eläintenhoitaja, tai oikeastaan ammattinimikkeeni on maatalouslomittaja. Koulutukseltani olen siis eläintenhoitaja. Koulutus, jonka kävin, on maatalouden perustutkinto, eläintenhoitajan osaamisala. Tämä tarkoittaa sitä, että minulla on valmiudet toimia eläintenhoitajana maatiloilla, eläintarhoissa ja kotieläinpihoilla. Sen lisäksi minulla on riittävä koulutus vaikkapa oman maatilan pyörittämiseen, tämä koulutus kun ylittää ne vaatimukset, joita maataloustukien hakemiseen vaaditaan. Voin työskennellä yrittäjänä tai palkansaajana- kaikki onnistuu.
 |
| Ammu rentoutuu kukkamaassa. |
Tämän plökin yksi tarkoitus oli kertoa muun ohella eläintenhoitoalan opinnoista, mutta niistä kertominen jäi selkeästi vähäisemmäksi kuin perinnerakentamisesta kertominen. Yksi syy tälle on ollut se, että koulutuksesta ylipäätään on ollut melko vähän mitään kerrottavaa, suurin osa opiskelusta kun on tapahtunut joko kotona alan kirjallisuutta lukien tai sitten työmailla normaalin palkkatyön ohessa. Se onkin ollut parasta oppia- tekemällä oppii ja virheitä tekemällä vielä paremmin, tämähän on yksi Pientilan aforismeista, joista voit lukea lisää napauttamalla tuossa ruudun oikeassa reunassa olevaa linkkiä, jossa lukee "aforismit". Lisäksi toimiessani lomittajana yksityisillä maatiloilla en suinkaan ole voinut "raportoida" heidän eläinsuojissaan olevista eläimistä ja työnkuvastani mitään- olenhan vaitiolovelvollisuuden omaava alan ammattilainen, ja työni yksi osa-alue on luotettavuus.
Aloitin maatalouslomittajan työt täysin tyhjästä, mitään koulutusta tai työkokemusta minulla ei ollut ennen ensimmäistä työpäivääni. Ensimmäinen paikkani oli hevostila. Hevosista minulla on ollut kokemusta nuoruudessani, joten sen "meriitin" turvin pääsin lomittajaksi, ensin hevoslomittajaksi ja myöhemmin lomitin kaikkia 69 km säteellä olevia tiloja, riippumatta niiden eläinlajeista. Ainoastaan sikaloissa en ole ollut, koska niitä ei seudulla juurikaan ole.
 |
| Ammu alkutalvella. |
 |
| Nautaeläimet nauttivat pikkupakkasillakin ulkoilusta ja samalla niiden sorkkaterveys paranee. |
 |
| Eläimen tulee osata seistä paikallaan eläintenhoitajan niin päättäessä. Huomaa löysällä oleva riimunnaru. |
 |
| Luottamus. Ystävyys. Lehmä on ystävä. |
 |
| Leppoisan letkeää käppäilyä pitkin kylätietä- rynnimistä tai jyräämistä ei tapahdu. |
Aloitettuani lomittajan työt innostuin muutenkin eläintenhoidosta ammattina. Harrastuksenahan olen eläimiä hoitanut aina- tai oikeastaan kyseessä on elämäntapa. Hakeuduin sitten alan koulutukseen täynnä intoa uuden oppimisesta, mutta koin jonkinasteisen pettymyksen koulutuksen laadun vuoksi. Sitä oli aikuispuolella vähän ja sekin oli ajoittain heikkolaatuista. Otin kuitenkin kaiken oppimani ilolla vastaan ja kävin koulussa myös niinä päivinä kun se ei olisi ollut oppimisen kannalta järin tarpeellista. Opiskelin innolla.
