Mitä tästäkin ny eeuu- tarkastakki sanos?

Niin kus kaikki lukijakki jo varmaa hyvi tiätää, niim mullaha o ollu tään suve yks piäni vasikka kesähoiros. No, ny se ei oo enää mikää iha piäni, täyttää meinaa täsä kuussa yhreksä kuukautta. O siis meinaa "teinivasikka", niin kus nykyää sanotaa.

No, määhä touhuun sen kans kaike näköstä. Väliin mennää pitki kylätiätä ja mää viän sitä riimussa. Toisinaa poiketaa mettää. Ammu o kova syämää siäniä! Ei sitte mitää taikasiäniä, vaikka melkes kaikki siänet näyttäski kelpaava.

Yks päivä mulle sitte iski oikee älyvväläys. Mää aatteli, että mää tua se otukse sisälle! Joo-o, iha pirttii asti, nii kum muukki kaverit. Ei sillai saa yhtä syrjiä, että jättää se aina ulos! No, ei muuta ku ammulle riimu päähä ja hakee sitä vasikkahaasta. Ovella se vähä ihmetteli, että kuikas tonne rapulle oikee astutaa, mutta mää näyti esimerkkiä ja se tuli perässä. Kaikki paikat se nuuski, kum mikäki koira. Tosi utelias kaveri!

Kyä tarttee kaikki paikat kattella lävitte.

Kainalossa o kuiteski kaike turvallisi olla.

Tää ov vissii joku rakennekuva, vai kui hä?

Poistuminenki meni nätisti!

Ammu oli kun kotonansa. Ja oli iha sisäsiisti! Pupustakin se ihmetteli, että jaa, täälläkös toi jänö asuukin, ku ei oo näkyny!

Ammuaiheisia postauksia on luvassa viä jatkossaki, vaikka mää jourunki kohta palauttaa Ruskis- ammun takasi omistajallensa. Mikä harmi. Toi palauttaminen, nääs.