S- piikkiäkeen kunnostaminen ja kärkien vaihto

Pientilalla on tehty kalustohankintoja aina, kun jotain on saatu kohtuullisella hinnalla ja sitä hintaa vastaan on saatu kohtuullista tavaraa. Syksyllä hankin kärkiensä puolesta täysin loppuun ajetun  Potila 250 s- piikkiäkeen. Äes on tunnettu siitä, että siinä ei ole lainkaan etulataa, vaan sen molemmissa päissä on varpajyrät. Näin saadaan aikaiseksi erittäin tarkka työsyvyyden säätö ja samalla myös vetovastus vähenee osan laahaavasta kuormasta muuttuessa rullaavaksi kuormaksi. Myös työjälki saadaan tällaisella äkeellä hyväksi, vaarana on jopa maan rakenteen liiallinen hienontuminen ja siten liettymisen vaara äestystä seuraavien sateiden aikana. Äkeen ongelmaksi voisin sanoa juuri saman asian, joka on myös äkeen etu, eli sen, ettei etulataa ole... Tällainen äes ei tasaa maanpinnan muotojen vaihteluita lainkaan, ja vesivaotkin jäävät useasti kajastamaan useammankin äestyskerran jäljiltä aavistuksenomaisena painanteena. Yksi hyvä ominaisuus s- piikkiäkeessä vielä on: se kerää juolavehnän ja muiden kestorikkojen juuret siistiin kasaan päisteelle, kun äes nostetaan ylös! :D

Ennestään minulla on 60- luvulta periytyvä Sampo 270 äes, eli niinsanottu "perhos- Sampo". Kyseessähän on lapiorullaäkeen maanpintaa mukaileva malli. Tuo äes on erityisesti omiaan nurmikynnösten äestykseen, koska lapiorullaäkeen terät aiheuttavat lyövän iskun eteenpäin. Tämä isku samalla sekä leikkaa, murskaa, että jyrää alleen jäävää materiaalia hajottaen pahimmatkin juuripaakut. Vaikka tämä äes on levempi, kuin Potila, on Potila silti työsaavutukseltaan parempi vähempien ajokertojensa vuoksi.

Tein äkeeseen perushuollon osana maatalousalan opiskelujeni näyttötutkintoa. Tein selvityksen jopa huollosta syntyneiden jätteiden lajittelusta... Alamme on monipuolinen, eikö totta?

Aluksi nostin äkeen ylös ja kannoin sen alle tukevia tyvilumppeja, ettei minun tarvitse pelätä sen putoavan jälkojeni päälle remontin aikana. Vanhat kärjet, sikäli, kun niitä oli enää jäljellä, olivat kiinni pulteilla. Näiden pulttien avaaminen oli täysin toivotonta touhua ruosteen ja mekaanisen kulumisen vuoksi. Siispä hain rälläkän, jolla ruosteisempikin pultti aukeaa melko näppäreesti! Sitten vain kevyt kopautus kärkilappuun ja se lentää ties minne jousivoiman ansiosta. Uuteen pulttiin kuparitahnaa, sillä kiinni uusi kärkilappu ja mutteria perään. Nämä kärjet ovat käännettävää mallia, mutta edellisen omistaja oli kääntänyt terät jo, joten minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin ostaa uudet.

Kärkien vaihdon jälkeen rasvasin kaikki rasvauskohteet, joista suurin osa oli varustettu rasvanipoin. Erityisen tärkeää on huolehtia varpajyrien säännöllisestä rasvaamisesta, koska ne ovat lähimpänä maata ja helpoiten korrosiolle alttiina.

Tässä vielä muutama kuva ja videopätkäkin äkeen kunnostamisesta:

Potila 250 s- piikkiäes

Traktori hunnutettuna, ettei lentele kipunat...

Teknik.

Vähiin käy, ennen kuin loppuu.

Tässäkin on joskus ollut kärki...

Siinähän niitä on: paketillinen uusia kärkiä kiinnikesarjoineen.

Paljon paree jo. Näitä kärkiä en ihan muutamassa vuodessa
Pientilan maita äestellessäni loppuun aja!