Todistukseen kirjattiinkin lopulta kaikista käymistäni kursseista kiitettävä 3, kun asteikkona oli 1-3 kolmosen ollessa paras. Kaippahan se jotain kertoo innostuksestani alaani kohtaan. Vaikeimmaksi kurssiksi osoittautui maaseutuyrittäjyys, siinä kun pitää omata valmiudet toimia yrittäjänä maatilalla. Joten verotus, maataloustukien haku, ALV- verokannat ja lainsäädäntö piti omaksua hyvin pärjätäkseen tutkinnon osan näytössä. Minä tein näyttötyön vasikkakasvatuksesta. Tuota työtä varten jouduin etsimään tietoa mitä moninaisimmista lähteistä, maatiloilta ja lihataloilta. Pienistä osasista sain sitten koostettua katetuottolaskelman joka yllättäen osoitti, että välitysvasikoiden ternistä teiniin- kasvatus on kannattavaa jopa kokonaan ilman maataloustukia! Miksi sitten niin monella maatilan omistaalla menee niin huonosti?
Eläintenhoitajan urani jatkuu tästä eteenpäinkin, vaikka koulutus päättyikin. Jatkan tälläkin hetkellä kahden eri lomituksen paikallisyksikön alueella lomittajana ja vastuualueenani on 5 eri lähikuntaa. Lisäksi vanha navettani valmistunee ensi talveen mennessä, jolloin sinne muuttaa ensimmäiset eläimet vuosikymmeniin. Lisäksi syksyllä on alkamassa alan jatkokoulutus, johon mitä ilmeisemmin hakeudun opiskelemaan eläintenhoitajan ammattitutkintoa.
Joten pysykäähän linjoilla myös te, jotka seuraatte plökiäni eläintenhoitajan näkökulmasta!
Onnea valmistumisesta!
VastaaPoistaKiittelen!
PoistaOnnea valmistumisen johdosta! Montako Ammua navettaan muuttaa?
VastaaPoistaKiitos! No jaa, sanotaan vaikka että sinne muuttaa yksi, jolle hankin kaverin toiseksi. Ja tämä yksi ammu on tiineenä, joten kai niitä tavallaan on useampia sitten. :)
PoistaONNEA eläintenhoitajalle!
VastaaPoistaKiitos vaan!
PoistaOnneksi olkoon!
VastaaPoistaKiitos, kiitos!
PoistaOnnea valmistumisesta! :)
VastaaPoistaKiitos, mutta itselleni tämä on vasta välietappi. :D
PoistaHienoja kuulumisia ja asenne kohdillaan. Onnittelut! Vielä todettava, että Ammu on kyllä NIIN ihana.
VastaaPoistaNo hyvä. Ja kiitos! Ammu on paras ammu maailmassa. :)
PoistaOnneksi olkoon! Työtä se opiskelu teettää, itsekin tässä kohtapuoliin alan valmistua jo toiseen ammattiin. Opetuksen laadun heikkeneminen on alalla kuin alalla tämänhetkinen valitettava ilmiö. Opinnot tehdään entistä enemmän kotona internetin avulla. Mutta sinun tapauksessasi on aivan erityistä se, että lähdit rohkeasti opiskelemaan uutta. Halu oppia uutta vie eteenpäin. Hienoa! Hyvää jatkoa tuleviinkin opintoihin. Kyllä se kannattaa!
VastaaPoistaKiitosta! Juu teettäähän se ja aikaa menee helposti parisen vuotta, joten uuden opiskelijalla on oltava sinnikkyyttä ja ennen kaikkea mainitsemaasi rohkeutta ja halua oppia uutta.
PoistaOlen myös ymmärtänyt, että muillakin aloilla opetuksen laatu on heikentynyt ja määrä vähentynyt. Lienee jokin outo "opiskelkaa kuulkaas ihan itte vaan"- periaate. Se on vissiin sitä nykyaikaa sit juu... Säästyy rahaa tai jotain. Pöh, sanon minä.
