Olen taas viimepäivinäkin saanut muista kiireistäni huolimatta vietyä niittyladon kunnostustakin eteenpäin. Viimeksihän kun asiasta kirjoitin, alkoi rakennuksen runko olla jo kuosissa, mutta joitain laudoituksia ja ovet vielä puuttuivat. Vanha ovi kaipasi vierelleen pientä kulkuovea, vasikkaa. Nyt tilanne on se, että ladossa on kaikki laudat naulattuna kiinni ja ovi kunnostettu. Tein myös tuon kapeamman kulkuoven vanhoista emmeistä. Ovet eivät ole vielä paikoillaan, mutta toissapäivänä taoin pajassa oviin saranatappeja ja hakoja, sekä "määlyjä", joilla tuo haka pysyy siis kiinni. Saranoiksi löysin vanhoja takorautasaranoita, joista jokainen on tyyliin sopivasti eri paria ja eri kokoisiakin! Mutta se ei menoa haittaa, päin vastoin. Asentelen ovet ja saranat paikoilleen näinä päivinä, joten kirjoitan aiheesta vielä ainakin yhden postauksen. Liitän tuohon kirjoitukseen myös kuvia rakennuksesta valmiina. Niitä voi sitten verrata tuohon aiempaan "unohduksen alhossa"- kuvaan. Kuva nähtävillä myös tässä linkissä:
http://pientilanukko.blogspot.fi/2014/09/niittyladon-ylosnousemus.html
|
Alkuperäisestä ovesta puuttui isoja paloja- laho ja aika oli ne syönyt. |
|
Vasemmassa reunassa "uusi" paikkapala. Suosin aina paikkaamista. En milloinkaan olisi kuvitellut tekeväni tähänkään kokonaan uutta ovea, vaikka se olisikin ollut nopeanpaa ja helponpaa, sillä jouduin tekemään oven sisäpuolelle uusia tukirakenteitakin. |
|
Vasikkaoven aihio. Luonnollisesti vanhaa lautaa. |
|
Tässä näkyy uudet räystäslaudat. Samoin lattian rakenne erottuu hyvin. Myös lattian kantavia rakenteita on nähtävillä, niistä voitte lukea lisää aiemmasta kijoituksestani, jonka aiheena oli niittyladon ylösnousemus |
Laudoitushommaa ladossa oli onneksi melko vähän. Takapäätykolmiosta puuttui kaksi lautaa kokonaan ja yksi repsotti yhden naulan varassa roikkuen "pää alaspäin". Kuinka se noin oli joutunutkin, jäi minun vajavaiselle ymmärryskyvylleni täysin käsittämättömäksi... :D Puuttuneiden lautojen paikalle veistelin kirveellä uudet laudat. Samoin räystäslaudat puuttuivat kokonaan, joten niidenkin tilalle laitoin ulkonäkösyistä neljän tuuman laudat. Minulla oli onneksi harmaata lautaa aika hyvä valikoima. Sen sijaan, että olisin polttanut kaikki epämääräiset harmaat laudanpätkät, olenkin säästellyt niitä juuri tämän kaltaisia tilanteita varten. Nuukuudesta oli siis kerrankin jotain iloa ja hyötyä? Hmm...
|
Arvatkaa, mitkä laudat ovat uusia? |
Näkeehän tuon lautojen alapäistä mitkä on uusittu.
VastaaPoistaHyvin näkyy äijjä osaavan hommia tehä ja just noin ne tarttee tehä ja vanhat laudat säilyttää. Se on vaan hyvä ettei "korjaa" rakennusta liikaa, sillä sillon se menee pilalle.
Jos et vesikouruja latoon laita, niin polta tohottimella tai tervaa lattialautojen päät.
Jeps. Entimuinoin nuo lankkujen päät jätettiin käsittelemättä ja kyllä ne jo kolmessa sadassa vuodessa ovatkin hapertuneita. Nykyään, kun niin hyvää puuta ei enää mistään saa, on tosiaan syytä vaikka tervata puun päät umpeen, etteivät ime vettä.
PoistaVai että arvatkaapa! Sen verran tein tässä salapoliisityötä että arvasin ja sen perään vielä tarkistin vastauksen ihan itse oikeaksi. Vaan arvaappa sie mistä ongin tämän tiedon!
VastaaPoistaÖh... Kävitkö ihan paikanpäällä katsomassa?? ;) Vai olisiko sanalla "veistelin" jotain tekemistä oman arvauksesi kanssa?
PoistaHehe, empä ihan paikanpäälle päässyt, olis aikamoinen mutka siellä asti kävästä! "Veistelin" kyllä tuki lautojen alapäiden mukaan tehtyä arvausta, ja varmistus löytyi edellisestä ladonkorjauspostauksesta, jossa yhdessä kuvassa näkyi kyseinen pääty ennen korjausta.. ;)
PoistaItse asiassa, veistelin lautojen yläpäät! Mutta hienoa, että olet noin loogisesti päätellyt ratkaisun asiaan! :D Blogia on siis luettu tarkasti.
PoistaKaikille siis tiedoksi, että ne mystiset laudat, joista tässä on bagistu, ovat kaksi keskimmäistä lautaa. Niiden alapäät ovat sahauksen jäljiltä puun väriset ja yläpäät veistetty kirveellä, jotta sopivat kurkihirren molemmin puolin.