Pientilan syyselämää

Metsään on tullut jo syys... Niin myös pientilalle. Tuuli hiljaa humisee, pöllöt puista putoilee. Ei kun... Siis lehdet puista putoilee! Sadonkorjuuaika on tältä vuodelta jo päättynyt. Samoin peltotyöt on nyt tehty- viimeisen ryytimaan ja rantasaran sain kynnettyä pari päivää sitten. Vältinkin jo pesin, enää täytyy vielä rasvata ja öljytä se. Perunat, porkkanat, heinät ja muut maan antimet ovat jo säilössä kukin omilla paikoillaan. Juurikkaista tuli yleisesti ottaen hyvä sato. Porkkanoista parhaiten kasvoi keltainen porkkana. Perunaa sain noin 15 leipomonlaatikollista. Olympia- perunalajike ei kasvanut tänäkään vuonna. En ole saanut siitä milloinkaan hyvää satoa, en edes siedettävää. Ovat myös rumia ja rupisia- samaan aikaan van gogh kasvoi hyvin ja kooltaan suureksi. En enää laita olympiaa maahan- siemenetkin taidan syöttää Ammulle!

Ainoa luonnontuote, jonka "satokausi" on vasta alkamassa, on kuha. Ja järvikala ylipäätään. Laitoin verkot erään kaverini kanssa järvelle. Meillä on jo vuosia ollut tapana kalastaa verkoilla keväin syksyin, eli silloin, kun kala liikkuu, mutta ei pilaannu verkkoihin. Tavallisin saalis on kuha, jota tulee useita joka käyntikerta. Lisäksi tulee taimenta, lohta ja madetta. Sekä lahnanparkkeja. Ja tietenkin myös rapuja- noita verkkomiehen painajaisia. Takertuvat verkkoihin ja sekottavat ne. Kalaa yleensä savustan halkaistuna ja yön yli suolattuna. Halkaistu kala savustuu paremmin, kuin kokonainen ja se kuivuu savustuksen aikana myös hyvin. Ja siksi se on myös hyvin säilyvää. Jonkin verran myös paistan fileitä voissa. Eli tämänkin syksyn ajan syön taas melkoisen omavaraisesti: juurikkaat omasta maasta ja kalat järvestä. Maito lehmästä ja kananmunat tästä läheltä.

Suppilovahveroita en ole muka ehtinyt vielä poimimaan, mutta onneksi niitä ehtii tällainen rauhallisenpikin kaveri vielä keräämään! Joka vuosi olen niitäkin keräillyt ja paistanut sipulin kera pannulla. Puolukassakin käyn joka vuosi, mutta ahkeruuteni parjanpoimintaa kohtaan vaihtelee selvästi. Toisinaan poimin marjoja ämpäreittäin, toisinaan vain jonkin verran. Tämän vuoden saalis on vaatimattomat 15 litraa. Vielä niitä kuitenkin tuossa lähimettässä olisi...

Syksyn saapuminen vaikuttaa myös kotitöihin. Ulkotöitä ei varsinaisesti ennen talven tuloa enää ole, seuraavaksi sitten lumityöt työllistävät jonkin verran, kun pitää omia teitä pitää auki traktorilla ja pihakin olisi kai hyvä kolata edes joskus. Mettätöitä teen pitkin syksyä ja talvea tasaisen epätaiseen tahtiin- viimeksi eilen. Pakkasilla halon myös yleensä isoimmat polttopuut. Olen joskus tehnyt myös halkoja. Pirtin uuniin ne eivät sentään sovi, sillä siinä on "vain" 80 senttimetriä pitkä tulisija. Mutta kun katkoo halon päästä saunaklavun, jää lopusta jäljelle hyvä pirttipuu- polttopuiden teko on siis suurta matemaattista tiedettä, eikö vain!

Ulkotöiden hiipuessa siirryn kattojen alle ja sisätöihin. Meneillään on vanhan saunan lattian teko. Sinne tulee puulattiat. Saunakamarin lattia on jo lankkujen naulausvaiheessa. Se on trossilattia, sillä saunakamarin puolella ei käytetä vettä, mutta se on kuitenkin lämmitettävä tila. Saunaan pitäisi tehdä myös ovi ja sen karmi...

Sisällä on seuraavana työvaiheena kuistin ikkunoiden karmien teko. Ikkunat ovat vanhat, kaksiosaiset ja kolmiruutuiset- eli kyseessä on siis kuusiruutuinen ikkuna. Nämäkin karmit teen keittiössä. Keittiö toimii ennen lopullista valmistumistaan puusepänverstaana. Kun saan nämä puusepänhommat tehtyä, siirryn keittiön kaakelointiin ja listoitukseen. Uusi puuhellanikin vaatii vielä peltihuuvan ylleen. Lopuksi sitten maalaan lattian. Muut työt olen tehnyt jo aiemmin. Keittiö sai pellavaisen lisäeristeen seiniin, oikaisukoolauksen, puolipaneloinnin ja pinkopahvituksen, katon pesun ja vernissauksen, uudet lattiarakenteet, sähköt, viemäröinnin, vesijohdon... Ja muuta sellaista pientä! Kerron tarkemmin asiasta vaikkapa vanhojenkin töiden osalta silloin, kun alan keittiöä taas tekemään.

Syksy on kaunista ja rauhallista aikaa. Nauttikaa hyvät ihmiset, sillä syksy on vain kerran vuodessa!

Tällaista voi olla vain syksyllä!

Sain kuvattua viimeinkin tuon mystisen, punaisen pienufon...

On se merkillistä, että taivas voi hehkua ties millä kaikilla väreillä.

Maalaismaisemaa.

Ammu löytää kuitenkin vielä syötävää- siinä on maatiasiverta joukossa.

Miksi aurinko nousee iloisena idästä? Osaako joku vastata?

Hehkuvan punakeltaista. Taas ihan erilainen väri.

Hiljainen on kylätie. Ja taas ihan erilainen värimaailma.

Järvi on jo jäätymässä- se kävi kerran jo kokonaan jäässä.
Ei ihme, että alkaa jo uidessa hieman paleltaa!

Sinne jäivät.

Ammulle maistuu syksy!