Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

perjantai 30. tammikuuta 2015

Takorautaa, takeita ja saunan ovi.

Toistasataa vuotta vanha saunani, josta olenkin jo muutamassa kirjoitelmassani kertoillut, on saanut oven. Päälle päin se on nyt kokonaan valmis, ainoastaan oven ja ovipielien viimeiset maalikerrokset puuttuvat. Samoin puuttuu oven kahva, kun en millään osaa päättää, laitanko puisen, vaiko takorautaisen, vaiko jonkin vanhan messinkisen... No, se on semmoista ja päättämättömyys viivästyttää työtä. Onneksi ei ole kiirettä, eikä paniikkia.

Tein siis saunaankin oven. Oviverstaani pyörii täydellä kapasiteelilla ja minulla onkin suuret paineet tuotannon tehostamiseksi. Kuluja on karsittava, mutta tuotantoa on tehostettava. Kuten isoissakin firmoissa on nyt muodissa. Joten aloitin YT- neuvottelut itseni lomauttamiseksi, kun olen niin pirun kovapalkkainen mies, ettei minun kannata pitää itseäni töissä. Siispä kun saan lomautettua itseni, siirrän Pientilan tuotannon Malesiaan, jossa iloiset lapsityöläiset alkavat tekemään ovia Pientilan tarpeisiin.

Tässä kuitenkin kuvia ja selostusta tästä tällä haavaa viimeisestä kotimaisesta Pientilan oviverstaan tuotteesta. Samaan tekstiin ymppäsin myös kuvia itse takomistani oven haoista. Jaa niin ja on siinä yksi kapine vielä tuohon niittylatoonikin, nimittäin saranatapin tukirauta. Niittyladon ovi kun on kiinni pitkillä saranoilla, jotka ovat puolestaan kiinni seinässä L- mallisilla saranatapeilla. Vain reilut sata vuotta tarvittiin siihen, että yksi noista tapeista alkoi heilumaan reijässään, joten tuin sen uudella raudalla... On se kans, kun eivät edes kahta sataa vuotta kestä!

Ovi paikoillaan. Samoin pielilaudat ja haat. 
No niin. Oven kimppuun siis. Ovi on lämpöeritetty paneeliovi, jonka ulkopuoli on pystylaudoitettu raamisahatusta tuuman vahvuisesta petäjälaudasta. joku sanoisi "lankusta", mutta mulle se on vielä lautaa. No, paksua lautaa kylläkin. Ja kun leveyskin on kahdeksan tuuman molemmin puolin, niin aika järeetähän se. Oveen ei tarvinnut kuin neljä lautaa. Aika kiva.
Runko.
Pellavaeriste, 50 mm.
Terva (=bitumi)paperointia ja kasituumasta lautaa.
Neljä lautaa per ovi.
Pohjamaalattuna...

























Tavanomaisen rankarakenteisen oven rungon tein jälleen kerran pattingista reevalla jäyksistäen. Laitoin oveen tervapaperin tuulen- ja kosteudensuluksi, jonka jälkeen naputtelin sisäpuolen vaakapaneloinnin. Oveen tuli helmiponttipaneeli, joka on yksi suosikeistani. Sitä on vähän siellä sun täällä, niin seinissä, ovissa, kuin komerossakin.

Lämpöeristeeksi valitsin pellavan. Olen käyttänyt pellavaa hyvällä menestyksellä seinissä, joten tottapahan se toiminee myös oven eristeenä. Saunakamarihan on lämminlattiainen, kamiinalla lämmitettävä tila, jonka vintilläkin on purua kuutitolkulla. Ovi ei siis saisi valskata lämpöä ylettömiin.

Pellavan toisellekin puolelle laitoin tervapaperin. Yleensähän tuollaisia hampurilaisrakenteita pyritään välttämään, mutta koska en mitenkään voi säädellä maamme ilmasto- olosuhetita, niin en voi tietää, kumpi puoli ovea lopultakin on se kosteampi, tai kylmempi puoli. Pelasin siis tavallaan varman päälle. Aika näyttää, jos on näyttääkseen, toimiiko moinen rakenne.

Toisenkin tervapaperin päälle laitoin laudoituksen. Eli juurikin tuon jo yllä mainitsemani raamisahalaudan. Lopuksi häyläilin oven käsihöylällä tarvittavilta osin ja viimeistelin muutenkin. Ai niin ja teinhän minä siihen karminkin... Joten sovitin luonnollisesti osat toisiinsa ja sen lisäksi istutin saranat paikoilleen. Perus puusepän hommia. Tai entivanhaan sanottiin, että "läpitöitä". Lisäksi pohjamaalasin oven ja karmin ensimmäiseen kertaan, jälleen kerran noin 30% ohennetulla pellavaöljymaalilla.

Niin tosiaan, meinasin unohtaa: tein karminkin.
Sitten vaan karmia sovittamaan paikoilleen. Kiilailin karmin puukiiloilla alustavasti paikoilleen ja sitten ruuvasin sen perinteiseen tyyliin "reikäraudoilla" kiinni. Lopuksi tilkkasin pellavilla tilkerautaa ja visanuijaa apuna käyttäen karmin ja karapuun, sekä hirsien välisen raon umpeen.

