on. Tutkimusmatkailua, siis.
Jaha, joku kuhakin näköjään jo tullut. Tuleekohan tällä kertaa muuta?
Uisteluun olen hurahtanut jo vuosia sitten. Aloitin uistelun ihan tavallisella tasaperäisellä moottoriveneellä, jossa oli viisiheppainen moottori. Innostuksen säilyttyä ensimmäisten vuosien ylikin hankimme uisteluveneeksi 445 cm. pituisen Puula- moottoriveneen, jossa on parikymppinen kaukohallittava Mariner- perämoottori. Vene koki totaalisen muodonmuutoksen käsittelyssäni. Se sai muun ohella etukannen, sivupulpetin, kaiteet, pulpetinkaaren, kulku- ja rantautumisvalot. Veneestä kerron kenties joskus lisää.

Kai sitä kalaakin on sitten jokunen tullut.
 En minä mitään itseäni kehu, enhän...? :D
Minulla on ollut suuri onni saada olla osallisena myöskin eräässä kalakerhossa, jonka jäsen olen jo neljännessä sukupolvessa. Kalastus lieneekin siis sukumme miesten jonkinlainen sukuvika- tai jopa pahemman laatuinen riippuvuus. Kalakerhomme omistuksessa on suuri osa erästä saarta eräällä järvellä- tarkemmat tiedot jääkööt vain asiaa tietävien ja tuntevien salaisuudeksi. Saaressa on päärakennus, jossa sijaitsee nukkumis- ja ruokailutilat, sekä muita yhteisiä tiloja. Saaressa on käytettävissä myös nuotipaikka ja luonnollisesti muitakin asiaan kuuluvia kalastuksen kannalta oleellisia rakennuksia. Lisäksi toisesta saaresta, johon kuljetaan pientä siltaa pitkin, löytyy sauna. Jäsenet myös säilyttävät moottoriveneitään suurella prosentilla saaressa, jonne kulkeminen on sulan veden aikana järjestetty "yhteysveneillä", joista yhden on aina oltava mantereen satamassa. Jotenkin tunnenkin, että me yhdistyksemme jäsenet olemme aivan etuoikeutettua sakkia tämän saaremme ja sen mahdollistamien olosuhteiden vuoksi.

Saariston syksyä.
Tämä näkymä on syöpynyt verkkokalvoilleni- tulomaisemaa saareen.

Samainen päärakennus pihan puolelta kuvattuna.
Saaremme sauna. 
Teemme saaressa kaikki kunnossapitotyöt talkoilla. Kukin taitojensa mukaan.
Joo, joo, työsuojelu on kyllä kunnossa, näkeehän sen jo oven kyltistäkin!


Näissä kuvissa on työn alla katon uusiminen ulkorakennukseen.

Tehdä näprättiin isän kanssa tuollainen pieni laajennusosa öljykoppiin.
Tämä laajennus on nimeltään moottorikoppi.


Toivotan myös uuden lukijani Janne Siron tervetulleeksi kalavesien ääreen!

tiistai 21. lokakuuta 2014

Pientilan syyselämää

Metsään on tullut jo syys... Niin myös pientilalle. Tuuli hiljaa humisee, pöllöt puista putoilee. Ei kun... Siis lehdet puista putoilee! Sadonkorjuuaika on tältä vuodelta jo päättynyt. Samoin peltotyöt on nyt tehty- viimeisen ryytimaan ja rantasaran sain kynnettyä pari päivää sitten. Vältinkin jo pesin, enää täytyy vielä rasvata ja öljytä se. Perunat, porkkanat, heinät ja muut maan antimet ovat jo säilössä kukin omilla paikoillaan. Juurikkaista tuli yleisesti ottaen hyvä sato. Porkkanoista parhaiten kasvoi keltainen porkkana. Perunaa sain noin 15 leipomonlaatikollista. Olympia- perunalajike ei kasvanut tänäkään vuonna. En ole saanut siitä milloinkaan hyvää satoa, en edes siedettävää. Ovat myös rumia ja rupisia- samaan aikaan van gogh kasvoi hyvin ja kooltaan suureksi. En enää laita olympiaa maahan- siemenetkin taidan syöttää Ammulle!

