Muisteluita menneistä töistä- Liiteri

Sarjamme jatkuu... Tällä kertaa aiheena on 2009-2010 kunnostuksen alla ollut puuliiteri. Kyseessä on maaseudulla raamisahojen ja kiertelevien sirkkelisahurien ilmaantumisen jälkeen yleistynyt rankorakenteinen, rakolaudoidettu kevyt rakennus. Puuliiteri parhaasta päästä. Visuaalisessa mielessä ainoastaa hirsiliiteri ohittaa rakolaudoitetun liiterin- käyttöarvo on kuitenkin molemmilla sama.

Ostaessani Pientilani vuonna 2008 puuliiteri oli ehdottomasti surkeimmassa kunnossa oleva rakennus. Se ei olisi enää montaa vuotta säilynyt maanpäällä, ellen olisi tarttunut toimeen. Muistan syksyn sateet, kun kiertelin juuri ostamiani tiluksia ihmetellen, että mitähän tuli ostettua. Muistan, kuinka liiterin katto vuoti, ei tippumalla, vaan ihan kaatamalla... Liiteriin ehkä polttoa varten kootut kimpiastiat ja muu historiallinen rekvisiitta kastui siinä samalla ja minua niin harmitti moinen välinpitämättömyys. Kuinka joku voi olla ja elää, vaikka rakennukset lahoavat niille sijoilleen? Ma ei ummara. Ehkä vaan edelliset omistajat eivät enää jaksaneet- tai välittäneet...

Noh, minä jaksoin ja välitin.

Lähtötilanne.

Kimpiastiat ja heinäseipäät odottavat polttamistaan
pystyyn lahoavassa liiterissä. Surullista.

Jäkälää ja lahosieniä. Sekä pari soiroa kuivettunutta kattohuopaa.

Jotenkin mulla ei ole tähän mitään sanottavaa. Ihmettelen vain. Ihmettelen!

Tässä sitten vuotavan katon aiheuttama lopputulos- puolet katon rakenteista ja ruodelaudoista piti uusia.

Lisäsin myös kulmahölpät kattoa jäykistämään.

Säilytän aina irtopäitä katolla.

Katosta oli ensimmäiseksi revittävä vanhat kuivat huovat pois. Se ei ollut kovinkaan vaikeaa, sillä niin haurasta se jo oli. Ainoa vaan, että sai pelätä putoavansa lahon katon läpi. Noh, sellaista se joskus on. Tämän jälkeen vuorossa oli lahojen ruodelautojen poisto. Niitä piti poistaa melkoisesti. Vahvistin samalla kattotuolit tuplapattingeilla, jo siksikin, että jokainen kattotuoli oli laho alapäästään ja jouduin ne katkaisemaan ja jatkamaan.

Laudoittamiseen käytin maaseudun perinteisen rakennustavan mukaisesti tehtaalta tuomiani purettujen laatikoiden lautoja. Näissä lukee "romanttisesti" erilaisia lähetyspaikkoja ja epämääräisiä leimoja, joiden merkitystä en tiedä. Saavatpahan tulevat Pientilalliset ihmetellä, että mitähän kummaa tässäkin on oikein ajateltu, kun tuollaisia leimoja on lyöty kattoon! :D

Pikkuhiljaa jo voiton puolella.

Oho! Tuolloin minulla oli vielä lyhyet hiukset!

Vesikatteen tein, kuten pernakellarin vintissäkin, kolmiorimahuopakatteena, Katto poikkeaa kellarin katosta siinä, että tässä ei ole jalkarännejä, mutta sen sijaan tässä on harjalla harjapaloista koostuva osuus. Ihan turha keksintö, sanon minä. Perinteinen on parempi, mutta tulipahan kokeiltua tuollaistakin. En kokeile enää. Kellarin kattoprojektista voitte lukea lisää täältä, sillä en aio selvittää suotta katteen tekoa tuplaversiona. Kuvatkin kertovat paljon ja kiinnostuneet voivat kommenttikentässä kysellä lisää.

Huopahommii...

Myös rakennuksen nurkkatolpista kaksi meni vaihtoon. Ne eivät olleet enää missään kiinni ja koostuivat lähinnä pula-ajan betonilla yhteen liimatuista pyöreistä kivistä- eivät siis olleet kovinkaan kestäviä. Noh, ei siinä mitään, kallioon tartunnat, siihen raudoitus ja vormu. Kuraa täyteen ja siinäpä se. Uudet tolpat. Nämä tolpat kannattelevat osittain uutta lattiaakin, jonka peräseinälle askartelin, sellaista kun ei aiemmin tästä löytynyt. Kuivuvat puut vähän paremmin, kun eivät ole maatavasten ja lattian alla on hyvä työnnellä kaikenlaista joutavaa tavaraa jemmaan.

Rakennuksesta poistin myös maalin, joka oli tällä kertaa onneksi puhdasta punamultakeittomaalia! Huh! Ei sentään punamaalia. Maalasin rakennuksen punamullalla ja räystäslaudat valkoisella öljymaalilla. Tällä tilalla on tyypillistä, että laudoitetuissa rakennuksissa ei ole lainkaan valkoisia nurkkalautoja, joten en niitä sitten ole asennellut myöhemminkään paikoilleen.

Siinä se nyt sitten on. Vähän erilaisena, kuin lähtötilanteen kuvissa... Nyt se taas kestää seuraavat vuosikymmenet.
Kuvan oton jälkeen lisäsin tähän vielä räystäskourun, ettei vesi valu rakennuksen alle.

Jostain syystä rakennus oli jäänyt kesken jo uutena ja siitä puuttui etuseinä. Merkillinen juttu... Tein siihen tyyliin sopivan seinän samalla jaolla ja samanlaisesta puutavarasta, kuin rakennuksen muutkin seinät ovat. Ovea en tehnyt, se olisi turha tällaisessa rakennuksessa. Mitään varastettavaa tuolla metsän reunassa olevassa rakennuksessa ei ole ja saavatpahan sinne vaikka metsän karhut majoittua, jos niin haluavat! :D

Älkää hyvät ihmiset päästäkö kattojanne tuollaiseen kuntoon! Pelkän huovan naputtelu muuten ehjään kattoon on lasten leikkiä sen rinnalla, että puolet katon rakenteista on uusittava laiskuuden ja piittaamattomuuden vuoksi.