Saunan ikkunoiden ja vähän muunkin kunnostusta

Nyt, kun niittylato on virallisesti valmis (postaus tulossa...), voin taas levollisin mielin keskittyä muihin projekteihini, joita minulla piisaa vielä vuosiksi.

Sitä ennen kuitenkin toivottelen tervetulleiksi seuraamaan blogiani KeppäLertun ja Sannan! Tervetuloa myös Tuula Laakso! Toivottavasti viihdytte vahvasti maaseutu- ja eläinpainotteisen plökini parissa!

Ja sitten jatkan taas tuosta saunaprojektista höpisemistä...

Ennen ladon kunnostusta saunaremppa jäi vaiheeseen, jossa rakennus oli ulkoisesti ikkunoita ja ovea lukuun ottamatta kuosissaan. Maalattu ja piippu muurattu. Kunnostamisen aiemmista vaiheista on materiaalia täällä. Ikkunat tosiaan puuttuivat. Ne olivatkin surkeassa jamassa, monen mielestä ne olisi voinut suosiolla polttaa, tai ainakin myydä hyvään hintaan jonnekin valkoista ja mustaa myyvään sisustustavaraliikkeeseen "sisustuselementiksi"... Joopa... Sen sijaan päätinkin ne kunnostaa. Höyläsin muutamia puuosia niihin ja tapitin kaikki nurkat, sillä ne heiluivat joka suuntaan pahemman kerran. Ajattelin myös, että olisin laittanut niihin kulmaraudat, mutta hylkäsin ajatuksen, kun ne tukevoituivat ihan kylliksi jo noinkin.

Ikkuiden paikkaamista...

Tässä läjässä päälinmäisenä ovat poistetut, lahonneet alapokat.

Tässä erottuvat hyvin uusitut osat. Jos joku ihmettelee,
miksi purujen alla näyttäisi olevan matto,
niin tein nuo puusepänhommat keittiössäni... :D

Alapokapuut olivat molemmissa ikkunoissa, eli siis kaikissa neljässä pokassa lahot. Yhdessä ikkunassa jouduin uusimaan myös pystyn alaosaa. Liimauksien kuivuttua höyläsin puuosat samaan tasoon ja karhensin ne kevyesti santapaperilla. Sitten vaan aluskittiä uraan. Lasi perään ja tiftilankaa naputtaen lasit paikoilleen. Ja sitten taas kittiä... Hyvälaatuinen kittiveitsi kannattaa aina hankkia moiseen hommaan, sillä leipäveistiviritelmät toimivat vain, jos osaa sellaisen viritelmän kunnollisesti tehdä. Rakenteellista eroahan noilla ei juuri ole. Kittien jokusen päivää kuivuttua pohjamaalasin ikkunat lateksilla. Vitsi vitsi, en nyt sentään! Vaan ohensin pintamaalia noin 30% vernissapitoisella ohenteella. Aiemmin käytin paljon sinkkivalkoista pohjamaalina, mutta olen todennut sen heikentävän pintamaalin pysyvyyttä, joten olen päätynyt ohennetun pintamaalin käyttöön pohjamaalauksessa. Lisäksi; sinkkivalkoisen taisivat ystävämme EU- herrat suuressa viisaudessaan kieltää siviilikäyttäjiltä...

"Läpitöitä"

Ikkunat paikoillaan.

Näkyy olevan karmin ristimitassa heittoa. Tuo näkyy nyt siksi
noin hyvin, kun ikkunat ovat nykyään ristimitassa!

Tein saunahuoneen ikkunasta avattavan. Toinen puolisko aukeaa ihan saranoiden varassa toisen ollessa haoilla kiinni. Aiemminhan ikkunat olivat varsin brutaalisti naulattu (!) paikoilleen. Omituista, sillä eritysesti saunaa olisi hyvä tuulettaa hetkinen löylyttelyjen jälkeen. Nyt sekin onnistuu paremmin. Ja turvallisuuttakin avattava ikkuna tuo, sillä sitä voi käyttää hätäpoistumistienä.

Vintistä poistin vanhat lämpöeristeenä (muka) ollet savet. Lisäksi vintissä oli suuri joukko joidenkin riistakanalintujen siipiä, joiden epäilen olleen muinaisten metsästäjien jonkinlainen taikakeino, tai mahdollisesti pakanallinen riitti. Siipiä ei ollut käsitelty mitenkään, ne vain oli aseteltu vinttiin. Puhalsin lautojen raot lopuksi paineilmalla, ettei hienojakoista pölyä jää leijailemaan saunaan. Kattolautojen päälle nidoin tervepaperin ja tuon päälle hain sahalta kutterinpurua ja -lastua. Taputtelin pattinginpätkällä purun tiukkaan, jollaisena se parhaiten toimii tuulettuvassa yläpohjassa. Slammasin piipun ja laitoin siihen hiekkalootan sijaan tulivillaa. Perustelu tällä oli lähinnä se, että hienolla hiekalla on taipumusta valua alaspäin. Eli saunaan tässä tapauksessa. Ei niin kivaa se.

Vintin työt. Purua ja slammausta. Ja hikeä ynnä pölyä.

Muurasin saunaan piipun ohella myös padan. Piipun muuraamisesta jäi ylimääräisiä pikkukoon tiiliä, joita hyvillä mielin käytin tähän pataan. Tiilet olivat yhäkin noita ikuvanhoja käsinvedettyjä ja koppuroiksi poltettuja muuritiiliä. Otin padan muuraukseen mallia 1900- luvun alkupuolen rakennusoppaissa esiintyvistä muuripataohjeista. Tosin sovelsin ohjeita vapaasti ja kehittelin hieman omianikin joukkoon mausteeksi. Tähän vedenlämmittimeen tosin tuli varsin kerettiläisesti padaksi rosterinen kotapadan sisuspata. Hyi minua, kun en tehnyt perinteistä valurautamuuripataa! Tein muuraukseen eräänlaisen kiertokanavaperiaatteella toimivan kanavan, jossa valkee nousee takaalareunasta ylös padan sivuun ja kiertää koko padan mennen yläkulmasta piippuun. Perimmäisenä ajatuksena saada myös tiilivaippa varaamaan hieman lämpöä. En ole vielä koepolttanut pesässä edes paperia, joten en tiedä, toimiiko tuo konstruktio, mutta sittenpä senkin näkee, aikanaan!

Muuripata. Suojavaneerin päällä maskottina saunan alta kivirauniosta
löytynyt pääkallo, joka silmäkulmien jykevyydestä päätellen
on ilmeisesti kuulunut jollekin neandertalilaiselle...