Kaniinini ja sen muutto pientilalle

Hankin tuossa kevättalvella kanin. Hankin, sillä oikeastaan nappasin sen matkaani kerran hevostallilta kotiin lähdettyäni. Noo, luvalla tosin! Työhöni hevostalouslomittajana kuuluu toki muidenkin eläinten ruokinta, tuolla tillalla siihen liittyi kissojen, koirien ja tämän kanin ruokinta. Niin, hevosten ohella, tietenkin.

Kani asui yhdessä karsinassa ja sen majapaikkaa jouduttiin välillä hyvinkin usein siirtelemään, kun hevosten määrä ja sen mukana sukupuolikin vaihteli. Oreja kun ei ole hyvä laittaa milloin toistensa, milloin tammojen viereen... Joten paikat vaihtelivat. Ja kani siinä mukana teki muuttoa paikasta toiseen.

Pupunen aika pian tulonsa jälkeen.

Oliskohan tänne jäänyt mitään?

Tuota muuttorumbaa omistaja aikansa harmitteli. Sanoin siinä sitten, että jos kani on jossain vaiheessa lähtevien listalla, niin minä kyllä sen otan. Tuollaisen möläyttäminen oli siinä mielessä risgaabelia puuhaa, että kani oli lähes villi otus, jota ei voinut ottaa edes kiinni. En ainakaan itse sitä aluksi kiinni saanut. Ryhdyin työni ohessa kania kesyttämään jo ennen kuin oli mitään puhetta siitä, että se minulle tulisi. Istuin sen karsinassa syömässä eväitäni ja kani pikkuhiljaa minuun tottui. Aamuisinkin se lopulta tuli karsinen verkko- ovea vasten kurottelemaan minua kohti, että jospa minulla olisi jotain herkkua sille, tai vaikka pari rapsutusta. Mutta milloinkaan se ei appelsiinia suostunut syömään! Eikä syö vieläkään...

Lue tässä nyt sitten päivän lehteä, kun kaveri hyppii pöydällä!

Eräänä päivänä omistaja sitten ilmoitti, että mikäli olin tosissani sen kaninoton kanssa, niin nyt sen saisi viedä. Ja totta kai olin tosissani. Sanoin, että en ole muuttanut mieltäni, otan sen. Kirjoitin vielä iltalomittajaa varten ilmoitustaululle, että kani muutti nyt. Otinkin sitten kotoa häkin, johon kanin nappasin töiden jälkeen ja ei muuta kuin autonperään kohti uusia maisemia pientilalla!

Nyt kanikka on jo varsin kesy otus.

Kuka, tai mikä ei kuulu joukkoon? Pöh, kaikki kuuluvat samaan joukkoon!

Kani on ymmärtääkseni kääpiöluppakorvakani. Väri on erikoinen, en tiedä, millä nimellä tuollaista kermanruskeaa/ haalean maitokahvin väristä karvaa kutsutaan. Saa kertoa, jos joku tietää! Joka tapauksessa kani on "rotukani" ja se on samalla myös siitoskani. Uros siis. Eikä sitä saa leikata tuon jalostusominaisuutensa vuoksi, mutta eipä siihen ruunaamiseen ole juuri syytäkään ilmennyt. Että olkoon mitä on!

Ulkonakin heitä on. Ovat piirittäneet minut... :D