Tommonen.
Tuohon sitten sovittelin vielä pielilaudat paikoilleen, jonka jälkeen sovitin nuo takorauta- osat paikalleen.

Ulkopuolen haka paikoillaan. On lukittavissa olevaa mallia.
Takeita, taonnaisia ja takorautaa. Vasemmalla ylhäällä niittyladon saranatapin tukirauta.
Ylempi on ulompi, alempi on sisempi. Eli sisäpuolinen haka ei ole lukittavissa...
Ja vielä kerran...

Sepäntöistä saatan tehdä joskus ihan omankin postauksen, mutta tässä tekstissä en suuremmin puutu taontaan työnä, tai työstömenetelmänä- se on oman kirjoituksensa arvoinen.

Oottekos kansalaiset huomanneet uuden sivuni, jossa kerron ihan ittestäni? Siellä saa vapaasti esittää kysymyksiä minulle ja toiveita plökin suhteen. Sinne siis!


16 kommenttia:

  1. Hieno on ovi, mut hienoja on nuo haatki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin, että sisäpuolesta, siitä helmiponttipaneloidusta ei ollutkaan yhtään kuvaa. Se on mielestäni hienonpi, kuin tuo ulkopuoli, mutta kiitos silti.

      Poista
  2. Kiitos neuvoista ja mallista; saunan ja mökin ovea pitäs alkaa minunkin tekemään (laiskojen sikojen mielestä maa on aina jäässä...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Mallia saa ottaa, mutta muista tehdä sen verran erilainen, että en pääse syyttämään patenttirikkomuksesta! :D

      Hetkinen... Laiskojen sikojen??

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Takorauta ylipäätään on hienoa ja jotenkin maagista hommaa koko takominen!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Se on sitten semmoista, kun pitää muka kaikki tehä ite! :D

      Poista
    2. Parsitsä ite sukkas, ompelet työhaalaris ja kudot ryijytkin seinille?.... ;)

      Poista
    3. Oliko tää joku vitsi? Ehkä se oli... Vastaus on: kyllä, parsin itse sukkani. Kyllä, korjaan itse haalarini niin ompelukoneella (mulla on ompelukoneen ajokortti! :D ), kuin käsinkin. Ihan sama. Ja kyllä, oon tehny villalangasta perinteisen ryijyn tyyppisen kankaan. Ei se ole karvaryijy, vaan sellainen tupsureunainen villakangas... Tein sen jo noin 20 vuotta sitten. Onhan se pieni, mutta on kuitenkin seinävaate... :D

      Poista
    4. Ei se ollut vitsi, utelias kysymys vain.

      Poista
    5. Aij jaa... Hyvä kysymys kuitenkin. Utelias saa aina olla! :D

      Poista
  5. Sinäpäs olet kätevä, ei ole pelkoa että sormi menisi suuhun. Olet kyllä katoamassa oleva luonnonvara ;)

    Luin esittelysi. Sinä olet viisaana sellaisenkin tehnyt!

    Minulla on ollut lasten kanssa (ja eläinten) niin kiirusta etten ole pahemmin ehtinyt tulla kommentoimaan oikein mihinkän lukemani blogiin. Nytkin karkasin viikattavien puhtaanpyykin pinon keskeltä tänne...pakko palata viikkaus hommiin...jestas että siihenkin kuluu aikaa ja pal-jon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Njaa, mulla kun on sellainen näkökulma elämään, että mitä minä en itse osaa, niin sen minä sitten opettelen. Vai katoava luonnonvara! Noh, ehkä siksi viihdynkin parhaiten luonnonvara- alalla! :D

      Eiiij kommentoini ole mikään kansalaisvelvollisuus! Että lepo vaan sen asian suhteen. Itse tosin aattelen niin, että kommentointi ja palautteen antaminen on bloggaamisessa yksi parhaita asioita, eräänlaista vuorovaikutusta. Olen kommentoinut joitain blogeja, saamatta edes yhden lauseen vastausta. Sellainen ei inspiroi jatkamaan kyseisten blogien kommentointia, tuskin edes jatkamaan lukemista. Mielestäni on myös epäkohteliasta olla vastaamatta, jos joku viitsii nähdä sellaisen vaivan, että kommentoivat minun plökiäni. Siksi siis vastaan aina kommentteihin, joita saan.

      Poista
    2. Samaa miletä kommentoinnista. On kiva kertoa sillä lailla että on lukenut kirjoituksen ja niin edelleen. Vastaan on tullut myös blogi jonka löysin hiljattain että kommentoidaan valikoidusti vain jollekkin kommentoijista....outoa sekin ja lopettaa nopeasti mielenkiintoni kyseisen blogiin totalisesti.

      Poista
    3. No johan on, jos ei kaikille vastata... Omituista, mutta minkäs teet...

      Poista

Olkaa niin armolliset, että suvaitsette saattaa tietooni eräitä mielipiteitänne ja kysymyksiänne koskien blogiani. :D