Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

lauantai 7. helmikuuta 2015

Rappioromantiikkaa

Kuvasarjamme maaseudun alasajosta ja hylätyistä pientiloista jatkuu. Tällä kertaa tein pienen retken ihan tähän suht lähelle. Kuljin jalan, jotta näkisin kaikki peräpusikotkin ja nurkantakaiset. Ja niissäkin oli kaikkea hienoa ja vanhaa, kuten erityisesti hevoskauden maatalouskoneita. Lunta oli jo maassa, joten en aivan kaikesta löytämästäni pystynyt ottamaan kuvaa, muun ohella poltetun talon raunioissa naamallaan makaava Porin Matti jäi kuvaamatta. Mutta oli jo ihan elämys löytää se, noin vain, sattumalta. Ennestään toki tiesin, että paikalla on aikoinaan sijainnut talo, jonka poltti talon poika yrittäessään polttaa samalla myös isänsä, ellei peräti koko perheensä. Tuo tekonen epäonnistui, mutta talo paloi kivijalkaan asti. Samalla hän poltti myös navetan. Sitä en tiedä, paloiko karja mukana, tai oliko siellä edes karjaa enää noihin aikoihin, mutta melkoisia ihmiskohtaloita kaikki tyynni.

Kallellaan.

Vanha savusauna. Täysin pelastettavissa vielä. Tarvitaan ainoastaaan työtä...

Joku teki pesän pesään.
Sen sijaan tätä kiuasta ei muurannut muurari.
Votsisaumojen runsaudesta päätellen...

Kyllä luulisi löytyvän jokaiseen luokintaivutukseen sopiva tapinkohta...

Ja tässä vielä lisää reikiä!

Merkillinen kivilatomus. Veikkaan vahvasti, että jonkin rakennuksen sokkeli.

Ei näy kyntömiestä enää.

Varsin elinvoimaisen oloisia omppopuita.
Täytyypä suvella käydä katsomassa, tuleeko noihin vielä hedelmiä.

Siinä poltetun navetan sokkelia.
Tässä on ollut aikoinaan varsin edistykselliset betoniparret.

Ahaa, tänne on joskus päässyt kuormurillakin.
Ja siellä se nyt sitten seisoo joutavana.

Eipä ole kyntömiestä tässäkään talossa...

Se jäi kesken. Jo monia vuosia sitten.

Siinäpä niitä. Jos sattuis tarviin...

Tällaisia tapauksia ja unohdettuja taloja on maaseutu yhäkin pullollaan. Ikävä kyllä. Tehkää osanne ja estäkää, ettei maaseutu autioidu enempää!

(Rönkä, huomaatko, millaista nurkkaa ovat muinaiset veistomiehet käyttäneet tuon vanhan saunan teossa?)

4 kommenttia:

  1. Enimmäkseen vaihtelevan laatuisia sasunurkkia, mutta ainakin ikkunaseinän kolmanneksi ylimmän hirren oviseinän puoleinen salvain hirren alapuolella näyttää jyrkkänurkalta vai mikä sen kantikkaan pitkänurkkasalvaimen nimi nyt onkaan.
    Ehdottomasti korjauskelpoisia rakennuksia, navetasta alkaen... Käy kesällä varkaissa lapion kanssa ja ota omenapuun vesoja talteen tai oksia vartettavaksi perusrunkoon; ties mitä herkkuomenia saat.
    Löysin perunakuopasta lisää sasunurkkakuvia, panin blogiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, niitä paljon puhuttuja sasunurkkiahan ne! Mulla on jossain kuva myös vanhasta 1860- luvun (muistaakseni) luhdista, jossa on sulkanurkka pyöreässä hirressä, joka on myöhemmin palhottu osittain suoralle seinälle. Jos löydän sen jostain, laitan jakoon...

      Ja kyllä, itsekin käytän nimitystä jyrkkänurkka, mutta myös sahanurkka. Ja pitkänurkkien heimoonhan nämä kuuluvat.

      Heh, joo onhan se navetta helppo korjata nyt, kun ei tarvitse murehtia lahon puun siivoamisesta... ;)

      Täytyypä tosiaan hakea alkuja omppopuusta! Monia jo kadonneeksi luultuja lajikkeita on löytynyt pitkin hylättyjä pihoja ja metsiä. Eräskin suomalainen, Lepaan seudulta lähtöisin oleva karviaslajike oli jo kadonnut Suomesta, kunnes se löydettiin yllättäen- Virosta!

      Poista
  2. Tälläset näkymät ovat jotenkin surullisia! Ja näitä on paljon maaseutukunnissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän nuo ovat. Mutta muistuttavat meitä siitä, että elämä ei ole pelkkää iloa. Jos se muuten pääsisi vaikka unohtumaan...

      Poista

Olkaa niin armolliset, että suvaitsette saattaa tietooni eräitä mielipiteitänne ja kysymyksiänne koskien blogiani. :D