Muisteluita menneistä töistä- Kellarin vinttivaja

Tuon "väärään" kohtaan luiskahtaneen kuisti- aiheisen tekstin jälkeen päätin hypätä takaisin loogiseen ja kronologiseen järjestykseen. Tämä päätös on voimassa ainakin tämän tekstin ajan... :D

Kellari. Pientilallisen paras kaveri: siellä säilyy niin porkkanat, perunat, kuin hillotkin ja onpa tuolla jäätymiseltä suojassa ollut punamultamaalitkin, sekä pesuaineet. Tällainen ihmelaite, joka toimii ilman sähköä, on tietenkin tärkeä jokaisessa varteenotettavassa taloudessa, jossa edes hitusesti yritetään elellä omavaraistalouden periaatteiden mukaisesti. Siispä kellä kellari on, se kellarin kätke... eikun kunnostakoon!

Haha, ihan pimee kuva, mutta juuri siksi niin hyvä!

Joku olisi tuonkin vetäissyt kaivurilla kumoon. Ovi ei auennut, eikä mennyt kiinni.
Kuva ensimmäiseltä näytöltä vuonna 2008

Vanha kuva, jossa kellarin vintti (oik) hautautuneena lumeen-
ennen talvetkin olivat vielä talvia.

 Ostaessani tilani vuonna 2008 tykästyin ajatukseen kellarista. Täällä sellainen on onneksi ollut aina ja tarpeellinenhan se on ollutkin. Kellarissa oli niin suuret pernaloorat, että käytössä tuo on ilmiselvästi ollut. Loorat olivat kyllä niin lahot, että ne jouduin polttamaan heti pois, kunhan vain ensin sain kellarin oven auki... Se kun oli jäänyt "maan alle", kun oven eteen oli valunut maata ylämäen puolelta. En päässyt myöskään vinttivajan puolelle, kun kellarin vintti oli pudonnut- yllätys, yllätys- maata vasten! Siis aivan kuten lähes kaikki muutkin rakennukset täällä...

Samasta syystä myös kellarin vintin seinän rakenteet olivat lahot ja samoin ulkovuoraus. Paikoitellen laudoitus ja rakenteet oli uusittava puoleen seinään asti. Ovessakin on alaossa lahoa, mutta sitä en korjannut, saati uusinut, sillä siinä on ilmeisesti tilan perustajan, tai hänen poikansa nimikirjaimet (samat alkukirjaimet).

Horsmittumaa...

Takaisin maan poveen meinasi hän.

Oho, kellarin ovenkin on saanut jo auki!
Kaupat tehtiin ja tuossa kuvassa se on jo mun!

Projektin alkuvaiheita- lahojen kartoitusta ja poistoa.

Uusi runko, uudet kujeet.

"Rakennuksessa on alkuperäinen, hyvin säilynyt katto"

Vanhan huovan naputtelin aluskatteeksi päreiden päälle.
Koko räystäs on uusittu lahovikojen vuoksi.

Jalkarännien väsäämistä. Tiilet ovat katolla painamassa pikisaumaa kiinni.

Punamaalin poistaminen karheasta lautaseinästä oli kaamee homma. Kyllä pitäisi punamaali kieltää lailla. Mur...

Maalin poistoa.

Kontrastia: ehkä huomaatte, kumpi puoli on maalattu?

Punamulta ei ole aivan niin vaarallista,
että sen käyttö vaatisi asbestipuvussa työskentelyä,
mutta kun toi on niin helppo pitää puhtaana...

Siinähän tuo on. Taitaapi olla ihannii valamiinahi.

Kattokin vuoti pahemman kerran ja ruodelaudoitusta oli uusittava. Onneksi huovan alla olivat olleet päreet, jotka toimivat aluskatteena oman aikansa. Mutta antauduttava oli niidenkin ihmisten välinpitämättömyyden vuoksi, vaikka urheasti taistelivatkin vettä ja lahoa vastaan vuosikymmenet.

Tein kellarin kattoon perinteisen kolmiorimakatteen jälkäränneillä. Näin saan kerättyä katolle satavan veden hyötykäyttöön, eipähän sitten tarvitse kaikkea kaivosta nostaa. Jalkarännin tekeminen huopakatteeseen on omanlaisensa taivutteluprosessi, mutta se onnistuu kyllä, kunhan huopa on lämmitetty. Muuten siihen tulee ryppyjä ja pahimmillaan ratkeamia. Joten asiallinen alkulämmittely on tässäkin hommassa tärkeää.

Seinät olivat maalattu oikein kivasti ja vieläpä punamaalilla! Ah, että minä sitten nautin tuosta korvikemaalista, joka kuluu kyllä omia aikojaan, mutta ei irtoa irrotettaessa... Jouduin poistamaan maalin teräsharjaten ja jopa käyttäen apuna porakoneeseen kiinnitettävää pyörivää teräsharjaa. Itse en käyttänyt rakennuksen maalaamiseen punamaalia, uskotteko?

Kellarin vintin runkorakenteiden teon yhteydessä rakennus nousi myös uudelleen kivien varaan. Toivottavasti se ei nyt aivan heti tuosta putoa uudelleen alas ja lahoa. No, kumpaakaan se ei enää pääse tekemään, sikäli kun minulla on asiankulkuun mahdollisuus vaikuttaa! :D