Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Heinäpoutia

Pientilalla tehdään heinäkin perinteiseen tyyliin niittämällä pihakedot ja ojanpientareet. Näillä ns. "joutomailla" kasvaa suuri joukko luonnon omia yrttejä, joiden tärket kivennäisaineet ja vitamiinit ovat hyväksi eläinten terveydelle. Joku on väittänyt, tai tehnyt peräti tutkimuksen, että luonnonniittyjen heinä on terveellisempää, kuin yksipuolinen peltoheinä. Olen itse samoilla linjoilla, en ollenkaan epäile, etteikö asia näin olisi.

Perinteiseen karjatalouteen kuului oleellisena osana niittytalous. Vanhojen talojen lohkomiskartoissa on erittäin tarkasti määritelty niittyalueet ja vähäiset pellot. Vähäiset siksi, että karjanhoito perustui yksinomaan niittytalouteen, eli niityiltä kerättyyn heinään. Pellot oli varattu viljantuotantoon, tarkemmin sanoen syysrukiin viljelyyn, johon Suomen kansa on nojautunut menneinä vuosisatoina. Ruis on ollut ravintotaloutemme tärkein osa ja sen viljely on vaatinut ravinteita, joita saatiin karjan lannasta. Lanta taas sai ravinteensa niityiltä kerätystä heinästä. Lopputuloksena tälle negatiiviselle ravinnekulkeumalle oli se, että niittyjen lajisto ei suinkaan yksipuolistunut, vaan monipuolistui. Parasta, mitä ihmiskunta on saanut luonnolle aikaan, on ollut vanhakantaisen karjanhoidon toteuttaminen niittytalouden avulla.

Niityt, metsälaitumet ja kedot, sekä muut perinnebiotooppeina tunnetut elinympäristöt taantuvat ja niiden lajisto köyhtyy, mikäli niiden hoito laiminlyödään. Useimmat, varsinkin näiden pientilojen ja mäkitupien, niityt ovat jo metsittyneet, pusikoituneet ja rehevöityneet. Niiden palauttaminen menneiden aikojensa avoimuuteen ja kukkaloistoon on vaikeaa, työlästä ja hikistä. Mutta lopputolos palkitsee tässäkin asiassa tekijänsä: kukkaniityt ovat erittäin kauniita ja sopivat oikeinkin hyvin vanhojen rakennusten muodostamaan soinnukkaaseen mosaikkiin.

Oman Pientilani joka ainoa neliömetri on aikoinaan ollut karjan laitumena. Myös metsä on ollut laidunnettua hakamaata. Vanhassa valokuvassa, joka siis otsakekuvanakin, näkyy nuo tilaa ympäröivät riukuaidat. Ikävä kyllä, metsälaitumesta ei ole enää olemassa kuin rippeet jäljellä, mutta niittyjä täällä on paljon. Olen ne ottanut hoitoon heti ostettuani tilan vuonna 2008. Nyt hoito tuottaa jo tuloksia. Voin kesemmällä ottaa joitain niittyaiheisia kuvia parhaaseen kukinta-aikaan ja tehdä aiheesta kuvakollaasin.

Riukuaidat ympäröivät Pientilaa- kaikki maa on hyödynnetty karjan laitumena.
Heinää tehdään, mutta kuten kaikki huomaavat, ei pellolta, vaan ojasta.
Parhailta niittyalueilta teen heinää talven varalle, heikompituottoiset alueen joko laidunnan Ammulla, tai sitten niitän vain lajistonhoidon kannalta ja haravoin niittojätteen kompostiin multaa tuottamaan. Parhaat niittyni tuottavat heinää lähes viljeltyjen heinäpeltojen veroisesti, mutta lajistoltaan monipuolisemmin. En oikeastaan tajua, mistä nurmikasvit saavat ravinteensa, sillä en lannoita pihaniittyjäni mitenkään, en tietenkään! Mutta hienosti lainehtivat puntarpäät ja nurmitähkiöt, eli timoteit. Hälläväliä, millä ne kasvavat, kunhan kasvavat! :D

Heinää tehdään, mutta kuten kaikki huomaavat, ei pellolta, vaan pihaniityltä.
 Vaalikaamme perinteisen niittytalouden aikaansaannoksia- ne ovat parasta, mitä ihmiskunta on luonnolle tehnyt!
Maalaiselämää. Kuka kehtaa väittää, että eläisin 2000- luvulla?



Tervetuloa mukaan joukkoon kummaan, Morgaise!