Vähän huvitti tuo sun maininta että "huomatkaa löysällä oleva riimunaru" ;). Sähän roikuit riimussa. Jos sulla olis ollu riimunaru löysällä olis sun molemmat kätöset pitäny olla siinä riimunarussa kiinni eikä niin että pidät kiinni niin ettei päätä pysty liikuttamaan eläin ja narukerä toisessa...hahhaaa. Mutta muuten hienoa että sulla on intoa tähän hommaan ja haluat ja selvästi janoat tietoa tästä alasta lisää. Tekemällä oppii, se on totta ja kun saat omat elukat navettaan ja talliin ja mitä sinne nyt oot ottamassakaan niin koko homma ei tunnu edes työltä kun se tulee ihan luonnostaan näistä elukoista huolehtiminen. Mahtavaa että vielä löytyy väkeä joka haluaa yksinkertaisempaa mutta elämältä rikkaampaa arkea kokea ja tehdä.
VastaaPoistaHälsiningar från Majsa från Österbotten
No jos tarkkaan katsot ja vaikka suurennat kuvaa, niin huomaat, että myös riimu on löysällä ja roikkuu leuan alla. :D
PoistaTuo Ammu on niin säyseä, että riimua ei olisi tarvinnut olla lainkaan ja se silti seisoisi paikoillaan... Mutta naapurin puolella ollessa riimu on ihan suht kiva varuste.
Juu ja ei tämä homma ole milloinkaan työ-työltä tuntunut, edes palkkatyönä.
Kiitos näistä!
Onnittelut saavutuksesta ja puhtia lisäopintoihin. Minäkin olen ihmetellen katsellut nykyistä ammattiinkoulutusmeininkiä. Nuoret ovat opissa kolmena päivänä viikosta. Kyllä asiat tarttis koulussa opettaa ihan rautalangasta väännellen ensin ja sitten vasta päästää yrityksiin niitä opittuja taitojaan fiilaamaan. Enemmistö kun ei osaa ammattioppiin mennessään, ikävä sanoa, yhtikäs mitään omasta takaa.
VastaaPoistaKiitosta, kiitos! Niin, meilläkin opettaja sanoi ihan suoraan, että opetelkaa sitten työmaalla ja työelämässä. No, hitusen on kallista oppia kun kaataa asiakastilan rakkorin ojaan tai päästää karjan karkuteille... Ammatinvaihtajilla usein on juuri se ongelma, että opiskeltava ala on uusi ja vaikka intoa olisikin, ei se pelkästään täysin riitä. Vaikkakin sillä jo hyvin pitkälle pääseekin!
PoistaAiheesta vielä vähän. Niinhän se on,että työelämässä sitten oikein taitajaksi tullaan, fiilataan ne taidot ihan kohdalleen. Mutta jos ammattikoulutuksen läpikäyneellä ei ole perustaidot hanskassa on se koulutus kyllä aika lailla ollut turhaa. Ja kaikkein surkeinta on heidän kohdallaan, jotka ovat vain päätyneet jollekkin alalle mikä ei kiinnosta sitten ollenkaan. Pakko vaan on johonkin oljenkorteen tarttua. Työpaikallani joskus verenpaine kohosi, kun oli sellaisia töissäoppijoita "opetettavana" joiden perään ja eteen sai katsoa etteivät särkeneet laitteita ja saattaneet itseään tai toisia hengenvaaraan. Voimaa oli mutta järkeä ei sitten yhtään.
VastaaPoistaNo joo tottakai työssä oppii ja hyvin oppiikin, mutta jokin vastuuhan koulullakin pitäisi olla siitä, että oppilaat ovat työmaakelpoisia. Että samaa mieltä täälläkin.
PoistaNäihin työkkärin uudelle alalle pakottamiin henkilöihin suhtaudun ammatillisessa mielessä skeptisesti. On suorastaan väärin, että heitä alalle koulutetaan, mikäli he eivät mitään paloa alaa kohtaan tunne. Vievät vain suotta sellaisten henkilöiden opiskelupaikan, jolla on aitoa halua oppia.