Muisteluita menneistä töistä: Päärakennuksen perustus,- kengitys- ja lattiatyöt uudella puolella, osa 1.

No nii. Suuri ponnistukseni alkaapi sitten ihan toden teolla. Ja ponnistuksen nimi ei ole työnteko, vaan sen dokumentaarinen kerronta Teille, lukijani. Tästä kirjoituksesta pitäisi välittyä lukijoille sellainen "noin suunnilleen"- näkemys siitä, mitä kaikkea tälläisen vanhan talon korjaamiseen sisältyy silloin, kun työt tehdään ääripuritaanisesti perustuksista alkaen. Perustuksien korjaamiseen liittyi myös tiiviinä osana kallion louhinta (kyllä, myös kallioa oli louhittava...) Siitä teen erillisen selvityksen myöhemmin.

Mutta tässä osassa purkutyöt ovat edenneet jo siihen pisteeseen, että kamarien lahoja lattiarakenteita on päästy purkamaan ja lankut irroitettu ja numeroitu, sekä viety jemmakseen odottelemaan aikaa tulevaa. Näissä kuvissa eletään pääasiassa vuosien 2009-10 aikoja.

Näissä sisäkuvissa käsittelyssä on talon "uusi puoli", eli 1949 valmistuneet kamarit. Johtuen pula-ajan heikosta materiaalitarjonnasta, oli betonit todella arveluttavassa kunnossa. Sokkeliakin pystyi kynnellä raaputtamaan. Siis niiltä osin, kuin se oli vielä olemassa!

Rakennuksessa ei ollut tuulettuvaa alapohjaa, eli ns. rossipohjaa. Tässä oli varsin epämääräinen, mutta ajan hengen mukainen konstruktio, jota käytettiin paljon modernisoitaessa multipenkkiperustaisia savupirttejä. Eli rakennuksen alle on kannettu valtavat maamassat, joiden tarkoitus on saada sokkeli täyteteen maata. Tämän päälle juntataan ensin pieniä kiviä, sen päälle soraa. Suoraan siihen valetaan ohut kerros betonia ilman liippausta. Betoni pietään, muka estämään kosteuden nousu rakenteisiin. Tämän päälle ilman mitään haltiavasoja asetellaan tötsät, joihin naulataan 4"x4" vahvuiset parrut. Ja niihin puolestaan oli naulattu lattialankut. mitään ilmansulkua ei oltu käyetty. Lämpöeristeenä oli sahanpurua, sammalta, savea, maata... Sekä nykyaikaisen mitenkuten-korjauksen seurauksena myös lasivillaa. Joka oli vain edesauttanut lahoamista lisää...

Kaikki lattiarakenteet oli purettava ja poistettava. ne olivat suurelta osin aivan jouhoontunutta ja ruskolahon, sekä toukkien riivaamaa etäisesti puulta näyttävää materiaalia. Samoin betonilaatta oli piikattava pois ja kaikki sen alla oleva maa lapioitava pois. Tuo maa kannettiin ämpäreillä oven kautta pihalle ja sitä maata oli paljon. Samoin kiviä. Niistä kivistä sain monta metriä kaunista kivirivinteeriä pihaani. Ihan hullun hommaahan tälläinen  vanhan talon korjaaminen on, mutta oottakaahan vain, kunhan kuulette, kuinka paljon maata oli pirtin lattian alla! :D

Päivä paistelee kirkkahasti- vaan miksi sen on se tehtävä lattianrajasta?
Seinä oli näinkin laho- kun jalkalistan poisti, niin takana ei ollut mitään.

Tässä samoja kohtia talon ulkopuolelta.
Ou jee, eihään siinä ole lainkan hirttä, vaan pari hautakiven palasta ja tyhjyyttä!!

Kallio viettää kaiken veden perustuksiin-
jotka monin paikoin puuttuivat kokonaan.

Ulkovuorauksessa oli sanomisen varaa. Vai?

Maata. sitä piti poistaa seinustoilta valtavia määriä.
Myös tuo kivi tuossa oli haitaksi.

Sama kuva kuin edellisessä postauksessa. Mitenkuten kursitun ulkovuorauksen takana ei,
yllätys yllätys, ollut taaskaan mitään!

Keskikamarin lahoja lattiarakenteita. Varmaankin kaikki huomaavatkin, että tässä ei ole
 tuolloin ollut tuulettuva alapohja? Kuvassa näkyy lattiaparruja kannattelevat pystytötsät.

Kun kaikki muhju, laho puu, pöppö ja putu oli poistettu, niin alta paljastui luonnonsoran päälle valettu pula-ajan betoni.
Tuo betoni oli kevyesti pietty estämään maakosteuden nousu. Sen päällä oli tötsät, joiden päällä lattianiskat ja
niihin oli naulattu lattialankut. mitään ilmansulkuja ei tosiaankaan oltu käytetty. Noh, betoni oli piikattava pois...

Betonilaatan kampeamista. Lekalla palasiksi ja mutkakangella irti. Konetyö njet.

Betonilaatan alla ollutta "mukulakiveystä".

Havainnekuva lattian laatan rakenteesta.

Ylemmässä kuvassa tulevaa jugend- kamariani. Yllättävänkin siitiä, eikö? Tuosta on jo poistettu gyprocit seinistä...
Vaan totuus paljastui pian. Tee-se-itse korjauksia ja lahoa puuta, sekä "ei mitään" löytyi tästäkin huoneesta.

Sama huone. Ei rossipohjaa.

Joka ainoa lattialankku rapsutettiin kuumailmapuhaltimen kanssa puupuhtaaksi vanhoista maaleista.
Ja voin sanoo, että sitä maalia niihin oli todellakin vuosikymmenten aikana lotrattu paljon!
Tuossa lävessä kuuluisi olla ovi... Mutta se oli moottorisahalla näppäreesti poistettu.

Tämä kuva on otettu kokolailla samoilta jalansijoilta kuin ylläoleva maalinrapsutuskuvakin. Kaikki maa-aines,
betonilaatta ja kivet poistettiin. Soveltuvin osin suurempia kiviä käytettiin tukemaan sekä hirsikehikkoa,
että tulevaa rossipohjalattiaa.

Tähän tuli myöhemmin pönttouuni.
Piipun perustuksia ja vahvistusvalun suunnittelua.
Tästä lisaa kuvia jatkossa...

Harjanvarsi toimikoon mittakaavana sille, kuinka syvälle maan alle ilmatilaa kaivettiin.

Betonilaatat kannoimme pihalle- ovesta.

Maata. Tässä vain sen sorttimentin operaation alkusoittoa!
Nuo ovat siis sisältä kannettuja maita...

Osasyy sille, miksi lahoa rakenteistä löytyi:
vesi seisoi seinustoilla.