Ainoa luonnontuote, jonka "satokausi" on vasta alkamassa, on kuha. Ja järvikala ylipäätään. Laitoin verkot erään kaverini kanssa järvelle. Meillä on jo vuosia ollut tapana kalastaa verkoilla keväin syksyin, eli silloin, kun kala liikkuu, mutta ei pilaannu verkkoihin. Tavallisin saalis on kuha, jota tulee useita joka käyntikerta. Lisäksi tulee taimenta, lohta ja madetta. Sekä lahnanparkkeja. Ja tietenkin myös rapuja- noita verkkomiehen painajaisia. Takertuvat verkkoihin ja sekottavat ne. Kalaa yleensä savustan halkaistuna ja yön yli suolattuna. Halkaistu kala savustuu paremmin, kuin kokonainen ja se kuivuu savustuksen aikana myös hyvin. Ja siksi se on myös hyvin säilyvää. Jonkin verran myös paistan fileitä voissa. Eli tämänkin syksyn ajan syön taas melkoisen omavaraisesti: juurikkaat omasta maasta ja kalat järvestä. Maito lehmästä ja kananmunat tästä läheltä.

Suppilovahveroita en ole muka ehtinyt vielä poimimaan, mutta onneksi niitä ehtii tällainen rauhallisenpikin kaveri vielä keräämään! Joka vuosi olen niitäkin keräillyt ja paistanut sipulin kera pannulla. Puolukassakin käyn joka vuosi, mutta ahkeruuteni parjanpoimintaa kohtaan vaihtelee selvästi. Toisinaan poimin marjoja ämpäreittäin, toisinaan vain jonkin verran. Tämän vuoden saalis on vaatimattomat 15 litraa. Vielä niitä kuitenkin tuossa lähimettässä olisi...

Syksyn saapuminen vaikuttaa myös kotitöihin. Ulkotöitä ei varsinaisesti ennen talven tuloa enää ole, seuraavaksi sitten lumityöt työllistävät jonkin verran, kun pitää omia teitä pitää auki traktorilla ja pihakin olisi kai hyvä kolata edes joskus. Mettätöitä teen pitkin syksyä ja talvea tasaisen epätaiseen tahtiin- viimeksi eilen. Pakkasilla halon myös yleensä isoimmat polttopuut. Olen joskus tehnyt myös halkoja. Pirtin uuniin ne eivät sentään sovi, sillä siinä on "vain" 80 senttimetriä pitkä tulisija. Mutta kun katkoo halon päästä saunaklavun, jää lopusta jäljelle hyvä pirttipuu- polttopuiden teko on siis suurta matemaattista tiedettä, eikö vain!

Ulkotöiden hiipuessa siirryn kattojen alle ja sisätöihin. Meneillään on vanhan saunan lattian teko. Sinne tulee puulattiat. Saunakamarin lattia on jo lankkujen naulausvaiheessa. Se on trossilattia, sillä saunakamarin puolella ei käytetä vettä, mutta se on kuitenkin lämmitettävä tila. Saunaan pitäisi tehdä myös ovi ja sen karmi...

Sisällä on seuraavana työvaiheena kuistin ikkunoiden karmien teko. Ikkunat ovat vanhat, kaksiosaiset ja kolmiruutuiset- eli kyseessä on siis kuusiruutuinen ikkuna. Nämäkin karmit teen keittiössä. Keittiö toimii ennen lopullista valmistumistaan puusepänverstaana. Kun saan nämä puusepänhommat tehtyä, siirryn keittiön kaakelointiin ja listoitukseen. Uusi puuhellanikin vaatii vielä peltihuuvan ylleen. Lopuksi sitten maalaan lattian. Muut työt olen tehnyt jo aiemmin. Keittiö sai pellavaisen lisäeristeen seiniin, oikaisukoolauksen, puolipaneloinnin ja pinkopahvituksen, katon pesun ja vernissauksen, uudet lattiarakenteet, sähköt, viemäröinnin, vesijohdon... Ja muuta sellaista pientä! Kerron tarkemmin asiasta vaikkapa vanhojenkin töiden osalta silloin, kun alan keittiöä taas tekemään.

Syksy on kaunista ja rauhallista aikaa. Nauttikaa hyvät ihmiset, sillä syksy on vain kerran vuodessa!

Tällaista voi olla vain syksyllä!

Sain kuvattua viimeinkin tuon mystisen, punaisen pienufon...

On se merkillistä, että taivas voi hehkua ties millä kaikilla väreillä.

Maalaismaisemaa.
Ammu löytää kuitenkin vielä syötävää- siinä on maatiasiverta joukossa.

Miksi aurinko nousee iloisena idästä? Osaako joku vastata?

Hehkuvan punakeltaista. Taas ihan erilainen väri.

Hiljainen on kylätie. Ja taas ihan erilainen värimaailma.

Järvi on jo jäätymässä- se kävi kerran jo kokonaan jäässä.
Ei ihme, että alkaa jo uidessa hieman paleltaa!

Sinne jäivät.

Ammulle maistuu syksy!