Kesän keltaiset kukat ja kohmeinen kaveri

Tässä kuvapostaus, kun hiljakkoin kävin veneretkellä ja samalla reissulla otin pari- kolme vaatimatonta kuvaa... Kuvat on otettu melko pian auringonnousun jälkeen ja siksi niissä on hieman loppukesälle tyypillistä kalvakkaa valoa, mutta jätin kuvat silti käsittelemättä, kuten aina. :D

Auringonkukat kilpailevat verisesti aamuauringosta ja
polkevat jalkoihinsa pienenpänsä.
 Luonnossako muka tasa- arvo?

Tässä nyt sitten se kohmeinen kaveri!

Omaa kauraa vielä hieman vihreänä.

Kylvin myös tattaria, tuota mainiota "muinaisviljaa",
jota tosin vennäänmaalla ihan hyvinkin suuria määriä
viljellään. Miksi suomessa niin vähän??

Pientilalla ei ole niin kovin tarpeen miettiä aina jonkin asian tuotto- odotuksia, tai asioiden ns. "järkevyyttä" (mitä se on?? :o ). Siispä tein keväällä kokeen, jossa kylvin rantapellolle auringonkukkaa suoraan linnunsiemensäkistä, sertifioitua kauraa ja tattaria. Lisäksi istutin vähän sipulia. Lannoitteena nurmen Y1 ja lehmänpatteripaskaa kera turpeen. Lisäksi kalkkia 175 kiloa. Sipuli ei kasvanut lainkaan, mutta kaikki muu hyvinkin! Tuo auringonkukka on kyllä mielenkintoinen kasvi: voi kylvää harvaan, mutta silti (ja oikeastaan juuri harvuuden ansiosta) se kasvaa hienosti ja on tuottoisakin. Kai?

"Aurinko kultaa nurmen nukkaa, lumpeen kukkaa,
puuta ja tukkaa..." Tässä tosin ulpukka.

Maisemia järvenlahdelta ja linssilude...

Kuunnellako eteen, vai sivulle?

Pientilan Ukon kotomäkeä.

Rantakoivun alla. Luhtaniittyä, nimittäin.

Aammujaa. Yksi vahtii, muut syövät. Näppärettä.

Kauraa. Paljon. Tosi paljon. Saisi monta lyhdettä ulkotipuille!

Lisää ammuja. Ovatko nuo sivummalla olevat erakkoja?