16 kommenttia:

  1. Tuota se oli silloin ennen, kun olin lapsi ja vielä nuoruudessakin. Naapurissa oli pieni torppa, vielä pienempi kuin kotini. Heillä oli yksi lehmä joka laidunsi noin puolen kilometrin päässä erään talollisen metsässä ja talven heinät he viittivät talojen joutomailta ja ojien reunoilta. Myös maatienlaidat ja kaislat käytettiin hyödyksi. Lisäksi vielä vesattiin pajuja ja leppiä kerpuiksi. Metsissä oli marjaa kun karja laidunsi ja söi heinät. Kotonani oli sentään vähän peltoa josta sai osan heinästä ja viljaa. Kyllä niitä ojan reunoja tarvittiin lisäravinnoksi. Teet hienoa työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sellaista se on ollut. Ei puhettakaan, että nykyään onnistuisi... Sekä siksi, että siinä on kova työ, että myös siksi, että harva antaisi metsäänsä jollekulle laidunmaaksi.

      Kiitos!

      Poista
  2. Hieno video! :)
    Ennen osattiin käyttää hyödyksi kaikki ns. joutomaatkin, joita ei voinut viljellä. Kuinkahan monta "Heinäsuo" -nimistäkin paikkaa mahtaa Suomessa olla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kaikki maa oli käytössä. Omallakin tilallani oli vesijättömaasta muodostuneet rannatkin laitumena ja oikeastaan ne ovat luhtaniittyjä, joille nousee tulvavesi keväin syksyin.

      Poista
  3. Ihanaa, kun sulla on vanhoja kuvia tilastasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, onneksi sain niitä muutaman tilakaupan yhteydessä! :D

      Poista
  4. Melekein yhtä noppee kun puita pilkkomaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, että pitäisi siis laittaa vähän lisää vauhtia tohon niittohommaan? ;)

      Poista
  5. Miks sä teet heinää talven varalle? Kuka sitä syö, sä? Ja paa ny hyvä ihminen paita päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen siirtynyt sataprosenttiseen heinäruokavalioon... No kanille teen talveksi heinät! :D Olen tehnyt noille pikkuisille heinää jo jostain 10 vanhasta alkaen. Meillä ei ole milloinkaan ostettu heinää, eikä osteta, sikäli kun tämän Ukon kynsi vielä ketoon pystyy.

      Mun mielestä heinää kuuluu tehdä huopahattu päässä ja ilman paitaa, vaikka olis sitten pakkasta... ;)

      Poista
  6. On se ukko ennenkii niittänny, näköjää.
    Pihaniittyjen ravinteikkuudesta oon ihan samaa mieltä. Mahtaa ammuilla maistua puulta, kun rehutornin apetta alati joutuvat märehtimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus kokeeksi olen vähän niittää töksinyt...

      Niin, ehkä AIV- on hieman tylsän oloista syötävää, mutta ape puolestaan on melko monipuolista "mössöä". Asia on vähän kinkkinen, sillä sekä AIV- rehu, säilörehu, että ape ovat kaikki melko oivallisia rehutyyppejä.

      Poista
  7. Aamen! Nimimerkillä hullu luonnonlaitumiin perehtynyt kaupunkilaisakka, joka odottaa ensi kesää kuin kuuta nousevaa, jos sitten pääsisi viimein omaan torppaan ja pääsisi toteuttamaan noita hommia käytännössä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnonlaidun on parasta huumetta! :D Ehkä pääset vielä niittohommiin sinäkin!

      Poista
  8. Mukava postaus taas. Tuommoiset perinnemaatalousmaastot (metsälaitumet, niityt, sekalaiset ojanpientareet) ovat eliölajistoltaan kaikkein runsaimpia ja monipuolisimpia elinympäristöjä. Ja ovat Suomesta miltei hävinneet. Täällä Perämeren rannalla, eritoten Hailuodossa, oli entisvanhaan lepikkoniittyjä, metsälaitumia, joissa harmaaleppä typensitojabakteereineen lannoitti maata ja heinä kasvoi.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa... Täälläpäin hakamaiden puuston muodostaa pääasiassa raita, pihjalaja ja koivu. Toki myös havupuita löytyy varsinkin metsälaitumilta ja katajaa on erityisesti ketomaisilla, paahteisilla paikoilla.

      Poista

Olkaa niin armolliset, että suvaitsette saattaa tietooni eräitä mielipiteitänne ja kysymyksiänne koskien blogiani. :D